Viisukuppila

Maa: Norja
Vuosi: 1969
Kappale: Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli
Esittäjä: Kirsti Sparboe
Säveltäjä: Arne Bendiksen
Sanoittaja: Arne Bendiksen
Kapellimestari: Øivind Bergh
Sijoitus: 16./16
Pisteet: 1
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1969no
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Norway1969.html

Kirsti Sparboe (s. 7. joulukuuta 1946) edusti 60-luvun jälkipuoliskolla Norjaa Eurovision laulukilpailuissa kolme kertaa viiden vuoden sisällä. Sparboen uran alkuvaiheita on jo käsitelty Viisulassa, kun hänen ensimmäinen viisunsa Karusell tuli arvioitavaksi. Tänään arviointivuoroon pääsee hänen kolmesta euroviisustaan viimeisin, eli Oj, oj, oj så glad jeg skal bli vuodelta 1969.

Kirsti Sparboe osallistui Norjan euroviisukarsintoihin joka vuosi vuosien 1965 ja 1969 välillä. Vuonna 1969 norjalaiset olivat päättäneet uudistaa viisukarsintaansa, sillä vuosien 1961-1968 aikana Norjan karsintojen formaatti oli pysynyt täysin samana: mukana oli 5 kappaletta, jotka kuultiin kahden eri esittäjän tulkitsemana kahden eri orkesterin säestämänä. Vuonna 1969 Norjan karsintoihin kelpuutettiin peräti 10 laulua, ja jokainen laulu kuultiin vain yhden laulajan esittämänä suuren viihdeorkesterin säestämänä.

Kirsti Sparboe kilpaili 1. maaliskuuta 1969 järjestetyssä Norjan karsinnassa laululla Oj, oj, oj så glad jeg skal bli (suom. Oi, oi, oi, minä tulen niin iloiseksi), jonka oli kynäillyt Arne Bendiksen, yksi Norjan maineikkaimmista levytuottajista, joka oli edustanut Norjaa vuonna 1964 laululla Spiral. Bendiksen on säveltänyt myös Norjan euroviisut vuosina 1966, 1971 ja 1973. 10 maakuntaraatia äänesti Kirsti Sparboen karsinnan ylivoimaiseen voittoon. Laulu saavutti 18 pistettä, kun toiseksi sijoittunut Odd Børren esittämä Lena sai vain 9 pistettä, eli puolet vähemmän. Muut kahdeksan kilpailijaa saivat tyytyä vain hajapisteisiin. Oj, oj, oj så glad jeg skal bli oli peräti neljä viikkoa Norjan listaykkösenä.

Vaikka laulu oli noussut Norjassa suureksi hitiksi, laulu ei menestynyt Euroviisuissa lainkaan. Madridin Euroviisut 29.3.1969 päättyivät Norjan delegaation osalta suureen pettymykseen, sillä Norja jäi koko kilpailun viimeiselle sijalle. Oj, oj, oj så glad jeg skal bli keräsi vain yhden ainoan äänen ruotsalaistuomarilta, minkä myötä Norja vältti sentään nollajumbon kohtalon. Kyseessä oli Norjan viisuhistorian toinen jumbosija. Laulu on kuitenkin jäänyt Norjassa elämään, ja viisutappio on tehnyt laulusta eräänlaisen kulttiklassikon.

Vuonna 1970 Norja päätti boikotoida Euroviisuja yhdessä muiden Pohjoismaiden, Portugalin ja Itävallan kanssa, mutta Kirsti Sparboen veri veti viisuestradeille jälleen. Niinpä hän osallistui Saksan euroviisukarsintoihin laululla Pierre, der Clochard. Vuonna 1971 Kirsti nousi Norjan hittilistoille laululla På en gammel benk, joka oli norjankielinen versio Monacon viisuvoittajasta Un banc, un arbre, une rue. Norjan viisukarsinnoissa Sparboe nähtiin jälleen vuonna 1972 laululla Lillebror ja vuonna 1974 laululla Yo-Yo. Vielä vuoden 1977 Norjan karsintojen semifinaalissa hän esitti yhteensä kolme laulua: yksin laulun Det er hans land ja yhdessä Benny Borgin kanssa laulut Poker ja Sang.

