Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1962
Kappale: Dis rien
Esittäjä: François Deguelt
Säveltäjä: Henri Salvador
Sanoittaja: René Rouzaud
Kapellimestari: Raymond Lefèvre
Sijoitus: 2./16
Pisteet: 13
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1962mc

Ranskalaisen François Degueltin (oik. Louis Deghelt, s. 4. joulukuuta 1932) ura laulajana alkoi vuonna 1951, jolloin hän pääsi esiintymään kabaree-esityksiin Pariisin näyttämöille. Samoihin aikoihin hän alkoi säveltää lauluja. Degueltin ensimmäiset levytykset julkaistiin vuonna 1952. Laulamisen lisäksi Deguelt tuli ranskalaisille tunnetuksi radioäänenä. Vuonna 1956 Degueltin hyvin alkanut ura sai tunnustusta, kun hän saavutti Grand Prix de Disque -palkinnon arvostetulta Charles Crosin akatemialta.

Degueltin levytysura oli aktiivisimmillaan 50- ja 60-lukujen taitteessa. Näihin aikoihin ajoittuu myös hänen kaksi euroviisuosallistumistaan, sillä Deguelt valittiin kahdesti edustamaan Monacoa Eurovision laulukilpailuihin. Ensimmäistä kertaa vuonna 1960, jolloin laulu Ce soir-là sijoittui kansainvälisessä finaalissa hienosti kolmanneksi. Toinen viisumatka koitti kahta vuotta myöhemmin Luxemburgin Eurovision laulukilpailussa, jossa Deguelt edusti Monacoa laululla Dis rien (suom. Älä sano mitään). Laulun oli säveltänyt arvostettu ranskalainen laulaja ja jazzkitaristi Henri Salvador.

60-luvun alun Euroviisut olivat ranskankielisten viisujen juhlaa, ja näin kävi myös Luxemburgin Euroviisuissa 18.3.1962, jolloin kärkikolmikkoon ylsi vain ranskankielisiä lauluja. Dis rien vakuutti Euroopan tuomaristoja sen verran, että Monaco saavutti kilpailussa peräti toisen sijan. Kyseessä oli Monacon paras sijoitus ennen vuotta 1971. Voitto jäi kuitenkin kauas, sillä Ranskan Isabelle Aubret'n voittolaulun pistesaalis oli kaksinkertainen Monacon pistemäärään verrattuna. Aikalaislähteiden mukaan ranskan kielen ylivalta Euroviisuissa alkoi jo hieman ihmetyttää, ja monet sanoivatkin olleensa yllättyneitä juuri Monacon toisesta sijasta, sillä laulu ei kuulunut ennakkosuosikkien joukkoon. Viisuanekdoottina mainittakoon, että François Deguelt kuuluu samaan sarjaan kuin Cliff Richard ja Katja Ebstein, eli artisteina, jotka ovat saavuttaneet viisuissa sekä toisen että kolmannen sijoituksen.

François Deguelt levytti 60-luvulla lukuisia hittejä. Lisäksi hänet nähtiin myös näyttelijänä niin teatteri- kuin elokuvarooleissa. 60-luvun jälkeen tahti hiipui, mutta 2000-luvulla François Deguelt on tehnyt lukuisia konserttikiertueita, joissa ranskankielinen yleisö on päässyt muistelemaan hänen menestyshittejään 50- ja 60-luvuilta.

François Deguelt Spotifyssa

Kaunis - joskin hieman tasapaksu kokonaisuus. Solisti tietää mitä tekee.

KOLME!

juu, tietääpä hyvinnii.... "Haluan kuolla sata kertaa, sata kertaa....!" ouh-lalaaa mikä teksti! "käteni menee mekkoon..." ... öhhh (täh?) ... tuota .... juuu, guuglekäännöksiäpä tietennnniii .... .... Apu-lehden artikkelin mukaan tämän tunnelmoinnin saamia pisteitä tosiaan hieman ihmeteltiin... minä en! ... nohh, ehkä olisin asettanut Englannin Ring-a-ding-girlin ykköseksi ja tämän jaetulle 2. sijalle Ranskan kaaa ...? Nyt - tämän päivän järjen ja tunteiden ja tuoksujen valossa ... !!? Ce soir la -60 on huippukappaleita, ja tääki on kuulkaas hiano ....! n. 4.6 pist. ääriimmäisen vaikea olla tykkäämättä siis näistä patonkivehnästen riepottajien lauluista... ja lujasti!!! ... Uuuh, kuulla/kuunnella kaikki fransmannien esc-viisut ja kuolla ... !

Miellyttävän leppoisa aikansa iskelmä ja pidän solistin äänestä. Vakuuttaa ja rauhoittaa mieltä neljän tähden edestä.

Antsahan se siinä laulelee, brunettena.

Hyvin laulaa, mutta itse biisistä en oikein saa mitään irti. Ihanko peräti kakkoseksi ylsi...

Eipä oikein vedonnut minuun tämä kappale, tylsä oli. Kaksi tähteä.

Komeasti lauloi Francois kappaleensa, josta olisi muuten ollut vaikea saada otetta, mutta tuo kappaleen loppunostatus nosti myös tähtimääräni kolmeen. Yllättävänkin korkealle sijoittui tämä aika unohdettava chanson.

Tylsä viisu. Näitä viisuhistoriassa riittää vähän liikaakin.

Kaunis ja mahtipontinen viisu. Sekä tietenkin plussaa siitä, että on syntynyt miun syntymäpäivänä.

Taas näitä vanhoja tylsäkkeitä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos...

** tähteä.

Herra olisi saanut voittaa euroviisut kaksi vuotta aikaisemmin upealla laulullaan. Tämä ei yllä yhtä hienoihin sfääreihin, mutta ihan jees kuitenkin. Ammattilainen asialla. Tuohon aikaan osattiin oikeasti laulaa. Kolme tähteä, sillä ei jätä vahvaa muistijälkeä mieleen kuitenkaan.

Aika tasapaksu aikansa kappale, kaksi tähteä.

Komeasti François lauloi, tosin hieman ylidramaattisuutta oli esityksestä aistittavissa. Alun pehmeä tunnelmointi muuttui loppua kohti mahtipontiseksi nostatukseksi,ihan tehokasta. Sanoituksesta jäi hämmästyttämään kohta "sinä olet nainen, minä mies" - ei muuten, mutta kun tätä triviaalia fraasia on toistettu uskomattoman monessa laulussa.

Kolme tähteä

Ei ärsyttänyt, niin kuin nämä vanhat viisut yleensä, joten kolme.

Jotakin letkeätä tässä on, muttei mitään sellaista mitä pari vuotta myöhemmin tuli Poupee de Ciressä. Kolme vuotta myöhemmin.
Uneliasta elokuvamusaa, joka ei ole ollenkaan ajan musaa. Tuolloinhan maailmaa heilutti Let's Twist againin kaltaiset neekerimusiikit. Mutta kaikesta kakasta huolimatta, minun tekee mieleni nostaa sormi pystyyn. Ei tämä väärän pellon rengin ruikutusta ole. Se on isännän piereskelyä. Kolme uutta alushousua.
Ja mikä kaikessa on hullua: biisi sijoittui toiseksi. Ei mikään läskinsoittobiisi ollenkaan.

François oli todella karismaattinen esiintyjä, mutta tämä herran toinen viisu on harmittavan tylsä. Lopun revittelykin on aika turha. Kaksi tähteä.