Viisukuppila

Maa: Iso-Britannia
Vuosi: 1964
Kappale: I love the little things
Esittäjä: Matt Monro
Säveltäjä: Tony Hatch
Sanoittaja: Tony Hatch
Kapellimestari: Harry Rabinowitz
Sijoitus: 2./16
Pisteet: 17
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1964uk
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/UK1964.html

Pienten seikkojen puolestapuhujana Viisulassa toimii tänään Matt Monro (oikealta nimeltään Terence Edward Parsons, s. 1.10.1930, k. 7.2.1985). Ennen viisuedustustaan solistimme omasi jo melkoista kansallista näkyvyyttä maassaan. Iso-Britannian singlelistalle oli noussut jo ennen kevättä 1964 useampikin Mattin levytys. Kansainvälistä tunnettavuutta lisäsi myöskin hänen James Bond-elokuvan "From Russia with love"-tunnusmelodian tulkitseminen vuonna 1963.

BBC nimesi Matt Monron Iso-Britannian laulun esittäjäksi jo ennen kuin itse laulua oli saatu valikoiduksi. 7.2.1964 BBC:n tv-studioilla kuultiin täten kuusi Mattin esitystä, joista alueraatien seulan läpäisi haikeankaunis sävelmä "I love the little things". Laulu Kööpenhaminaan oli siis löytynyt!

16 maan kansalliset voittajat kohtasivat toisensa sekä monilukuisen tv-yleisön Kööpenhaminan Tivolin konserttisalissa 21.3.1964. Matt Monro lukeutui luonnollisesti kisan suurimpiin etukäteissuosikkeihin. Kahdeksantena kuultu Iso-Britannian sävelmä sijoittuikin kilpailussa mukavasti hopeasijalle. Ensimmäiseen viisuvoittoonsa britit tarvitsivat kolmen kevään päästä paljaat varpaat ja salonkikelpoisen pop-prinsessan. Kunniakas hopeatila keväällä 1964 oli kuitenkin Britannian korkein siihen mennessä. Kilpailuun palaten, mainittakoon vielä että Monro levytti kilpailussa kuullusta Itävallan kappaleesta englanninkielisen versioinnin "Walk away", ja siitä sukeutui pienimuotoinen hitti Britanniassa. Euroviisut olivat muodissa!

Kilpailun jälkeen Matt Monroa vietiin. Vuonna 1966 hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hänestä koetettiin leipoa edesmenneen samettiäänen, Nat King Colen manttelinperijää. Tv-esiintymiset seurasivat toistaan ja yökerhoihin jonotettiin tätä ääntä kuulemaan. Mitään maailmantähteä Matt Monrosta ei kuitenkaan muodostunut. Stadionesiintymiset eri puolilla maailmaa kertoivat kuitenkin vankasta kannatuksesta oman yleisön keskuudessa.

Matt Monro poistui keskuudestamme talvella 1985, tarkalleen 21 vuotta hänen karsintavoitostaan. Ääni kuitenkin elää ikuisesti. Ja tänään saamme nauttia tuosta äänestä ja pienistä seikoista Iso-Britannian euroviisun "I love the little things" myötä. Arvostatko sinä näitä seikkoja kuinka?

Oikein kepeä aikansa brittiiskelmä, jossa pidän vaskipuhaltimesta. Neljä tähteä.

Joutuu tämä kappale tyytymään 2 tähteen, en oikeen innostu tästä

Ei paha. Ihan ok.

Minusta tämä on ollut aina tällainen kivan leppoisa nimensäkin mukaisesti. Ja solistin ääni on hieno. Harmillista ettei Kööpenhaminan kilpailuista ole olemassa kuvamateriaalia itse kilpailusta.

NELJÄ!

Viisuahan kuuntelee ihan mielellään, oiva laulaja ja hauskahko melodia. Tosiaan mieluummin kuuntelen Mattia kuin kalakkunnaa. 3/5

Tämä on yksi ehdottomia kusarisuosikkejani. Kepeää ajankuvaa ja hunajainen ääni! Viisi!

Hyväntuulinen laulu. Tässä on jotenkin aidosti positiivinen ote! 60-luvun viisuksi ihan siedettävä, joten palkitsen Mattin neljällä tähdellä.

