Viisukuppila

Maa: Jugoslavia
Vuosi: 1962
Kappale: Ne pali svetla u sumrak
Esittäjä: Lola Novaković
Säveltäjä: Jože Privšek
Sanoittaja: Dragutin Britvić
Kapellimestari: Jože Privšek
Sijoitus: 4./16
Pisteet: 10
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1962yu
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Yugoslavia1962.html

Zorana "Lola" Novaković syntyi Belgradissa 25. huhtikuuta vuonna 1935. Lola aloitti uransa virallisesti 22-vuotiaana, kun hänet palkattiin vakituiseksi solistiksi radio Belgradiin. Lola esiintyi iltaisin belgradilaisessa pubissa, josta itä-saksalainen manageri bongasi Lolan edustamaan Jugoslaviaa messuille Leipzigiin. Lola osallistui vuonna 1958 ensimmäisen kerran Opatijan festivaaliin. Seuraavana vuonna Lolan tie vei Beirutiin ja kesällä 1960 hän oli ensimmäinen jugoslavialainen artisti Neuvostoliitossa. Vuonna 1961 Lola voitti sekä Opatijan että Zagrebin laulukilpailut ja keikkaili Puolasta Unkariin. Myös vuotta myöhemmin Lola osallistui voittoisasti Opatijan ja Belgradin festivaaleihin.

Kolmanneksi Jugoslavian karsinnassa 1961 sijoittunut Lola lähti uudelleen tavoittelemaan edustuspaikkaa seuraavana vuonna. Zagrebin tv-studioilla tammikuun 23. päivä järjestettyyn karsintaan osallistui 18 artistia ympäri Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa. Voittajaksi selviytyi Jože Privšekin sävellys Ne pali svetla u sumrak (Älä kytke valoja päälle iltahämärässä). Kappaleessa on Dragutin Britvićin savuinen sanoitus: Lämpimässä huoneen pimeydessä kaksi savuketta, kaksi pientä valoa ovat lähempänä ja lähempänä toisiaan. Tämä yö on niitä varten, tämä unelma on niin hidas ja hiljainen. Kaksi tähteä nyt lähtee pitkälle matkalle.

Luxemburgissa illan kahdentenatoista Villa Louvignyn lavalle noussut Lola Novaković menestyi mukavasti. Tuloksena oli neljäs sija kymmenellä pisteellä. Vasta 21 vuotta myöhemmin Jugoslavia ylsi yhtä hyvään sijoitukseen. Euroviisujen jälkeen Lola lähti kuuden kuukauden kiertueelle Japaniin. Laulufestivaalimenestykset jatkuivat 60-luvulla niin Roomassa kuin Belgradissakin. Hääkellot soivat Lolalle syksyllä 1966, mutta onnea kesti vain neljä vuotta. 70-luvun suuren suosion jälkeen Lola avioitui toistamiseen, mutta kyllästyi pian tabloidlehtien jahtaukseen vetäytyen julkisuudesta. Tällä vuosituhannella nyt 77-vuotias Lola on kytkenyt valot päälle silloin tällöin.

Lola Novaković YouTubessa

Aiemmin Viisulassa: Jugoslavia 1961: Ljiljana Petrović – Neke davne zvezde

Vähän tylsähkö iskelmä. Ei erotu kovinkaan hyvin 60-luvun viisuista.

Kiva "hämyisen kapakan tunnelma" tässä viisussa. Oliko ajassaan hieman radikaalikin? VAHVA KOLMONEN!

Sähäkkä alku- ja komea välisoitto orkesterilta. Rauhaisa ja kiehtova, hivenen viipyilevän keinuva tunnelmapala viisujen alkuvuosilta. Oikein kaunis melodia ja Lola lauloi tyylikkäästi. Hieno kokonaisuus.

Neljä tähteä.

"solistin hiukset olivat kuin lampaankeritsimen jäljiltä..." kirjoitettiin Apu-lehden Luxeri-artikkelissa... ja tosiaan erikoisen lyhythiuksinen solisti oli myös erityisen lämminhenkinen sielu jonka kanssa Lailakin ystävystyi... ja ajatella, myöhemminhän Laila sai sitten tyttären yhdessä "jugoslavialaisen" miehen kanssa...
"sikarin hehku pimeässä..." melko tunnelmallinen tekstikin, kyl tällekin on pakko tai ei pakko vaan ihan luontevaa antaa noin 3.3 pist. eli reilusti yli keskiarvon... on noilla balkanilaisilla vaan jotenkin ainutlaatuisen maaginen tapa ja kyky loihtia säveliä... tätä asiaahan yhä edelleen ylistämme jokavuonna kun siellä noita viisukarsintoja pietään... varsinkin Slovenian ja Kroatian kohdalla...
Kiitos Roopelle jälleen erityisen oivallisesta esittelytekstistä ja siitä että sisällytit siihen tuon hienon tekstinpätkän tuosta tunnelmallisesta laulusta...
Ja tässä kohtaa mainostan Yle 1:n puolelta arkiaamupäivisin klo. 9.15-10.00 lähetettävää Iskelmäsuosikkeja ... siellä soivat silloin tällöin myöskin esc-laulut, mm. Monica Zetterlundin När Min Vän tulee mieleen, noista viime aikoina soitetuista kappaleista... ja kova hittihän se olikin silloin v. -62 karsinnoista alunperin...

Kauniin kaihoisa jugolaulelma. Jugoballadit olivat ilmeisesti mahtia jo tuolloin. Neljä.

Minä en vain ymmärrä näitä vanhoja kappaleita.

** tähteä.

Voi miten viehkoja kappaleita tuohon aikaan on tehtykään!
Erittäin kaunis, romanttistunnelmainen laulu. Hyvin vielä sijoittunutkin. Laila Kinnusen veroista ääntä ei silti ole tälläkään laulajattarella. Kolme kirkasta tähteä.

Annetaan vahva 3.

Melodiasta puuttuu "koukku", joten lopputulos jää geneeriseksi. Beguineksi kaunis ja 4. sija on aivan hyväksyttävä. Lolan ääni rauhoittava, eikä kappaleesta löydy mitään ärsyttävää kohtaa. Sovitus on erittäin laadukas ja orkesteri saa soittaa etenkin alussa sydämensä kyllyydestä.

Kaamean alkuintron jälkeen kappaleesta kuoriutui kelpo iskelmä, jonka Lola kauniilla äänellään viipyillen tulkitsi. Loppuintro oli parempi ja päättyi napakasti: naps! Tupakkiaiheiselle kappaleelle - köh köh kröh- nousee tähtimääräkyltistä kolmonen.

Olihan tämä todella kaunis kappale ja tosiaan hieno välisoitto. Erittäin vahva kolmonen, sillä vähän unohdettava kuitenkin.

Minusta tämä on kamalan puuduttavaa kuunneltavaa, yhteen tähteen jää.

Olipas todellakin KAUNIS kappale! Lolan upea ääni kietoi otteeseensa koko sävelmän ajaksi ja sai kuuntelemaan ihan hirmu kaunista kieltä. Viisi!

Tässä oli jotain vanhan ajan viehättävyyttä, kolme tähteä.

Ajan kaihoisa laulu hänestä josta haaveillaan. Orkesteri hajottaa rauhallisen, laulajan luoman tunnelman, kovaäänisyydellään. Calypsomaista rummutusta kuuluu, tämä oli tuon ajan muotia. 3 absinttia.

Jälleen yksi persoonaton 60-luvun viisu. Tässä on joitain ihan jänniä soittimia taustalla, mutta on lähinnä puuduttava kokonaisuutena. Kaksi tähteä.