Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1968
Kappale: Marianne
Esittäjä: Sergio Endrigo
Säveltäjä: Sergio Endrigo
Sanoittaja: Sergio Endrigo
Kapellimestari: Giancarlo Chiaramello
Sijoitus: 10./17
Pisteet: 7
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1968it

Tänään Viisulassa lauletaan etenkin Kuppilan Marianne-nimisille. "Marianne" on nimittäin maanantaisen viisumme teema. Sergio Endrigo (s. 15.6.1933, k. 7.9.2005) kertoi tuosta tytöstä kansainväliselle tv-yleisölle Eurovision 13. laulukilpailuissa, Lontoossa. Näihin hetkiin "aikakoneemme" matkaa siis näin maanantai-iltapäivästä.

Sergio Endrigo omasi hienon musiikillisen uran Italian viihdemaailmassa. Hän osallistui San Remon laulufestivaaleille useaan otteeseen, ja erityisen voitokkaaksi muodostui sävelmä "Canzone per te" juuri nimenomaisena keväänä 1968. Lontoossa Sergio lauloi kuitenkin "Mariannesta", tytöstä josta ei oikein ota selvää. Ilmiselvää oli kuitenkin se, että solistimme oli tekstin mukaan aivan hullaantunut tyttöön.

6.4.1968 kaikkiaan 17 maan delegaatiot kisasivat Eurovision laulukilpailuiden voitosta hienoissa puitteissa, Royal Albert Hallissa. Italian sävelmä, laulu Mariannelle, kuultiin illan yhdentenätoista. 4 maan raadit heltyivät Sergion ja Mariannen edessä, ja lopputuloksiin Italialle kirjattiin illan päätteeksi 10. sija. Laulun kansainvälinen tunnettavuus ei kuitenkaan jäänyt yhteen iltaan, sillä itse Cliff Richard levytti kilpakumppaninsa ehdokkaasta englanninkielisen version. "Marianne" soi siis myös englanniksi!

Solistimme monipuoliseen uraan mahtuivat iskelmien ohella myöskin mm. lastenlaululevytykset, jotka soivat vieläkin nykylasten soittimissa. Sergio Endrigo kiersi konsertoimassa moniulotteisen ohjelmistonsa kanssa ympäri maailmaa. Erityisen suosituksi hän muodostui Italian ohella etenkin Brasiliassa, jossa hän esiintyikin menestyksen myötä useaan otteeseen.

Syksy 2005 toi tietoomme suru-uutisen. Sergio Endrigo oli menehtynyt. Mutta onneksemme hänen musiikkinsa elää monenlaisina taltiointeina ikuisesti. Tänään muistelemme edesmennyttä tähteä, ja annamme Sergion kertoa meille tuosta salaperäisestä tytöstään, Mariannesta. Tunnetkohan sinä ketään samankaltaista tyttöstä?

Sergio Endrigo Sanremossa

1966: Adesso sì
1967: Dove credi di andare
1968: Canzone per te
1969: Lontano dagli occhi
1970: L'arca di Noè
1971: Una storia
1972: Elisa Elisa
1986: Canzone italiana

Sergio Endrigo Spotifyssa
http://www.sergioendrigo.it/

Olihan tässä nyt jotain. Tuskin silti jätti mitään kovin ikimuistoista jälkeä.

Jos tämän päivän viisulaviisu olisi joku väri, se olisi ehdottomasti harmaa. Sergio oli italialaisartistiksi todella harmaa esiintyjä ja kappale tuli vain läpilauletuksi. Melodia sentään jäi mieleen ja aivan loppu oli jopa hieno. Marianne-karkki suuhun, niin viisukin nousee kolmoseen .

En muista koskaan aikaisemmin tätä kuulleeni! Aivan UPEA viisu! Täydet pojot!

Pikkunätti viisu ja ansaitsee pisteitä 3/5.

Olihan tässä tunnelmaa ja kauneutta. Kolme tähteä on hyvä tälle.

Tunnen montakin mukavaa Mariannea. Minusta he olisivat ansainneet paremmankin kappaleen itselleen. Ihan kiva kasimiikka muuntuu tähdityksellä KOLMOSEEN.

Minusta tämä oli vain yksinkertaisesti huono, jopa ärsyttäväkin. Yksi tähti.