Neljä ropsahtaa täältäkin Mattin upealle tulkinnalle. Se on juuri tuo ääni, joka saa tämän (mukavalla tavalla) simppelin pikkumelodian ihan uusiin sfääreihin

Minusta tämä on aika pitkäveteinen, mutta ei nyt läpeensä paha. Kaksi tähteä.

Aivan ihana. Täst mie tykkeen! Helpot viisi!

Kivan kepeä ja iloisesti etenevä viisulaulelma. Mattin ääni on todella kaunis.

Vahvat kolme tähteä.

Kepeä hyväntuulen kappale Britanniasta. Matt Monrolla on hieno ääni, joten harmi, ettei Valtojen valloitus kokonaan onnistunut. Kakkostila Köpiksessä oli hyvinkin ansaittu. Mielelläni tätä pysähdyn kuuntelemaan nykyäänkin ja nelosen tänään räpsäytän.

kisojen nimekkäimmän artistin Matt Monroen hienon hilpeän tyylikäs "Pienet Asiat" on tietysti yksi minun kaikkien aikojen ESC-suosikeistani, noin TOP 20:een sijoitettava, hyvin tai äärettömän rakastettava jokseenkin jumaloimaani america- 60-70 NatkingCole-Frank-Sinatra- (ja esim. klassikkokappale More....) typisk style - muzakia..... ja brittienkin all time - listalla tämä keikkuu siellä top 5:ssa... mahdottoman hieno, ja taitavasti tehty hyväntuulen kappale.... 5 points ....

MuzaMaza kirjoitti:Aivan ihana. Täst mie tykkeen! Helpot viisi!

-poeka ! Sie alat oppia... !! vielä muutama vuosirengas kuosiisi niin ... johan alamme vaan yhä useammin nyökytellä toisillemme iltanuotion äärellä että -juu, juu, määääki tykkään tästä ihan hirveeesti. ..... ...... no entäs tämä belgia - 68 .... siiis eikös ookki ihan sairaaaann hieno balladi tääääki .... niiiikerta..... (:rapinaa:) ...otakko vielä makkaraa ..... !?

Toni kirjoitti:Tämä on yksi ehdottomia kusarisuosikkejani. Kepeää ajankuvaa ja hunajainen ääni! Viisi!

Pojathh, Mää taijan tykätä teistä !!

-"rompsu" ootko sää aina tykännyt pojista... !? veljeni vanhimman pojan (silloin n. 5-6 vuotias) viattoman terveen suorasukaisen askarruttava kysymys jonka hän heitti minulle taannoin -90-00 vaiheilla kun vielä mm. kuljeskelimme yhdessä sienestämässä....


jk. Monista Mattin hienoista ikivihreistä tulkinnoista tulee tässä nyt mieleen ensimmäisinä se "Born...." Elsa - Vapaana Syntynyt -elokuvan tunnelmallinen kappale jota toki kuulee yhä silloin tällöin myös Radio Suomesta ..... !

Eihän tästä voi olla pitämättä. Aika täydellistä kaikin puolin. Matt Monron upea laulanta ja biisinsä luo sellaisen helppouden, sulavuuden ja kepeyden vaikutelman, että ainakin minulle se on juuri sitä mitä croonerismi tavoittelee. No joo, on lajissa niitäkin, jotka myös koskettavat syvemmin, mutta pidän tästä täydellisestä ilopalasta tosipaljon. Viisi

Mukava pikku kappale. Toivottavasti tämä toi hyvän mielen koko päiväksi.

*** tähteä.

"croonerismi" ... !???? täh, Ta1ijalla on niin paljon noita sivistyssanoja ja tähän en nyt onnistunut löytämään selkokielistä selitystä, kun nuo guukkelin alkuperäislähteetkin olivat glasgowin murteella... siis engelskaksi....

romualdo kirjoitti:"croonerismi" ... !???? täh, Ta1ijalla on niin paljon noita sivistyssanoja ja tähän en nyt onnistunut löytämään selkokielistä selitystä, kun nuo guukkelin alkuperäislähteetkin olivat glasgowin murteella... siis engelskaksi....

ei ole sivistyssana vaan väännös crooner- sanasta joka viittaa laulajaan ja tyylilajiin ja jolle ei tietääkseni ole suomenkielistä vastinetta. Kertokaa jos on. Ei myöskään, kuten totesit, suomalaista wiki-artikkelia, englantilainen on. Mutta kyse on uudesta laulutekniikasta ja uusista tähdistä jotka tulivat aiemman kantavaa ääntä vaativan laulun tilalle kun mikrofoni yleistyi. Mikrofoni mahdollisti myös isojen orkesterien kanssa hiljaisten ja herkkien sävyjen ilmaisun. Kyse siis 1930-60-luvun viihdelaulusta englanninkielisissä maissa, miehistä lähinnä, ja kuuluisia croonereita ovat mm. Bing Crosby, Frank Sinatra, Dean Martin, Frankie Laine ...

