Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1960
Kappale: Cielo e terra
Esittäjä: Anita Traversi
Säveltäjä: Mario Robbiani
Sanoittaja: Mario Robbiani
Kapellimestari: Cédric Dumont
Sijoitus: 8./13
Pisteet: 6
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1960ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Swi ... d1960.html

Sveitsiä kaksi kertaa Euroviisuissa edustaneen Anita Traversin (s. 25. heinäkuuta 1937, k. 25. syyskuuta 1991) urasta voi lukea hänen jälkimmäisen viisuedustuksensa Viisula-esittelystä.

Vuonna 1960 tämä Sveitsin euroviisukarsintojen vakiokasvo pyrki maansa viisuedustajaksi lauluilla Malcantonesina ja Cielo e terra. Mainittakoon, että samoissa Sveitsin viisukarsinnoissa kilpaili myös Fud Leclerc, eli sama mies, joka edusti saman vuoden Euroviisuissa Belgiaa. 29. helmikuuta 1960 Baselissa järjestetyn viisukarsinnan voitti Cielo e terra (suom. Taivas ja maa). Kyseessä oli Sveitsin ensimmäinen kokonaan italiankielinen euroviisu. Laulun oli säveltänyt Mario Robbiani, joka nähtiin myöhempinä vuosina muutamaan otteeseen Sveitsin viisujen kapellimestarina.

Lontoon Eurovision laulukilpailuissa 25.3.1960 Sveitsin edustussävelmä keräsi yhteensä viisi ääntä, jotka oikeuttivat kahdeksanteen sijaan. Mainittakoon, että tuo kahdeksas sija jaettiin kilpailun toisen italiankielisen sävelmän kanssa, sillä myös Italian Renato Rascel saavutti Romantica -viisullaan täsmälleen samat viisi ääntä. Cielo e terra ei kuitenkaan noussut läheskään samanlaiseksi klassikoksi kuin tuo kyseinen Italian viisu.

Aiemmin Viisulassa: Sveitsi 1964: Anita Traversi – I miei pensieri

Todella tylsä sävel, jossa piano tuntuu todella hakkaavalta. Vuotensa huonoimmaksi olen valinnut. Pakko jättää yhteen tähteen.

** juuri ja juuri, tarviiko perustella?

Tylsä aikansa iskelmä.

Tavallinen tylsäke, jota en erota kaltaisistaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kaksi tähteä.

Olen edellisten kirjoittajien kanssa tismalleen samaa mieltä tämän hienon menobiisin taianomaisesta ainutlaatuisuudesta. Jep.

** tähteä.

Sovitus on kieltämättä outo ja samoin Anitan tulkinnassa on outoutta. Biisi alkaa todella geneerisesti, siis ajalleen niin ominaisesti, että se on kliseinen. Harppu sanoo plinplingpling niinkuin kuin niin monessa viihdekappaleessa 1950-luvulla, ja Disneyn musiikissa ja Disneyn satusingleillä, sivun kääntämisen merkiksi. Jouset säestävät juuri samoin kuin tapana on. Mutta sitten piano kieltämättä hakkaa tuota hattaraa ihan oudosti, eikä siinä kaikki, Anita laulaa Terra niin kovasti alkua painottaen että luulisi että biisi on joku mahtipontinen powerballadi kohdassa, jossa padot aukaistaa. Vaan ei ole. Kaksi pistettä, outoudelle ja toisaalta outouden ulkopuoliselle musikaalisuudelle, vaikka voisi antaa nollankin kun aika kamala.

No ei tämä minusta nyt niin tylsä ole kuin täällä aiemmat kirjoittajat ovat arvioineet, vaikka vähän turhan pitkä olikin. Ihan mukavasti oli erilaisia osia, mutta hivenen ylidramatisoitua oli Anitan esiintyminen. En tiedä, johtuiko äänityksen laadusta, mutta lopun laulaminen alkoi muistuttaa liikaa huutamista ja oli riipivää. Muuten ihan kuunneltavaa.

Kolme himmeähköä tähteä.

Tämä viisu pitää varmaan kuunnella kunnon vehkeillä eikä pöytätietsikan pikkuriikkisistä kajareista. Siltikin viisu viehättää minua suuresti, en voi mitenkään kuvata sitä tylsäksi päinvastoin. Aikansa viisu saa helposti 3/5.

Ihan kaunista aikansa keskivertokuvaa. KOLME!

Näin lauloi "vanha" tuttumme Traversin Anita .
Mukiinmenevä melodia ja orkesteri pisti parastaan. Piano kyllä kilkutteli ainakin tässä taltioinnissa turhankin kovaa päällimmäisenä. Italian kieli kuulosti kauniilta, mutta Anitan painotus TERRA -sanasta lipsahti jo koomisuuden puolelle. Kyllä tätä mielelläni kuuntelin, ehkä useamminkin. Kolme tähteä plus.

Liian perussävel ja aikansa kuva, ei innosta. Kaksi tähteä.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 475./692 ( 69 % biiseistä on tätä parempia),
vuosi 1960 4./19, 1960-luku 52./108, Sveitsi 26./36

Vaikka tässä oltiinkin jo siirrytty 60-luvun puolelle, tuo pintaan nostettu pianokomppihan oli hyvin tyypillistä 50-luvun musiikkissa, slovareista rock’n’rolliin.
Biisi kuulostaa melko tyypilliseltä tuon ajan italoiskelmaltä, joka nostaa sitä asteikossa hiukan perus viihdeiskelmän yläpuolelle, jollaisia niin monet tuon aikaiset viisuehdokkaat olivat.

Korvia ihan raastoi, yksi.

Maa ja taivas, elämä ja uni, aika ja tie. Kovin turvallista. Ei mikään paraatiesimerkki, jos pitäisi selittää tyhmille, kuinka loistavia tuon ajan viisut olivat. Tulkinta on silti viehättävä. Rakenne poikkeaa nykyviisujen viheliäisestä ABABCB-pakkopaidasta. Aikaa riitti jopa orkesteriväliosiin. Neljä tähteä.

Diggiloosta puuttuu kokonaan laulun avaussäkeistö:

La vita è un amore sognato (Elämä on uneksittu rakkaus)
L'amore è un bel sogno vissuto (Rakkaus on kaunis eletty uni)
Se il tempo distrugge qualcosa (Jos aika tuhoaa jotakin)
Qualcosa quel tempo ti da (Jotakin tuo aika myös antaa)

.

Aika mitäänsanomaton viisu. Lähinnä ainoa mikä tästä jäi mieleen on tuo kamala mekko. En pidä myöskään Anitan äänestä kovin paljoa. Yksi tähti.