70-luvulla Kirsti Sparboe levytti usein Saksassa, jossa hän nautti pienimuotoista suosiota - aivan kuten lukuisat muut pohjoismaiset naisartistit. Kirsti Sparboe on toiminut myös näyttelijänä, ja hänet on nähty 60-luvulta lähtien jokaisella vuosikymmenellä norjalaisissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. Rooleja on riittänyt myös näyttämöpuolella. Sparboe on vastaanottanut pitkän uransa aikana lukuisia viihdealan palkintoja ja tunnustuksia. Levytysura ei ole ollut enää kovinkaan aktiivinen 70-luvun lopun jälkeen, mutta levy-yhtiöt ovat kokoelmalevyillä pitäneet huolta saatavistaan.



Norjan karsinta 1969:

Vigdis Mostred - Friaren
Elisabeth Grannemann - BM. "Fordomsfri"
Kirsti Sparboe - Oj, oj, oj så glad jeg skal bli
Inger-Lise Andersen - Eventyr
Lill-Babs - Juksemaker pipelort
Per Müller - Sangen om den flygende Hollender
Lillian Askeland - La meg sove
Jan Høiland - Om du går på en strand
Stein Ingebrigtsen - Viddu ha tjangs
Odd Børre - Lena

Kirsti Sparboe - Icke stå og frys (46 Kirstin kohokohtaa Spotifyssa)

Kristina Hautala - Oi, Oi, Oi

Aiemmin Viisulassa:

Norja 1965: Kirsti Sparboe - Karusell
Norja 1971: Hanne Krogh - Lykken er
Norja 1973: Bendik Singers - It's just a game

Parempi biisi kuin esim. saman vuoden Suomi. Ei olisi tämä ansainnut jumbosijaa.

Huonompi biisi kuin esim. saman vuoden Suomi. Tämä ansaitsi jumbosijan.

Eli toisin sanoen, hirveän tekopirteä korvamatorallattelu ja vuotensa huonoin viisu. Kaksi.

Kappale oli hyvä niin kauan kuin kertosäettä kesti. Laulun keskellä paketti levisi, kun sinne tuli harmoniaa rikkomaan huonosti kuuluvia osasia. Leonardon riemuksi saatiin tähänkin lauluun lallatusosio . Kirsti Sparboe on pirteä ilmestys osin saamelaisväritteisessä ja -vaikutteisessa asussaan. Loppukiekaus lässäytti tämän kakun. Jumbotilaa ei nyt kuitenkaan tälle olisi suonut. Joka "oj:lle" yksi tähti, siis kolme kaikkiaan.

Tykkään pirteästä rallatuksesta neljän tähden verran, ei ole vuotensa huonoin. Lopputulokset sinä vuonna meni muutenkin reisille....

Oi, oi kuinka pirteä olikaan tämä Kirstin viisu, tästähän tuli ihan iloiselle tuulelle - paketti tarjosi siis juuri sitä mitä lupasikin.

Kuten Leo jo mainitsikin, kertosäe oli ehdottomasti tämän kappaleen parasta antia, väliosa oli aivan eri tyyliä ja hajotti kokonaisuuden. Minäkin pidin Kirstin pirtsakkuudesta ja norjalais-saamelaisvaikutteisesta asusta.

Leo kirjoitti:Leonardon riemuksi saatiin tähänkin lauluun lallatusosio .

Todella suureksi riemuksi.

Kolme tähteä.

Oi voi voi! Tämä olikin tämä korvia korventava rallatus, joka saa minut aina hieman ärsyyntyneeksi. Olen kuullut tätä aivan liikaa.