Ja tässä vielä jotain suomeksi:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/988/makela.htm

Tärkeän nyanssin tähteyteen toi 1920-luvun alussa keksitty ja 1930-luvulla yleistynyt mikrofoni. Muiden musiikkia koskevien sähköisten keksintöjen tavoin mikrofoni hälvensi fyysisiä rajoja ja toi laulajan "lähemmäksi" kuulijaa. Äänitysstudiossa mikrofoni paransi huomattavasti äänenlaatua, mutta vielä tärkeämpi rooli sillä oli esiintymistilanteissa. Äänen vahvistaminen antoi koko laulamisen idealle uusia ulottuvuuksia, sillä enää laulajan ei tarvinnut esiintyessään huutaa kurkkuaan käheäksi tai käyttää ääntä vääristävää megafonia apunaan yltääkseen äänenvoimakkuudessa taustayhtyeen tasolle. (…)miespuolisten artistien tyyli puolestaan opittiin tuntemaan nimellä crooning. Tämän koulukunnan arkkityyppinen edustaja oli Rudy Vallée, mutta häntä suositummaksi nousi pian Bing Crosby, jolle sekä mikrofoni että elokuva olivat tärkeitä läpimurron ehtoja. Crosbyn jälkeen crooner-kuninkaan manttelin peri puolestaan Frank Sinatra. (…)Croonereita syytettiin usein "epämaskuliinisesta voihkinnasta". Pehmeät ja "naiselliset" laulajat koettiin epäkelpoina miehisen laulukulttuurin edustajina, jopa heidän seksuaalisuuttaan kyseenalaistettiin. Voidaan siis väittää, että uuden tekniikan ansiosta populaarimusiikki haastoi vallitsevia sukupuolirooleja ja käsityksiä seksuaalisuudesta. Toinen perussyytös liittyi keinotekoisuuden ja luonnollisuuden väliseen kiistaan. Croonereiden tapa kuiskata, henkäillä, hyräillä ja nyyhkyttää mikrofoniin herätti monissa kommenteissa epäilyjä, osaavatko uudet laulutähdet laulaa oikein.

E: hauskaahan tässä on se, että tuolloinkin ajateltiin, että ennen oli paremmin ja silloiset nykylaulajat Sinatra, Crosby, Martin mauttomia voihkijoita - voi kun joku kertoisi tämän tämän päivän nostalgikoille nenänvarttaan makutuomioita jakeleville tyyliniekoille, jotka näitä ihannoivat kun nykymenoa halveksivat. Suomessakin Olavi Virta oli mauttomuuden huipentuma niille aikalaisilleen, jotka kulttuuri- tai musiikkisnobeiksi voi lukea. Aikalaismaulla on usein mustat pisteensä ja ne liittyvät usein makueliitin haluun erottua taviksista. Kantsisi muistaa Punavuoressa, Rumbassa, Nuorgamissa, Radio Helsingissä, Flowssa ... tai ainakin tämän vuoden UMK:ssa!

Toni kirjoitti:hunajainen ääni!

Ajattelinkin kuunnellessani, että liian imelää minulle.

Ei tässä objektiivisesti tarkasteltuna mitään vikaa ole, päinvastoin, kaikin puolin taitavasti tehty. Ei vain iske minuun, ei tule mitään tarvetta kuunnella uudelleen. Juuri tuo ta1jan mainitsema laulutekniikka on se, joka esim. Sinatran kuuntelemisesta tekee minulle vastenmielistä. Matt ei ole ihan niin vastenmielinen, mutta ei kiitos kumminkin. Kappale ja esitys eivät ole huonoja, mutta olen niille huono kuulija. Kaksi tähteä, jotka kai pitäisi pikemmin antaa itselleni.

^ ei se ole aina imelää. Helppoa ja taidokasta, kepeyteen pyrkivää ja pehmeän tunteellista, leikittelyä rajalla. Eron huomaa kun kuuntelee Helmut Lottia vibraattoineen ja noita vanhempia. Tai Engelbertiä ja Sinatraa, E vetää yli, Sinatra ei.

