Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 1966
Kappale: Merci chérie
Esittäjä: Udo Jürgens
Säveltäjä: Udo Jürgens
Sanoittaja: Udo Jürgens
Kapellimestari:
Sijoitus: 1./18
Pisteet: 31
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966at

"Kiitos rakas" lauleli Udo Jürgens (s. 1934) vakuuttavasti ja sydämiin käyvästi ja onnistuikin vakuuttamaan tuomaristot korjaten Euroviisuissa keväällä 1966 koko potin Itävallalle. Kolmas kerta sanoi toden, sillä Jürgens oli edustanut Itävaltaa myös kahtena edellisenä vuonna. Voitto on jäänyt Itävallan toistaiseksi ainoaksi. Eikä Itävalta olisi tuotakaan voittoa saanut, mikäli Pohjoismaat olisivat saaneet päättää: "Merci chérie" ei nimittäin kerännyt pisteen pistettä Pohjoismaista. Pohjoismaat latasivat pisteensä Itävallan jälkeen esiintyneelle Ruotsille, joka sijoittui kilpailusa toiseksi, mikä oli tuolloin Ruotsin paras sijoitus.

"Merci chérie" on ranskaa, mutta Jürgenshän lauloi toki saksaksi. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun saksaksi laulamalla voitettiin Euroviisut.

Udo Jürgensistä on tullut saksankielisen maailman kiintotähti, jonka ura alkoi jo 50-luvulla ja jatkuu edelleen. Viimeisin levy ilmestyi vuonna 2011. Tarkemmin Udon urasta voitte lukea edellisissä viisuloissa, onhan jo kaksi hänen edustussävelmää sekä vuoden 1968 kisoihin osallistunut sävellyksensä tulleet täällä esitellyiksi.

Udo Jürgens – Merci chérie (1977)
Udo Jürgens – Merci chérie (1998)

Udo Jürgens Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Itävalta 1964: Udo Jürgens - Warum nur, warum
Itävalta 1965: Udo Jürgens – Sag ihr, ich lass sie grüssen
Itävalta 1968: Karel Gott - Tausend Fenster
http://www.udojuergens.de/

Taitaa olla jopa viisuhistorian surkein voittoviisu. Miten tämä on päässyt voittamaan?

Saksaksi laulaen joo. Saksan Die Zeiger der Uhr oli paljon parempi, 7 pistettä ja 10. sija.

Oli kai sitten mieslaulajan vuoro. 12 x merci, 11 x chérie ja 3 x adieu ratkaisivat pelin Udon eduksi. Ne jäävät ikävä kyllä päällimmäisinä mieleen. Kyyneleinen tulkinta uhkaa mennä naurettavaksi lopussa. Edellisen vuoden Sag ihr... oli kokonaan saksaa ja mielestäni tyylikkäämpi. Melodisesti tämä on silti erinomainen. ***

Niin ne maut vain menevät ristiin. Minusta tämä on voittajista kehnoimpia. Ei kohoa vuodessaankaan kymmenen parhaimmistoon, saati Udon kappaleiden joukosta kärkeen. "Tausend fenster" on hieno laulu, joka kestää kuuntelua todella hienosti. Tämä pimpottelu on kuultu jo ensimmäisen minuuttinsa aikana. Seuraava!

KAKSI!

Kaikkien aikojen huonoin voittaja. Tylsän laahaava balladi, jossa ei ole mitään koukkua. En tajua tämän voittoa, ja jos kohtalo oli määrännyt, että Udon on voitettava viisut, hän olisi paljon mielummin saanut tehdä sen vuonna 1964. Udon viisut muuttuivat kerta kerralta huonommiksi, joten ajattelivatkohan tuomarit vuonna 1966, että jos hän ei nyt saa voittoa, ensi vuonna on tulossa vielä kamalanpaa? Heikot kaksi tähteä.

