Viisukuppila

Nimimerkki AntSalta postia tuuliselta Apšeronin niemimaalta.
Maa: Portugali
Vuosi: 1967
Kappale: O vento mudou
Esittäjä: Eduardo Nascimento
Säveltäjä: Nuno Nazareth Fernandes
Sanoittaja: João Magalhães Pereira
Kapellimestari: Armando Tavares Belo
Sijoitus: 12./17
Pisteet: 3
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1967pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Portugal1967.html

Tänään, Euroviisufinaali-viikon aluksi, Kuppilassa vaihdetaan tuulten suuntaa. Kyseisestä muutoksesta vastaa tummapintainen Eduardo Nascimento (synt. 1944 Angolassa). Palaamme täten aikakoneella kevääseen 1967. Kevääseen jolloin Euroviisuhistorian ensimmäinen tummaihoinen mieslaulaja lauloi laulunsa Wienissä, Itävallassa.

Helmikuun 25. päivänä järjestettyyn Portugalin kansallisen karsinnan finaaliin solistimme tie vei semifinaalin kautta. Sävelmä "O vento mudou" ("Tuuli kääntyi") valikoitui karsinnan finaalin voittajaksi alueraatien äänten turvin. Tuulet olivat siis Eduardolle myötäisiä. Kisapaikka kansainväliseen finaaliin oli oleva hänen!

Sävelmässä solisti muisteli entistä rakastettuaan. Rakastettu oli luvannut palata maailmoja kierreltyään hänen luokseen takaisin - jos tuulet olisivat toisenlaiset. Sanoituksessa paluu jäi kuitenkin lopultakin avoimeksi.

Huhtikuun kahdeksantena päivänä Itävallan Wien oli monen aikaansa seuraavan ihmisen kiinnostuksen kohde. Suoran tv-lähetyksen viidentenä tv-katselijoille tarjoiltiin Portugalin tumma solisti tummanpuhuvine sävelmineen. Musiikillisen illan päätteeksi Portugali sijoittui Suomen kanssa tasapistein sijaluvulle 12. Varjoon, suojaan laski hetkisen päästä myöskin Eduardo Nascimenton tähti. Vuoden 1969 aikana solistimme muutti takaisin Angolaan, eikä musiikillinen karriääri ainakaan levytyksellisessä mielessä jatkunut.

Bakun hektinen viisuhuuma huipentuu ensi lauantaina. Tänään me aistimme kuitenkin vielä menneitä tuulia. Lukeutuiko Portugali mielestäsi kärkeen huhtikuussa 1967? On aika arvioida näiden tuulten voimallisuus tässä hetkessä. Eduardo Nascimento sekä "Tuuli kääntyi" tähditettävänäsi, ole niin hyvä!

Portugalin karsinnan finaali 1967

Duo Ouro Negro - Quando amanhecer
Eduardo Nascimento - O vento mudou
Marco Paolo - Sou tão feliz
Duo Ouro Negro - Livro sem fim
Maria de Lurdes Resende - Não quero o mundo
Artur Garcia - Porta secreta

A Melhor Canção de Sempre - O Vento Mudou (2009)

Yllättävän hyvä Portugalin viisuksi! Neljä tähteä!

Tekopirteää renkutusta, enkä erityisemmin pidä laulajan äänestä. Heikot kaksi täteä.

jooo suunnilleen saman pistemäärän mäkin täältä ojennan... (n. 4.4 pist.) niin, Milly Scott (-66) oli eka tummapintainen naisviisuilija ja tämä herra olikin sitten heti seuraavana vuonna. Siinäpä sitä tasa-arvoisuuden mallimaata, ainakin tältä osin, jos nyt näin voisi sanua ja sanonkin... niin diktaattorivaltio kuin Portugali vielä olikin tuolloin...



Eduardon erikoisemman puoleinen kurkkusointiääni on kyl viisuhistorian ikimuistettavimpia. Silloisen Katso-lehden viisuartikkelistahan se jäi mieleen tuokin käännös laulun nimelle : "Tuuli on Kääntynyt", toivottavasti nimi on myös sitten enne Portugalin tuleville kisakoitoksille... Laulun hienot tuulenlailla väräjävät jousistot sekä naiskuoron huhuilu tuovat mieleen erään toisen merkittävän hienon sävelteoksen -60 luvulta, Exocus, jonka vinyylille ikuisti Edith Piaf ja meillä saman tunnelmoinnin levytti ainakin Tapio Rautavaara "Sain kauniin maan" ... ai hitto, täytyyki käyjä plaaraamasa Juutuubia josko sekin mestariteos löytyisi sieltä... että semmonen assosiaatio tällä kertaa...



aika suosittuja ainaki katselukertojen perusteella olivat muutkin karsintakappaleet, joista suosittelen varsinkin eläväiset huulet omaavan ja tähtisilmäisen Marco Paolon hienoa, kaikkensa antavaa sairaan hienoa tulkintaa, mielestänii ehdoton 2. sijan arvoinen (tosin 6. sija oli enemmän kuin yllätys!) muiden jäädessä sitten selvästi jälkeen näistä kahdesta... Ouro Negro oli heidän varsinainen kulttiduo, paikallinen Matti ja Teppo siis, jotka hurmasivat kansaa muutamassa muussakin karsinnassa...