Anglomaiden laulussa on sellainen hyve kuin itsehillintä slaavien ja latinoiden toisenlaisen intensiteetin sijaan (josta kyllä useimmiten tykkään vieläkin enemmän). Jos itsehillintä ilmenee vain suuren ilmaisun karttamisena nolouden tms mauttomuuden takia niin voi tuottaa tylsän latteaa harmaata keskikaistojen musiikkia ja ilmaisua, kuten brittipopissa usein tuntuu olevan kyse, mutta joskus homma on ihanan hienostunutta - vaivatonta lentoa, tais sitten sisältä hehkuvaa. Parhaimmista croonereista monet olivat amerikan italialaisia, mikä tuotti jälkimmäiseen kategoriaan hienon yhdistelmän sitä yläluokkaista kepeyttä ja latinoiden tunnekylläisyyttä.

Sellainen hienoviritteisyys on läsnä esim Frankie Laineen (am. italialainen vaikka sukunimi kuulostaakin suomalaiselta, vaan ei ole) A Girl In The Wood biisisssä kun sitä vertaa Olavi Virran Tyttö metsässäversioon. Ensikuulemalta Virta tuntuu päihittävän Laineen mennen tullen, samoin sovituksen komeus. Virran ilmaisu on isoa, suoraa komeaa ja miehekästä, Laine kuulostaa imelälle ja sovitus pipertelee ja sokeroi. Mutta jos jaksaa kuunnella ilman suomalaisia suoraan sanomiseen tottuneita korvia niin Laineen fraseeraus avautuu briljanttina, hienovaraisena, pidätyksillä ja päästöillä leikkivänä ja sovitus svengaa pyörryttävästi, ei humppakompin kolinaa ja jyskytystä, halonhakkuuta. Molemmissa on puolensa, mutat en suorilta sanoisi kumpaakaan imeläksi - ellei molempia omalla tavallaan. Tykkään alkuperäisestä, Laineesta, itse enemmän, vaikka Tyttö Metsässä onkin Virran erän komeimpia suorituksia ja aloitus draamallisesti uskomattoman hieno. Mutta Laineen lataus on jotain aivan käsittämätöntä.

E: Sori OT, KÄÄK:
E2: mulla on tunne, että olen lörpötellyt ihan samasta aiemminkin, eli tupla

Peruspirteä Wanha britti-iskelmä, kolme tähteä.

romualdo kirjoitti:

MuzaMaza kirjoitti:Aivan ihana. Täst mie tykkeen! Helpot viisi!

-poeka ! Sie alat oppia... !! vielä muutama vuosirengas kuosiisi niin ... johan alamme vaan yhä useammin nyökytellä toisillemme iltanuotion äärellä että -juu, juu, määääki tykkään tästä ihan hirveeesti. ..... ...... no entäs tämä belgia - 68 .... siiis eikös ookki ihan sairaaaann hieno balladi tääääki .... niiiikerta..... (:rapinaa:) ...otakko vielä makkaraa ..... !?

Voi kuule "Romu", miehän olen ihan hullaantunut 60-luvun viisuihin. Ollut jo pitkään.
Aivan mahtava vuosikymmen.

Ihan hyvä fiilistelykappale, vaikkakin tää on melko laimea ja tylsä.
Koukkua kyllä tää kappale kaipaa, tän unohtaa heti yhden kuuntelukerran jälkeen.
Vuotensa keskitasoa, sijalla 8/16 vuoden 1964 puntarissani.

'
Hassua, että Matt Monron lauluääni muistutti (ehkä osin vahvastikin) Engelbert Humperdinckin ääntä - ja jopa tämä kappale paikoin muistutti (tai oli ainakin muistuttavinaan kuuloelimissäni) sitä tämän vuoden Engelbertin esittämää Iso-Britannian viisukappaletta. .........