Siellä olisi ollut niin monta niin paljon parempaa kappaletta kuin tämä ja silti tämä on mennyt voittamaan Erittäin tylsä kappale, mutta ei kuitenkaan sinänsä ärsyttävä, joten juuri ja juuri sen kaksi tähteä voin antaa.

Minusta tämä on ihan OK laulu. Huonompia ja tylsempiäkin on kuultu, myös näissä viisukarkeloissa (ja myös voittajina!).

*** tähteä.

-

Tätä viisua minä vihaan, vihaan, vihaan. (Aloitan kommentin tällä kertaa näin tonywernermäisesti.)

Yritän kaikin keinoin ja parhaani mukaan välttää, välttyä tämän viisun kuuntelemisesta, kuulemisesta.

En ole kuunnellut tätä viisua moneen vuoteen..........enkä kuuntele nytkään.

Toivon hartaasti, että en myöskään koskaan enää elämäni aikana kuule tätä viisua.

Eiköhän mielipiteeni tullut jo selväksi.

Kuitenkin varmuuden vuoksi: Merci chérie on ehdottomasti kaikkien aikojen huonoimpia, surkeimpia voittoviisuja

Mikä valtava ero onkaan seuraavaan voittoviisuun. Iso-Britannian Sandie Shawn esittämään viisuun Puppet on a string. Se on kuin raikas, vapauttava tuulahdus tämä Itävallan tunkkaisen ja umpisurkean viisun jälkeen.

Yksi heikko tähti.

-

Minusta tämä on nätti ihan hyvällä tavalla. Merci, Merci, Merci für die Stunden Chérie, Chérie, Chérie on loistava laini noin sen perusteella miltä se kuulostaa, soinnillista ja kun sitä seuraa unsere Liebe marche so schön jne niin minusta sanoitus palvelee juuri sitä mitä pitääkin, melodiaa ja tunnelmaa vaikkei siitä ymmärtäisi yhtään mitään.

Sen sijaan piano on minusta osin kömpelö. Ensin käytetään schubert-avemariamaista teemaa, se on ihan okei, sopii ja kaunista vaikka vähän hmm tietoisen lypsävää. Mutta sitten se paisutus on kamalan hakkaava ja liian ponnekas alun herkkään tunnelmaan ja sanoituksen pehmeyteen. Olisin itse hakenut särmää sokeriin vähän vähemmän kovalla tavalla. Muutoinkaan pianisti Udo ei minusta ole kovin sensitiivinen. Aineksia siis on, mutta kolmosen ja nelosen välillä keikun. Kolme.

on Teillä joillakin järkyttävä musamaku ( ) :eh...: tai järkkyjä mielipiteitä... :eh, hyvällä:eli enkelin silmin sydämellisen hymyn kera: ..... mutta jatkakaa, ihanaa, vaikka tekee kippeetä nii eii haittaa, ihanaa Viisulat ihanaa... musta toi kertsi mikä ei ole kertsi ku se toistuu vaan kerran on ehkä hienoin tämän teoksen osista... siis se nostatuskohta siinä suunnilleen laulun puolivälin tienovilla...
eieieieieieieieiiiih, älkää kuunnelko sitä versiota siitä Punaisen Ristin julkaisemalta ESC-winners 1956-1981 levyltä, se venyvän ponneton versio ei ole ehkä edes puoliksikaan niin hieno kuin se alkuperäinen, joka siis vinaalissakin kuultiin aikalailla samantapaisena.... kuin se originaali-vinyyli-single-versio siis....
.... "schau nach föör niissh zuruck.... zwi ke kainnn... mainn ainn gluck .... denn kainn meerr..." mites ne sanat menivätkään... nohh, sen kappaleen koko teksti oli alkuperäiskielellä liitetty mukaan siihen Katso-lehden Luxembourg-reportaasiin, ni-in ajatelkaas, miten huomaavaista, kaikkia tähän kertakaikkisen vastustamattomaan lauluun sinä iltana rakastuneita kohtaan ....!
ja sitä suomalaisversiotako kukkaan ei oo löytännyt !!??? eli Sua kiittää mä saan - Harry Schnell, ai eikö, ääh, äläkääs ny viiittikö !!!??? en ole kyllä minäkään sattunut kuulemaan sitä vielä koskaan .... !? mutta arvatkaas montako kertaa olen sen sijaan kuullut esim. jonkun Johnnyn esittämän ärsyttävän Kotihipat-biisin.... vai Lehtorin luiseva Salli, mikäs sen tyypillisen rock-hörhöilyn nimi nyt sitten olikaan .... ? "jeee, jeeee, lattialla matto vielä on, mikä laiminlyönti suunnaton... "