Aika tylsä kappale, ei vaan innosta.

Tämä on tälläinen keskinkertaisuus, josta en oikein tiedä edes pidänkö vai en. Menköön nyt kolme tähteä kuitenkin, oli tämä ihan kiva.

Tässä luotettiin toiston voimaan: alun orkesteri-intro toistui tosi monta kertaa ja samoin Eduardo toisteli loppua muutamankin kerran. Varsin mukavaa menoa ja melodisia jippojakin olin kuulevinani. Eduardon ääni oli aika tummankarhea, siitä en liiemmin pitänyt. Kokonaisuudesta kuitenkin heikot kolme tähteä.

Tämäpä oli yllättävän jännä. Sanotaan nyt vaikka neljä tähteä.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 267./622, vuosi 1967 6./13, 1960-luku 24./99, Portugal 13./23

Ennen Viisulaa viisuhistorian alkuvuosikymmenet olivat mulla pahasti pimennossa. Olisin ihan täydestä uskonut, että näissä eurooppalaisissa viihdekarkeloissa ensimmäinen tummaihoinen solisti olisi ollut Italian -75 Wess Ghezzi. Mutta niin vain meille on jo esitelty suurten siirtomaahallitsijoiden Alankomaiden Milly Scott ja nyt siis Portugalin Eduardo.
Kun vielä 2012 pohditaan viekö Loreenia nosteleva musta mies mahdollisesti jopa finaalipaikan, olisi kiva tietää onko ihonvärillä ollut 60-luvulla (vrt USA:n rotumellakat / Martin Luther King murhattiin -68) mitään vaikutusta näihin vähäisiin pisteisiin.
Itse nimittäin pidän tästä O vento mudoun jylhästä Bond-maisesta sovitusesta ja tuo beat-rytmihän on tuon ajan trendikkäintä juttua. Eduardolla on matala, tumma, kohtalokas ääni, jolla varmaan irtoisi Ol Man Riverkin puhtaasti.
Nyt kun näitä liikkuvia taustoja on harkkavidoissa tuijotellut toista viikkoa, ei voinut olla huomaamatta taustalla liikkuvia peililavasteita, wow.

Dramaattinen, vahva kappale, jossa hyvin intensiivinen tunnelma. Pidin Eduardon tummasta äänestä ja orkesterin mallikkaasta hyödyntämisestä. Portugalin alkuaikojen viisujen parhaimmistoa ilman muuta. Kestoltaan oli vain reilut kaksi minuuttia, mutta se saattoi olla enemmän eduksi kuin haitaksi, kappale pysyi hyvin kasassa.

Neljä tähteä.

Minä en pidä yhtään tuon miehen äänestä. Oli mielenkiintoisen intron jälkeen vähän pettymys kuulla tuollainen ääni. Kappalekaan ei sitten oikein kohonnut intron tasolle.

** tähteä.

Aivan ihana, joskin kovin lyhyt kappale. Tästä olisi saanut sovitettua vieläkin jykevämmän paketin. Erittäin vahvat neljä tähteä.

Vahva viisu. Kolme tähteä.

Onko tätä laulua IHAN pakko kestää? Tuo äijähän haastelloo ihan selvää suomea. Kyllä neljä lähtee. Hulvaton!

0:40
Älä kysy väärin, mondo-kurre rumalt Teuvolta: syventy mutaan?

Vahva ja väkevä NELKKU!

Siis tämä on kadonnut helmi. Jyräävää, gruuvaavaa musaa, jota päiskyy eteenpäin mies, jolla karvainen äänenväri. Siis senttien kiduttaja, tämähän etenee kuin pikajuna, joka suorastaan leijailee ilmassa. Älkää kysykö tilaa, tulkaa ja lentäkää mukanamme maailman loppuun saakka. Ei koskaan anneta vauhdille seisahdusta. Ei koskaan.

Komea ääni Eduardolla ja kappalekin on jotenkin mielenkiintoinen. Erottuu positiivisesti Portugalin 60-luvun viisuista. Kolme tähteä.

Leonardo kirjoitti: ↑23 Touko 2012, 22:33 Dramaattinen, vahva kappale, jossa hyvin intensiivinen tunnelma. Pidin Eduardon tummasta äänestä ja orkesterin mallikkaasta hyödyntämisestä. Portugalin alkuaikojen viisujen parhaimmistoa ilman muuta. Kestoltaan oli vain reilut kaksi minuuttia, mutta se saattoi olla enemmän eduksi kuin haitaksi, kappale pysyi hyvin kasassa.

Neljä tähteä.

Romu:



Yksi tämän Areenan, ketjun suosikkikommentoijista ... ei voi mitään, joillaki on waan taito tiiviistää sanomisensa muutamaan riviin, päin wastoin kuin allekirjoittanut höpöttäjä.