Jännää sinänsä, että britit lähettivät edelleen - aina vuoteen 1967 asti - viisuihin tällaisia vanhahtavan tyylisiä iskelmä- ja viihdekappaleita, vaikka Britanniassa (ja muuallakin / maailmanlaajuisesti) Beatles ja kumppanit olivat tuoneet esiin ja nostaneet suureen suosioon uudenlaisen, modernin pop-musiikin jo vuonna 1963.
Vasta 1967 britit ymmärsivät lähettää viisuihin modernimpaa poppia - ja lähettivät kisaan Sandie Shawn ja pop-biisin Puppet on a string ja loppuhan onkin sitten jo niin sanotusti historiaa.....toisin sanoen: Sandie räjäytti koko potin

I love the little things-kappale on minusta viisu-peruskauraa. Ihan kuunneltava, mutta ei sen suuremmin sykähdyttänyt.

Kolme tähteä.

'

hmm.... edelliselle nm. Kitelle vaan tekis mieli kuitata ... v. -61 Are You sure? ,.. ettt eiks se ollu jo aika vahvasti nuoriso-beat-kappale.... älyttömän kova hitti, ja myös se sai ensimmäisenä brittiviisuna meilläkin oman versionsa Eero & Jussi Raittiselta.... ja nähdäkseni myös v. -65 I Belong oli samoin todella vahvasti ajan hengessä muotisuuntauksia aistien heiluva beat-kappale.... ! ..... tään melko turhan huomautuksen heitti siis eräs henkeen ja vereen asti tämän Foorumin ehkä (Mr. Kiten ohella) suurin Britti-Viisu-Fani ..... vm. 1962 ....
(juu, kiitos kiitos, 50 v. synttäri-onnitteluista,...)


"Mitkä ovat näkemyksenne rakkaudesta? -Rakkaudestako? -Harrastan sitä kyllä vaakatasossa mutten koskaan puhu siitä suoraan." Marcel Proust.

"Rakkaus on sitä että jakaa osan itsestään toisten kanssa."

"Tosi rakkaudella ei ole onnellista loppua - sillä tosi rakkaudella ei ole loppua. "

Noi taustapillipiiparoinnit oli aika ihania. Siksi neljä.

romualdo kirjoitti:hmm.... edelliselle nm. Kitelle vaan tekis mieli kuitata ... v. -61 Are You sure? ,.. ettt eiks se ollu jo aika vahvasti nuoriso-beat-kappale.... älyttömän kova hitti, ja myös meillä se sai ensimmäisenä brittiviisun meilläkin oman versionsa Eero & Jussi Raittiselta.... ja nähdäkseni myös v. -65 I Belong oli samoin todella vahvasti ajan hengessä muotisuuntauksia aistien heiluva beat-kappale.... !

Jos vertaa noita molempia mainitsemiasi kappaleita Sandie Shawn vuonna 1967 esittämään Puppet on a String-kappaleeseen ja Sandien esitykseen niin ero on minusta selvä.

Toki The Allisons-duon esittämässä Are you sure?-viisussa on tiettyä nuorekkuutta. Mutta kappale muistuttaa ja on paljonkin hengeltään ja tyyliltäänkin vielä kiinni 1950-luvun populaarimusiikissa The Everly Brothers-tyylisesti ja henkisesti.

Kathy Kirbyn vuonna 1965 esittämä I belong on kyllä jo tyylillisesti lähempänä modernimpaa pop-musiikkia.

Mutta ratkaiseva, selvä ero tulee siinä, että The Allisonsin ja Kathynkin esittämästä kappaleesta ja ennen kaikkea esityksistä puuttuu paljolti se (1960-luvulla syntyneen, kehittyneen) uudenlaisen, modernimman pop-musiikin svengi, syke, rytmi, henki, nuorekkuus, vapautuneisuus, irtonaisuus, jonka Sandie Shaw on sisäistänyt ja joka tulee hyvin esiin hänen esityksessään euroviisuissa vuonna 1967 esittäessään voittoisaa viisuaan Puppet on a String.

'

oou jeee, kiitos answerista Kite.... otatko vielä lisää teetä ..... !? ... nämä ny tuntuvat jo aika hiusten ja croksien halkomiselta mut ... but... siis jatkethaan tätä Lovely - sekoilua jota myös Elämäksi kutsutaan.... ja pistethään Brittien v. -71 edustajan Glodagh Rodgersin ihastuttava A song for Europe - ESC - ehdokas "Katso oikealle, katso vasemmalle" - soimaan ... do you like this song, ? dear Kite ..... I like verry much .... ... "muista aina, liikenteessä, monta vaaraaa ompi siellää..." kuten nyt nuo miljoonat koululaiset...... (Uk- ESC - 2006 ... ) --- --- ....