Viisukuppila

Maa: Tanska
Vuosi: 1958
Kappale: Jeg rev et blad ud af min dagbog
Esittäjä: Raquel Rastenni
Säveltäjä: Sven Ulrik, Harry Jensen
Sanoittaja: Sven Ulrik, Harry Jensen
Kapellimestari: Kai Mortensen
Sijoitus: 8./10
Pisteet: 3
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1958dk
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Denmark1958.html

Raquel Rastenni (Anna Rachel Rastén) syntyi Kööpenhaminassa 21. elokuuta vuonna 1915. Raquelin venäjänjuutalaiset vanhemmat olivat muuttaneet Tanskaan yhdeksän vuotta aiemmin. Raquel päätti seurata suutari-isän ja ompelijaäidin jalanjälkiä ja meni oppiin käsinetehtaaseen. Musiikki vei kuitenkin 30-luvun puolivälissä voiton, Raquel aloitti uransa tanssijana Helsingørin revyyssa 1936 ja debytoi pari vuotta myöhemmin laulajana. Raquel pakeni 40-luvulla sotaa Ruotsiin pariksi vuodeksi esittäen itänaapurissa kabareeta ja burleskia.

Sodan jälkeen Raquel palasi Tanskaan. Raquelista tuli "Tanskan iloinen ääni". Se og Hør -lehti valitsi Raquelin Tanskan suosituimmaksi laulajaksi, suurin hitti oli vuoden 1953 Hele ugen alene. Helmikuun 16. päivä vuonna 1958 järjestettiin Tanskan karsinta Euroviisuihin Kööpenhaminan radiotalolla. Mukana nähtiin mm. edellisvuoden edustajat Birthe Wilke & Gustav Winckler. Raquelilla oli mukana kaksi laulua Refræn ja Jeg rev et blad ud af min dagbog, joista kymmenhenkinen tuomaristo valitsi jälkimmäisen edustamaan maata Hilversumiin Alankomaihin.

Raquel otti mukaan Hilversumiin päiväkirjan, jota hän repi esityksen aluksi. Repiminen palkittiin kolmella pisteellä, tuloksena kahdeksas sija kymmenen kappaleen joukossa. Heikko menestys ei Raquelin uraa haitannut, hän myi vuonna 1958 yli miljoona levyä. Raquel tavoitteli edustuspaikkaa toistamiseen vuonna 1964 kotikisoihin laululla Hjemme hos os. Vuotta aiemmin Raquel sai tyttären 48-vuotiaana sinkkunaisena. 70-luvulla Raquel laajensi repertuaariansa juutalaisiin lauluihin. Raquel Rastenni kuoli Skodsborgissa 17. elokuuta 1998 82-vuotiaana.

Tanskankieli on kiva, mutta kappale on vähän tylsä.

Minusta tämä on aika hirveä kappale, jota ihana tanskan kielikään ei pelasta. Yksi vaivainen tähti.

Minusta tämä lukeutuu vuotensa parhaimmistoon. Paljon parempi kuin esim. itse voittajaviisu.

NELJÄ!

Minusta aika tylsä iskelmä ilman mitään erityistä koukkua, vaikka tanskan kieli on plussaa. Kaksi tähteä.

Haaveellisemppoo Tanskkoo . Haaveellisen melodinen ja tunnelmallinen kappale päiväkirjan sivujen repimisestä . Raquel lauloi kauniisti ja asunsa oli viehättävä. Aika entinen ei koskaan enää palaa ... Vahva kolmonen.

Serduchka kirjoitti:Tanskankieli on kiva

Zera kirjoitti:ihana tanskan kielikään ei pelasta.

jee euroviisut kirjoitti:tanskan kieli on plussaa.

Älkäähän viitsikö pelleillä. Voitteko todella tykätä tanskan kielestä ihan oikeasti? Nykypäivänä se olisi toki Euroviisuissa oikein tervetullut piriste, sitä en kiellä.

Tätä tylsäkettä ei pelastaisi mikään maailman kieli. Todella unettavaa kuunneltavaa. Melodiasta ei jäänyt mieleen pienintäkään pätkää.

** tähteä.

Valkealalainen kirjoitti:Älkäähän viitsikö pelleillä. Voitteko todella tykätä tanskan kielestä ihan oikeasti?

Minusta se on hauska kieli... suloinen tavallaan, ainakin suurimmaksi osaksi (riippuu toki puhujastakin).

