Viisukuppila

Maa: Portugali
Vuosi: 1965
Kappale: Sol de Inverno
Esittäjä: Simone de Oliveira
Säveltäjä: Carlos Nóbrega e Sousa
Sanoittaja: Jerónimo Bragança
Kapellimestari: Fernando de Carvalho
Sijoitus: 13./18
Pisteet: 1
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1965pt
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Portugal1965.html

Portugalin karsinta Napolin vuoden 1965 Euroviisuihin järjestettiin Tóbisin studioilla Lissabonissa kuudes helmikuuta. Toista kertaa järjestetyssä Festival da Cançãossa kilpailivat jo edellisvuoden karsinnasta tutut António Calvário, Simone de Oliveira, Artur Garcia ja Madalena Iglésias. Edellisvuoden voittaja António Calvário lauloi kolme sävelmää, Simone ja Artur kaksi sekä Magdalena yhden. Kahdeksantoista alueraatia valitsivat voittajaksi 91 pisteellä Simone de Oliveiran esittämän kappaleen Sol de inverno (Talviaurinko).

Simone de Oliveira on jo Viisulan uskollisimmille lukijoille tuttu, sillä viime vuoden elokuussa esittelimme hänen toisen ESC-tulemisen, vuoden 1969 edustuksen Desfolhada portuguesa. Simone de Macedo de Oliveira syntyi Lissabonissa 11. helmikuuta vuonna 1938. Simone ensiesiintyi Festival da Canção Portuguesassa vuonna 1958 ja voitti saman kilpailun vuotta myöhemmin. Vuosikymmenen vaihteessa Simone levytti mm. Viisulastakin tutun Nel blu dipinto di blun portugaliksi. Teatterinäyttämölle Simone astui ensimmäisen kerran vuonna 1962. Helmikuussa palaamme Viisulassa tarkemmin Portugalin ensimmäiseen karsintaan, mutta mainittakoon jo että Simone esitti siellä kappaleet Amar É Ressurgir sekä Olhos Nos Olhos, joka tuli kolmanneksi.

Reilu kuukausi voittoisan karsinnan jälkeen 20. maaliskuuta Simone nousi Napolissa RAIn studioiden konserttisalin näyttämölle edustamaan maataan. Talviaurinko ei lämmittänyt juryja ympäri Eurooppaa, sillä Portugalin dramaattinen kappale sai vain yhden pisteen Monacosta. Vaatimattoman menestyksen jälkeen Portugalissa alettiin pohtia pitäisikö maan jättäytyä pois Euroviisuista, mutta päättivät pysyä mukana, päätös joka piti pitkään. Seuraavana vuonna Simone kilpaili Rio de Janeiron festivaaleilla, Amalia Rodriguesin valittua hänet edustustehtäviin. Sol de invernon säveltäjä Carlos Nóbrega e Sousa palasi Euroviisuihin vuonna 1979, mutta Simone siis jo kymmenen vuotta aiemmin.

Portugalin karsinta 1965

António Calvário - Por causa do mar
Simone de Oliveira - Silhuetas ao luar
Artur Garcia - Nasci, sonhei, cresci e amei
António Calvário - Você não vê
Madalena Iglésias - Silêncio entre nós
Artur Garcia - Amor
Simone de Oliveira - Sol de inverno
António Calvário - Bom dia

Melhor Canção de Sempre - Sol de Inverno (2009)
Simone de Oliveira – Sol de inverno (2006)
Simone de Oliveira – Sol de inverno (2010)
Simone de Oliveira – Sol de inverno (2012)

Aiemmin Viisulassa:
Portugali 1969: Simone de Oliveira – Desfolhada portuguesa
Portugali 1979: Manuela Bravo - Sobe, sobe, balão sobe

Tämä oli kyllä melkoisen tylsä sävel. Ei nappaa. Kaksi tähteä.

Viisu piti mielenkiintoni yllä ihan loppuun asti. 4/5.

Nyt ei kyllä millään tämmöstä jaksa.

Simone lauloi jylhällä altollaan portugeesiviisua. Vähän laahasi viisu, eikä täysin temmannut mukaansa. Miellenjäävintä ei ollutkaan melodia vaan tunnelma ja tuo Simonen tulkinta. Keskivertoa ja tasapaksua, mikä riittää kolme miinukseen.

Oikein hieno viisuhan tässä. Ja Simonen omintakeinen ääni eroaa monista. Simonen 1969 viisu on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Tälle talviauringolle lohkeaa pakkasen puraisema NELONEN!

Hohhoijaa. Ei kiinnosta.

** tähteä.

Leon tapaan olen sitä mieltä, että hieno tunnelma ja Simonen vahva, dramaattinen tulkinta olivat tämän viisun vahvuudet. Melodiaa oli vähän vaikea hahmottaa tai paremminkin niin, että kappaleessa oli kauniita melodioita, mutta kokonaisuus ei ollut paras mahdollinen.

Kolme tähteä.

Ei jaksa innostaa tämä tylsäke, kaksi tähteä.

Vahvvoi naessii ja tuntteen palloo. Ollaan niin dramaattisia. Jo tuohon aikaan Portugalilta. Ei vaan meillä tuollaisia laulajia tuohon aikaan viisuillut. Jos oikein muulloinkaan. Vahvat kolme Simonelle tänään.

Simonella on kiva ääni, mutta se ei täysin riitä pelastamaan tylsää kappaletta. Kaksi tähteä.

Kolmosen edestä komiaa paatosta.

Muutama kaunis melodia, mutta se ei riitä saamaan kuin kaksi tähteä. En osaa innostua enempää.

Näen laulun elokuvan kohtauksena. Harmaa, iltainen katu, jossa himmeitä katuvaloja. Mies ja nainen tulevat ravintolasta. Suhteen loppu on keskustelunaihe. He jatkavat erossa toisistaan. Mies menee kotiin, nainen korkean hotellin tornihuoneeseen, jonka ikkunasta pudottaa punaisen ruusun terälehden ilmaan leijumaan. 4 kyynelpisaraa.

Upean dramaattinen alku, mutta lässähtää sitten täysin aikakaudelleen tyypilliseksi balladiksi. Yksi tähti.