Ihmettelin sitä, että voitti sinä vuonna. Varmaan, jos ajatellan 60-luvun ajan voittajia, näistä oli kuitenkin se paras.

Oon varmaan niitä harvoja ihmisiä, joista tämä on ihan kaunis kappale. Annan tälle tänään jopa viisi tähteä!

Yksi huonoimmista voittajista, hajuton ja mauton kokonaisuus. Kaksi tähteä.

Ei tämä minusta nyt niin huono ole, kuin täällä useimmat ovat olleet mieltä. Tämä on oikein kaunis laulu, kappaleen nimeä tosin toistetaan vähän turhan paljon. Pianon käytöstä olen hyvin samaa mieltä kuin ta1ja, alussa toimii hyvin ja on oikein kaunista (hieman kosiskelevaa, toki), mutta sitten menee turhan kovaksi. Loppuosa on muutenkin turhan teatraalinen. Mutta kokonaisuutena siis ennen muuta kaunis kappale.

Kolme vahvaa tähteä.

Ensimmäisiä kauan aikaa sitten kuulemiani 60-luvun viisuja, joka silloin kolahti ja yhä edelleen kuulostaa hienolta. Kaunis melodia, sopiva annos ranskaa ja saksaa eli todellinen eurosanoitus ja Jurgenin vakuuttava tulkinta.Romanttinen biisi olematta ylimakea. Rumpurytmi taustalla oli hieno ja pianonkilkutukset myös. Olen vastarannan kiiski kun sanon, että Itävallan paremmistoa ja ansaitsi voittonsa (kamalien Ruotsin ja Norjan kappaleiden edestä.). Viitonen pöytään.

En todellakaan tiedä miksi, mutta minusta tämä oli aivan ihastuttava! Vahvat neljä, aivan kummallisesti olette äänestelleet!

Ihastuttavan nätti kappale vaikka tuota ranskankielistä fraasia lauletaankin kolmen minuutin esityksessä turhan monta kertaa. Tuntuu vain, että mitä enemmän laulun nimeä toistetaan kappaleen aikana, sitä merkityksettömämmäksi se muuttuu loppua kohden Joka tapauksessa annan tälle 4 tähteä.

Oli ihan pakko kuunnella tää YouTubesta, kun en muistanutkaan tästä muuta kuin tuon "Chérie, chérie, merci, chérie" -kertsin; tosin senkin Stefanin ja Anken laulamana Düsseldorfin euroviisujen 1. semifinaalissa! Taisi olla muuten ensimmäinen kerta tuolloin, kun kuulin kyseistä biisiä laulettavan

Ihmeellisimpiä euroviisuvoittovalintoja. Parikymmentävuotta vanhan kuuloista ajalleen. Kinksit, Animalssit, tämmöisiä silloin soi, Supremessit. Ei jaksa kirjoittaa. Veretöntä. Sen ajan Johnny Logan. Mäkätys ja nyyhkyisyys äänessä toivat voiton. 2 hammastikkua.

Aivan oikea voittaja

Yksinkertaisesti kamala. Puuduttava kappale. Laulaja on pliisu. Kappaleesta puuttuu vain se jokin.

ZDF:lla kuultiin eilen Helene Fisherin tulkinta Merci chériestä Udon 80 vee juhlallisuuksissa

https://www.youtube.com/watch?v=2eEjYsAzPbU

Hyvä ja vahva voittokappale. Ei tosin omalla listallani kärkipäässä, tämä -66 oli niin kovatasoinen viisuvuosi. Udo on hieno artisti ja onnea vaan täältäkin 80-vuotiaalle. 4 tähteä.