Serduchka kirjoitti:

Valkealalainen kirjoitti:Älkäähän viitsikö pelleillä. Voitteko todella tykätä tanskan kielestä ihan oikeasti?

Minusta se on hauska kieli... suloinen tavallaan, ainakin suurimmaksi osaksi (riippuu toki puhujastakin).

Samixii . Itse olen kielifriikki ja minusta tanska on jännä sekoitus ruotsia, saksaa, hollantia ja englantia. Kun kuuntelee tanskaa ja tottuu siihen, niin pääsee jäljittämään, että "ai niin, tuohan ilmaus tuli tuosta kielestä." jne. Puhujasta ja laulajasta pitkästi riippuu, miten paljon tanskasta saa selvää. Mabelin Boom-boom -kappaleessa tanska kuulostaa ihan superhienolta

Leo kirjoitti:minusta tanska on jännä sekoitus ruotsia, saksaa, hollantia ja englantia.

Hyi, hollanti on kaamea kieli.

Pikkusöpöilyä, mutta tylsäksi jää, kaksi tähteä.

Vaikka yleensä pidänkin näitä vanhoja viisuja viehättävinä ja mielenkiintoisina, niin tämä oli minusta(kin) sangen tylsä ja unettava. Onhan tämäkin tavallaan viehättävä, mutta samalla jotenkin mitäänsanomaton, sellainen läpilaulettu pikkunätti kappale. Raquel kyllä laulaa kauniisti, mutta olisin kaivannut sävelmältä vähän enemmän, jotain tarttumapintaa. Tanskaa on toki aina kiva kuulla, se on hyvin haasteellinen kieli.

Kaksi varsin vahvaa tähteä.

Valkealalainen kirjoitti:

Zera kirjoitti:ihana tanskan kielikään ei pelasta.

Voitteko todella tykätä tanskan kielestä ihan oikeasti?

No minun mielipiteeni ovat (melkein) aina valtavirran vastaisia. Tanska (ja Hollanti myös ) on mielestäni ehdottomasti yksi hienoimman kuuloisista kielistä.

tanska on kyl niin omituiselta kuulostava kieli että siitä joko pitää tai sitten ei... ihte pidän huomattavasti enemmän hollannin kielestä jossa siinäkin kyllä tuntuu että sylki suorastaan roiskuu keskustelukumppanin pläsiä päin...?! tämä päiväkirjani mun- piisi on toki sen vuoden parhaimmistoa, "jag riivin sivun irti päiväkirjastani...."

ihan n. top 3 luokkaa, tanska osasi tehdä mieleenjääviä, persoonaallisia kappaleita jo heti alusta pitäen... ja saivathan mm. v. -57 ja -61 edustuskappaleetkin jo heti suomalaisversionsa, molemmat ovatkin jääneet ikivihreiksi, Anqelique jo hyvinkin paljon levytetty erilaisina versioina. Ihte asiassa yksi eniten versioiduimpia lauluja... Ja tanskalaiset naiset ovat muuten persoonallisen ja hauskannäköisiä... eivät välttämättä klassisen kauniita waan, persoonallisen näköisiä, sano. n. 3.5 pist.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 609./617, vuosi 1958 4./4, 1950-luku 25./26, Tanska 21./21

Vaikka näitä tosi vanhoja onkin yleensä vaikea arvostella, tässä oli sen verran tavallista enemmän huonoa ja tylsää, että oli helppo sijoittaa kappale listojen häntäsijoille. Raquelin ääni ei ollut mitenkään kauniisti soiva ja ajoittain jopa epävireinen. Päiväkirja”koreografia” sentään oli kekseliäs.

Sarjassamme "tunnen olevani niin nuori," yksi.

Onpa hän ollut iäkäs ensisynnyttäjä!
Kolme tähteä.

Ei voi mitään. Nämä aikojen viisut ovat lähes vastenmielisiä. Useimmat. Tai siis melkein kaikki. Olllaan viiskytluvulla ja biisi on kuin jostakin kolkytluvulta, mitä se ilmeisesti onkin. Sovinnainen, asenteelllinen, kaavoihin kangistunut biisi, jostakin ikiaikojen ajoista, jolloin naiset olivat pelkästään koristeita ja sillai.
Paskaa.

Kuten Ruotsin saman vuoden viisussa, myös tässäkin on ajoittain ihan kaunis melodia. Tämä ei ole kuitenkaan niin persoonallinen. Kolme tähteä.