Viisukuppila

Maa: Alankomaaat
Vuosi: 1964
Kappale: Jij bent mijn leven
Esittäjä: Anneke Grönloh
Säveltäjä: Ted Powder
Sanoittaja: René de Vos
Kapellimestari: Dolf van der Linden
Sijoitus: 10./16
Pisteet: 2
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1964nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Net ... s1964.html

Tänään Viisulassa kuullaan peräti "vuosisadan ääntä". Tällaisen hulppealta kuulostavan määreen on päivän valikoitunut solistimme Anneke Grönloh (synt. Indonesiassa 7.6.1942) kotimaassaan Hollannissa saanut. Kykykilpailuista ponnahtanut eksoottinen tähti on saanut uransa aikana siis melkoisen suosion aikaiseksi. Häntä tituleerattiinkin heti uransa startatessa 1960-luvulla maansa ensimmäiseksi teini-idoliksi.

24.2.1964 oli todellinen Anneken ilta! Hän sai nimittäin arvokkaan luvan toimia Alankomaiden Utrechtin tivolissa käytyjen kansallisten karsintojen ainoana solistina. Pirteä teini-idolimme lauloi 3 ehdokasta, joista alueraadit valitsivat Kööpenhaminan euroviisufinaaliin Alankomaiden edustajaksi vauhdikkaan sävelmän "Jij bent mijn leven" ("Olet elämäni"). Monet alankomaalaiset olivat optimistisia myöskin sävelmän kansainvälisestä tehokkuudesta.

21.3.1964 tämä "kansainvälinen tehokkuus" mitattiin Kööpenhaminassa. Kuudentoista maan artistit mittelivät Eurovision laulukilpailuiden voitosta. Silloisen pistemenetelmän myötä Anneke Grönlohin ja hänen ihailijoidensa ilta päättyi jonkinasteiseen pettymykseen. Alankomaille kirjattiin nimittäin tuloslistaan ainoastaan jaettu 10. tila. Mutta tämä ei tiennyt kuitenkaan solistin uralle ns. kuoleman suudelmaa. Tämä tähti tuikkisi yhä! Etenkin seksuaalisten vähemmistöjen sekä jazz-piirien suursuosioon nouseminen olivat Annekelle uran kannalta arvokkaita seikkoja.

Vuonna 2000 Anneke osallistui asuinmaassaan paikalliseen julkkisten Big Brotheriin. Hän on mm. julkaissut useamman dvd-julkaisun uransa varrelta sekä esiintynyt menestyksekkäästi teatterin parrasvaloissa. Tänään parrasvaloihin pääsee hänen kansainvälisen uransa tähtihetki, "Jij bent mijn leven". Valitettavasti Kööpenhaminan kilpailuista ei ole kuvallista materiaalia saatavilla, mutta luotetaan äänelliseen taltiointiin. Ole hyvä, Anneke!

Alankomaiden karsinta 1964 (audio)

Anneke Grönloh – Vliegende Hollander
Anneke Grönloh – Weer zingt de wind
Anneke Grönloh – Jij bent mijn leven
http://www.annekegronloh.nl/

tästä ehkä alkoivat nämä puukenkäisten kevyemmät rallit... joilla ei minun kohdallani ole ollut juurikaan tai kovin paljoa koskettelupintaa... vaikutusta... (Bim Bam Bom, ja varsinkin ne kansallisten karsintojen lukemattomat ehkä vähän nolottavatkin sirkusesitykset... 1978, 1981, 1982... jne. ai 1975? miten julkeat!?, Ding-A-Donghan on pyhä kappale, ihanan nerokas jo tekstiltäänkin, puhumattakaan idioottimaisen tehokkaan yksinkertaisen älykkäästä melodianrakenteesta!!) sillä tuon kevyemmän hattara-show-music-hall-perinteen hollantilaiset kyllä osaavat, tai ovat sitten imitoineet sen niin tarkasti sieltä kanaalin yli, briteiltä.... tässä piisissä on vahva vetävä beat-rytmi, rautalankooo summuuta ajan henkeen, togi! .... tosin säkeistön alku on vähän kökkö ja melodiaton... orkkataustat ovat kyllä jämäkät! .... mutta lienee kaikesta energisyydestään huolimatta silti sen vuoden listallani siellä n. kolmen viimeisimmän joukossa?
Ja värillisiä solisteja, niillähän Hollanti on saanut komeilla oman ennätyksensä 1. sijalla kultaisen pokaalinsa kanssa... tosi suvaitsevainen ja henkistynyt kulttuuri siis, (ja eräs lempimaistani myös muuten, oho, Belgian kanssa, siis....! yllättävääkin? no kyllä, eihän molemmissa maissa ole edes kunnon metsiä!!!!) .... PerSut , poroporvarilliset kokoomusta äänestävät summuutt vaan sinne (siis Hollantiin) noin 2- 3 vuodeksi opintomatkalle.....
pointseja ehkä n. 2.3 - 2.4.