Tämä kappale ei onnistu olemaan niin herkkä, kuin millaiseksi se on ehkä tarkoitettu. Kaunis laulelma, mutta ehkä tämä on hieman Ave Mariaa muistuttava ja senkin vuoksi vedonnut muihin kuin pohjoismaalaisiin. Ainakin tällaisen teorian esitän.
Kaikesta huolimatta annan tälle unilaululle 3 pistettä. Ihan jo siksi, että Itävalta onnistui voittamaan ja sitten sitä seuraavaa voittoa saikin odotella.....

ai että Ave Maria... jooooh, toi oli tuore, raikas näkökulma, kiitos siitä... jo se että rakastan ja täpötän tätä täysillä 5 pisteen edestä kuten myös mm. seuraaviksi palkintosijoille äänestettyjä upeita Norjan ja Ruotsinkin kappaleita, osoittaa vain sen miten harvinaisen korkeatasoinen hyvä ja monipuolinen musiikkimaku minulla(kin)... on, joten kättelen itseäni (muutenkin kuin vain kuselle mennessäni...) ja onnittelen itseäni...
Nyt tekis mieli jälleen kerran kuunnella se upea Karell Gottin v. -67 Tuhannet Ikkunat... eilen siis ke. tuli muuten Muistojen Bulevardi ohjelmassa Karel Gottin saksankielinen versio hänen eräästä upeimmasta (nohh, hänen levyttämistään kappaleista SE toiseksi upein!!?? - ehkä - mun mielestäni!) levytyksestään... Laska lazniva tai jotain sinnepäin... nyt tsekinkielen taitoiset saattoivat tukehtua ranskanpullaan mutta... :eh: .... noh, tarkastaa itse se sieltä, Yle Areena jne ... !)

jk. kyllä, olen kuullut tuon suomalaisversion, Harry Schnellin esitys tuli siis viime talvena Muistojen Bulevardi - ohjelmassa... jossa niitä musiikillisia helmiä kyllä sitten riittääkin... ! .... ja voin lähettää c-kasetille äänitettynä tuonkin aarteen jos vain joku esim. uusavuton jaksaa minulle vielä yksäriä lähetellä .... !?

Rtl:lla nähtiin eilen peräti kaksi esc-voittajaa tulkitsemassa kaksi vuotta sitten kuolleen Udon kappaleita

http://www.rtl.de/cms/sendungen/show/me ... danke.html

Kaunis melodia ja karismaattinen esiintyjä. Vaikka vähän rasittavaa toistoa onkin, on tämä silti upea kappale. Jopa Luxemburgin surkean orkesterin kanssa tämä kuulostaa hyvältä. Neljä tähteä.

jee euroviisut kirjoitti: ↑27 Marras 2012, 10:08 Kaikkien aikojen huonoin voittaja. Tylsän laahaava balladi, jossa ei ole mitään koukkua. En tajua tämän voittoa, ja jos kohtalo oli määrännyt, että Udon on voitettava viisut, hän olisi paljon mielummin saanut tehdä sen vuonna 1964. Udon viisut muuttuivat kerta kerralta huonommiksi, joten ajattelivatkohan tuomarit vuonna 1966, että jos hän ei nyt saa voittoa, ensi vuonna on tulossa vielä kamalanpaa? Heikot kaksi tähteä.

---





ai jaa, tosi erikoinen, paheksuttawa ja käsittämätön mielipide tämäkin mut, men... but ... ... nohh... makuja on ... jokaisella on suussaan oma maku... mut nostan nyt tämänkin värikkään mielipiteen täältä esille näin ... kun kertailen näitä ainoita oikeita ESC -vuosikertoja ... tässä lämpimikseni... ja lumenluonnin ym. välissä ... Joten nauttikaa täysillä näistä Rompsun nostoista.