** tähteä.

Kuuhunmatkamisvuodessa 1969 ja avaruusaiheisissa lavastuksissa pomppulaukkaa, oikein jalanpaukutusbiisi. Jopa lattarimaisia rytmejä. Enkelikuoro laalailee kuin hippiaikana oli tapana, supremesmaisuuttakin kuoromelodiassa. Kovaääninen kappale, räiskyvä, onkohan aikansa Krista ja Marry Me. Siksipä 4, jotta Marry Mekin saisi. Norjalainen selostus, eipä innostunut kattoon saakka maansa naisen esityksestä, hillitysti vain totesi, mikä maa on tulossa seuraavaksi.

Ensin katsoin, että esiintyjän asu on pitkä mekko, mutta se onkin haalari. Jihuu, mikä jippo.
Kiva, kun esittäjällä oli noin hilpeää. Kappale on ihan tyhjänpäiväinen. Oi, oi, oi viittaa pikemminkin voivotteluun, kuin iloon. Voivotteleeko hän hymyssä suin vai " voi kamalaa kun on niin kivaa"?

Pitää antaa yksi tähti, en ihmettele jumbosijaa.

Rakastan tuota kertsiä niin paljon, että on pakko antaa tälle viisi tähteä. Muu osa kappaleesta ei ole ihan niin hyvää, mutta erittäin hieno renkutus silti.

Harmiton rallatus, kolme tähteä.

Oj, oj, oj kuinka pirteä Kirsti on. Laulu hilpeä perus-lallatus, ihan kivasti esitetty ja tuo haalari on hauska. Mikään ei erityisemmin ärsyttänyt, toisaalta teki iloiselle mielelle, hymyilytti. Eli ihan kiva, mennään keskilinjalla, kolme tähteä.

Kuinka rasittava voi laulu olla? Ja sen rasittavuuden takia annan toisen tähden, eli kaksi.

Reippaanhaikea rallihan tässä. Parasta tässä taitaa olla pulppuileva solisti. KOLME!

Täysin aliarvostettu pirtsakka sävelmä! Taisi vaan olla liian kovassa seurassa vuonnaan. Kolme tähteä täräytän.

Harmitonta ja pirteää. Ihan mukavaa humppaa. Ja ihana kampaus tuolla Kirstillä. Liekö ollut osaksi peruukki? Kiinnitin nyt myös huomiota tuohon asusteeseen. Sekin oli komea, Norjan lipun väreissä mentiin. Kolme tähteä.

Vieläkin aurinkoisempi kappale kuin tätä ennen esiintyneen Sveitsin viisu. Kovin talvisesti oli Kirsti kuitenkin pukeutunut. Hieman liikaa lallattelua kuitenkin. Kaksi tähteä.

Tämä toimii täysin - yritin vaan muistella joskus aiemmin että tehtiinkö tämä suomeksi ja kyllä, mykistävän erinomainen versio Kristiinalta, kuten suuri kuunteluhistoriakin osoittaa, yksi parhaista versioistamme ikinä! Jännä teksti! Taisi olla alkuperäinen orkesteritausta siinä? Äsken kuuntelin norjan v -69 mainiota karsintaa. alkuperäisversio eroaa selvästi tästä. Pidän erityisesti myös La meg sove - sekä Eventyr -lauluista.
myös 2. tullut Lena on oiva esimerkki vuononmaan mestareista. Tarttuva biisi kertakaikkiaan ja loppuhuipennus, tuo orkkamainen hihkutus. "Norjan Toivo Kärjen" työtä. n. 4.7 pist. Krissulle 5 p.
Koti Posti-lehti kirjoitti Soivat tähdet- levyarvostelu - osiossaan nr 17 - 1968. Muistot vain jää - Kysyn vain -sinkusta. "Kysyn vaan...kappaleen melodia soikin kuin putkimiehen painajainen. Kristina on tyttö joka osaa laulaa."