"Leuhkat eväät - Mikko Alatalo, laula se laulu "LE" siellä eduskunnassa kun nyt olet itse siellä. nimim. Siinä on sanomaa." Maaseudun tulevaisuus -lehti 2012/elokuu.

Ihan mukava rallatus.

*** tähteä.

Oikein pirteä kappale ja tulkinta Annekelta. Vähä camp-akaltahan tuo vaikuttaa.

Hienot kurkkuäänteet vievät helppoon NELOSEEN. Enkuksi ei välttis toimisi samalla tavalla. Tähän kieli käy!

Olen aina pitänyt, suorastaan rakastunut tätä hitusen ärrän ja beenkin keinoin toteutettua kusarihömppistä! En vaan voi antaa tälle muuta kuin kirkkaan vitosen. Erottuu vuosikymmenestään.

Varsin pirteää ja menevää. Vahvat kolme ja puoli tähteä Annekelle.

Ihan silleen pirteä.

Mukavan pirteä rallatus ja ajan henkeä mukana. Kolme tähteä.

Pirteää ja kepeää soitantaa ja laulantaa hyvin alankomaiseen tyyliin. Saa hyvälle tuulelle, mikä ei ole ollenkaan huono saavutus sekään. Ilokseen tätä kuuntelee.

Kolme kirkasta tähteä.

Jotenkin tänä iltana tämä kuulostaa Satu Sopaselta Huvituttinsa kanssa paitsi että Tuttiritari on vallannut vähän sitä Sopasen hahmoa ja yrittää kurluttaa sieltä välillä jotain kurkkuääniä. Taidan olla väsynyt - ihan ok rallatus, varmaan hyvä solisti, mutta ei juuri nyt. Kaksi siksi.

Hieno rallatus, tälläiset vetoavat minuun lähes aina. Neljä tähteä.

Annan nyt kolme tähteä, kun oli sinä vuonna varmaan vielä oikealla kielellä esitetty kappale. Tykkään ihan näistä.

Pirteä oli. Kiva melodia ja varsin mielenkiintoinen ja ovela soinnutus. Sovitus oli oikein herkullinen huiluineen kaikkineen. Nederlands upposi taas minuun. Annekella on hieno ääni ja karisma huokui jo pelkän äänenkin perusteella ja kuvattomuudesta huolimatta. Kyllä tälle neljä heltiää.

Tämäpä oli mukavan erilainen ja mieleenjäävä rallatus, neljä tähteä.

Nämä 60-luvun viisut ovat jääneet minulle hieman vieraiksi, ehkä siksi, etten oikein pidä tuollaisesta vanhanaikaisesta tyylistä. Tykkäsin kyllä tästä Anneken kappaleesta ihan kolmen tähden verran. Kurkkuäänteet tuovat aina mukavan säväyksen.

Pirteää, ajalleen tyypillistä hupsuttelua, kolmonen.

Kovasti pop, ja olihan kilpailussa kuultu jonkinlaista nuorisomusiikkia alusta asti (Saksan Freddy Quinn 1956). Kaksi pistettä tuntuu turhan tylyltä tulokselta, vaikka riittikin 10. sijaan tuolloisessa systeemissä. Miellyttävä, silti myös helppo ohittaa ja unohtaa ja siirtyä eteenpäin. ***

Pikkupikkupikineissä-aikaa. Mukavasti läntälleen mennään. Suloisia viuluja, naureskelevia torvia, höppänä-ääninen naislaulaja. Kevytmielisyyttäkin mukana, kun nuo jouset flirttailevat päin sillä lailla. Jatsimaisen sekasotkuinen loppuping. Annan tälle kolme pistettä, jotta nainen saapi itsellensä audreyhepburn-kampauksen siellä missä maksetaan pisteillä.

Varmaan pitäisin tästä vielä enemmän, jos olisi jollain muulla kielellä kuin hollanniksi. Pirteä kappale, jossa tapahtuu kuitenkin aika paljon. Kokonaisuus kuitenkin on aika ehjä. Kolme tähteä.