Viisukuppila

Maa: Jugoslavia
Vuosi: 1963
Kappale: Brodovi
Esittäjä: Vice Vucov
Säveltäjä: Mario Nardelli
Sanoittaja: Mario Nardelli
Kapellimestari: Miljenko Prohaska
Sijoitus: 11./16
Pisteet: 3
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1963yu

Vice Vukov esitellään Viisulassa nyt jo toistamiseen. Ensimmäisen kerran Vice tuli meille tutuksi vajaa vuosi sitten, jolloin tutustuimme hänen vuoden 1965 edustuskappaleeseen "Cežnja". Tänään vuorossa on Vicen kahdesta viisusta ensimmäinen eli "Brodovi" vuodelta 1963.

Vaikka viisut oli Vicelle ensimmäiset, oli hän jugoslavialaiselle yleisölle jo tuttu artisti. Hän oli voittanut vuonna 1959 Opatijan festivaalit, mikä oli tehnyt hänestä lähes yhdessä yössä koko kansan rakastaman artistin. Niipä 27-vuotiaan Vicen valinta maan viisuedustajaksi ilman julkista karsintaa taisi olla koko kansalle ihan ok vuonna 1963. Kilpailukappaleen hänelle oli säveltänyt ja sanoittanut suosittu dubrovniklainen lauluntekijä, nyt jo edesmennyt Mario Nardelli. Lontoon viisulavalla tämä laivoista kertonut, tarinanomaisesti kerronnalla alkanut ja kroaatiksi esitetty kappale keräsi ainoastaan kolme pistettä, jolla se sijoittui sijalle 11 kun taakse jäi nollaan pisteen maat Suomi, Ruotsi, Norja ja Alankomaat sekä kahden pisteen Espanja.

Kuten herran edellisestä esittelystä saatamme muistaa, jäi Vicen ura musiikin parissa lyhyeksi, mutta tuotteliaaksi hänen jouduttuaan nokikkain Jugoslavian poliittisen johdon kanssa. Vuonna 2003 hänet valittiin Kroatian parlamentin jäseneksi, missä hän ehti vaikuttamaan vain pari vuotta ennen kuin loukkasi itsensä pahasti kaaduttuaan parlamenttitalon portaissa. Vice kuoli Zagrebissa vuonna 2008, mutta hänen muistonsa elää yhä. Monet kroatilaiset pitävät häntä nimittäin yhtenä kroatialaisen patriotismin symbolina vielä tänäkin päivänä.

Vice Vucov - The Platinum Collection (Spotify)

Aiemmin Viisulassa: Jugoslavia 1965: Vice Vukov – Čežnja

Tylsä, niin tylsä.

Meinasin nukahtaa.

** tähteä.

Kolme tähteä ja on unettava.

Tämä on aina jäänyt jotenkin itselleni tuntemattomaksi. Ei kohoa hienossa viisuvuodessaan merkkiteosten joukkoon. Ihan kaunis, joskin laahaava, teos. Sellainen tunnelmapala, jonka tunnelmaan haluaisi mukaan. Muttei oikein pääse.

KOLME!

Olipas tämä unettavan tylsä. Kaksi tähteä.

Pitkä yksinjutustelu alussa, ennen kuin päästään ihan mukiinmenevän balladin pariin. Nättiä, mutta ei tarpeeksi tunteellista ja sydäntä kourivaa. Kolme ja puoli jää kolmeen.

Pitkät popinat aluksi ja lauluosuus jatkui siihen ihan hyvin, muttei oikein sytyttänyt tämä. Kun ei ärsytäkään, niin annetaan sellainen perustason kolmonen.

joo, tää on se "Laivat" .... hieno, tunnelmallinen, ja noiden balkaninmaiden laulajien tummasävyiset, täyteläisen moccakahvimaiset lauluäänet ovat myös ihaninta Halvaa korville... ja puhumattakaan heidän eksoottisen suklaanruskean sävyisestä habituksesta, ulkonäöstä... taloussuklaanvärisistä silmistä.... ja upeista, kaarevista kunnon nenistä..... laajenevista sieraimista.... eläytymisestä.... tunteista ja tuoksuista.... makedonian männyn (Picea - peuce) pihkaisuudesta..... mmmmmmmmmmmmmmm .... enpä minäkään voi näille balkaninlauluille juuri 4 pistettä vähempää antaa.... .... sevvvverran syvä rakkaus on tuon alueen musiikkia kohtaan......minullakin ....... saaaks heristää pienen kyyneleen.... !?

Puheosuuden jälkeen päästiin ihan kauniiseen balladiin. Tunnelmaa ja kaihoa riittää kolmen tähden arvosta.

Ihan yhdentekevä ainakin nyt kuunneltuna, ei vedä puoleensa yhtään, päin vastoin laahaa ja kyllästyttää. Pätevä laulaja kylläkin, ja loppunousu vähän piristi. Kaksi pistettä.

Aika jännän mystinen kappale, mutta vähän tylsäksi jää. Kaksi tähteä.

Tällä kertaa laulaja on selvästi parempi kuin hänen esittämänsä kappale. Vicella on komea ääni ja tulkinnan taito, mutta tämän raskassoutuisen sävelmän kohdalla nekään eivät riitä nostamaan kokonaisuutta keskitasoa paremmaksi. Alun puheosuus on erikoinen tehokeino, ei välttämättä kaikkein toimivin ainakaan jatkon tyylisuunnan kanssa yhdessä. Mahtipontisuutta tavoiteltiin muutamin paikoin turhankin vahvasti. Parhaimmillaan keinuu kuitenkin mukavan merellisesti sanoituksen tunnelmaa tavoittaen.

Kolme tähteä.

Aika jännä biisi! Yllättävän hyvä tämän ajan kappaleeksi, kolme.

Lausunta-alku (45 vuotta ennen Romancan räppipappaa) antaa olettaa, että sanat merkitsevätkin jotain. Tosiaan, laivat ovat erinomainen aihe. Kaverin ääntä kuuntelee ilokseen, ja loppuvenytys on kiva. Neljä.

Ylittämätön laivalaulu on tietenkin Yö saaristossa, jonka alkuteos Kastany ei tosin ole laiva- vaan kastanjalaulu. Sen on tulkinnut myös torstaina Viisulassa esitelty Edyta Górniak.

Ajalta, kun aasit vielä olivat kunnon ihmisiä. Mukavasti naksahteleva kuolonaaria, jota orkesterisoittokunta kuljettaa selässään pitkin kumpuilevaa kivistä maisemaa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kainalot märkinä, ei hattua, ei kellään, edes kuolemalla. Surullinen, riutuva lauluääni itkee ja rukoilee taivaalta sitä yhtä simapulloa. 4 rexonaa.

Vähän turhan masentava kappale, vaikka selvästi tunnetta on esityksessä mukana. Kaksi tähteä.