Ihan perusnätti kappale, mutta kuten Leo jo mainitsikin, väriltään hyvin tasaisen harmaa. Sergio ei mitenkään eläytynyt esitykseensä ja hivenen minua ärsytti hänen tapansa laulaa jotenkin venyttäen. Hämmästelin lisäksi, miten vähän hän liikutti suutaan laulaessaan. Kovin helposti tämä taas painuu takaisin viisujen yöhön.

Kolme himmeää tähteä.

Tällainen tavallisen tylsä on melko vahvasti ja arvosanat riittävät kahteen tähteen

joooo kyllähän mme ny tämän muistamme.... kuin eiliset kaappimme... Matti Lintula lauloi muistaaksein suom.version "Vaieten ... vaietennnn......" hmm... mites se ny jatkuikaan.... ? typisk italo-låtar eli en jaksa kauhian paljoa innostua... n. 2.2 - 2.5 pist ... ? (korj. 1/2022 n. 3.8 pist.)

Oikein nätti a-osa, toki, ja kaihoisan nostalgisen pateettisen mahtipontinen kertsi, kuten vain noilta saapasmaan taitureilta voikin odottaa .... mut heiii, tekiks Cliff Richard myös tästä oman versionsa ..... !?? misstä mulle nyth tuli tämmönen muistelma tähän pieneen pörröpäähän... ?

jk. tapani mukaan (lähes aina tai melkein) heti kirjoitettuani oman hönkäykseni kävin ahneesti tutkimaan mitä muut olivat mielipuolta tästä tämän päiväisestä (ti. 2.10 11:11) Viisula-piristyksestä.... ja sympatiseerasin jälleen aivan erityisesti erään vaalean nuorenm nuorehkon liinatukkaisen miekkosen päästöä... eli minäkin olisin halunnut kovin selvästi hienomman ja modernimman ja monipuolisemman ja mieluusti vielä vähän jatsahtavan ylistyslaulun vaikkapa tai juuri tuolle mainiolle legendaariselle Marianne - minttu-suklaa-karkille ....

Aluksi tämä kuulosti jopa miellyttävän kauniilta kappaleelta, mutta loppua kohden alkoivat jo korvat vetää maitohapoille. Ei tämä osoittautunutkaan niin kovin ihmeelliseksi sävellykseksi.

** tähteä.

Hieno biisi - minä kuulen tässä U2:ta . Tällä kertaa laulun eleetön musikaalisuus istuu biisin ideaan, virtaan ja ilmaan ja tuo kauniin laulumelodiankin esiin. Neljä. Onko siinä italia-lisää - en tunnusta!

Mukavaa kaihoisuutta, kolme tähteä.

Semmonen ihan kiva saa semmoset ihan kivat kolme tähtöstä.

Tylsää ja... noh, tylsää. Kaksi.

Ei harmaa mutta jotenkin aneeminen. Joskus täytyy voida olla nuiva Italiallekin, ja tässä on joskuksen paikka. Päihittää sentään vastenmielisen Congratulationsin. Kiitettävää, että laulaja säveltää ja sanoittaa itse ja muita kohteliaisuuksia. Käsi suun eteen haukotellessa. **

Dylanin tietä mennään ja tullaan Donovanin asemalle. Niin mielenkiintoinen, että täytyy nostaa volyymiä. Kuuskytluvun ihanat melodiakulkueet kulkuskelloineen kiertyilevät kuusmetsien vahvojen tammien ympäri ja sieltä pikku oksastenkin tuitse. Harras tunnelma, ei tuule, laulu hänelle jonka tähden ei nukahda lainkaan, koska hän on poissa, ehkä lopullisesti. 6 pistettä, joista pakko on laittaa yksi silmään, se kostein.

Turha balladi, eikä edes laulajan ääni ole sen erikoisempi. Yksi tähti.

ta1ja kirjoitti: ↑02 Loka 2012, 15:22 Hieno biisi - minä kuulen tässä U2:ta . Tällä kertaa laulun eleetön musikaalisuus istuu biisin ideaan, virtaan ja ilmaan ja tuo kauniin laulumelodiankin esiin. Neljä. Onko siinä italia-lisää - en tunnusta!

---


tunnusta waan ! ...