Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1964
Kappale: Dès que le printemps revient
Esittäjä: Hugues Aufray
Säveltäjä: Hugues Aufray
Sanoittaja: Jacques Plante
Kapellimestari: Jacques Denjean
Sijoitus: 4./16
Pisteet: 14
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1964lu

Hugues Aufray (oik. Hugues Jean Marie Auffray, s. 18. elokuuta 1929) on ranskalainen lauluntekijä ja laulaja, joka on tullut tunnetuksi erityisesti akustisen musiikin esittäjänä. Aufrayn tavaramerkkinä ovat olleet folk-tyyliset tekstivetoiset levytykset. Hän on levyttänyt useiden ranskalaisten nykykirjailijoiden runoja. 1960-luvulla hän levytti ranskankielisiä versioita lukuisista Bob Dylanin kappaleista.

Hugues Aufray aloitti musisoinnin 1940-luvun jälkipuoliskolla. Varsinainen läpimurto musiikkibisnekseen tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1959, jolloin hän pääsi levyttämään ensimmäistä levytystään. Hänen uransa oli aktiivisimmillaan 1960-luvulla, jolloin häneltä julkaistiin lukuisia albumeja.

Vuonna 1964 Luxemburgin televisioyhtiö valitsi Hugues Aufrayn maan euroviisuedustajaksi. Hän esitti Euroviisuissa oman sävellyksensä ja Jacques Planten sanoituksen Dès que le printemps revient (suom. Sitä mukaa kun kevät koittaa taas). Eurovision laulukilpailussa oli 1960-luvulla kuultu lukuisia keväästä kertovia pirteitä lauluja. Tämä Hugues Aufrayn kevät-aiheinen laulu oli kuitenkin vakavampi. Laulu edusti hyvin tyypillisiä 1960-luvun folk-kappaleiden konventioita, ja sitä voitaneen pitää koko euroviisuhistorian ensimmäisenä folk-kappaleena. Laulun sanoitus sisälsi syvällistä pohdiskelua.

1960-luvun Eurovision laulukilpailut olivat ranskan kielen juhlaa, ja myös vuonna 1964 suurin osa ranskankielisistä kappaleista sijoittui aivan kärkisijoille. Hugues Aufray sijoittui kilpailussa neljännelle sijalle, jonka hän jakoi toisen ranskalaisen, Ranskaa edustaneen Rachelin kanssa. Dès que le printemps revient keräsi 14 pistettä. Laulu sai täydet viisi pistettä Saksan tuomaristolta ja lisäksi kolme pistettä Alankomailta, Ranskalta ja Italialta. (Vuoden 1964 Eurovision laulukilpailuissa maat antoivat pisteitä kolmelle parhaalle asteikoilla 5-3-1.)

Hugues Aufray esiintyy ja levyttää edelleen. 2000-luvulla häneltä on julkaistu yhteensä kahdeksan albumia.

Vuoden 1964 Eurovision laulukilpailusta ei ole säästynyt minkäänlaista livetallennetta, joten alla olevan YouTube-videon myötä voimme vain kuunnella Hugues Aufrayn euroviisuesityksen Kööpenhaminasta.

Hugues Aufray – Dès que le printemps revient

Espanjalais-meksikolaistorvisoittobiisi. Julistava, uhmakas sotilaan marssilaulu. En tiedä tarinasta, tekstistä mitään. Tuntumalta tulee. Muistan tämän biisin, vaikka vain pari kertaa kuullut. Kertoo siitä että pidän biisistä. Tällöinhän jo Dylanit ja muut protestilaulut soivat, samaa jatkaa. Toistoa ja toistoa, juuri sitä mistä protestibiisit rakentuvat. Hieno tunnelma, vahva, selkäranka suorassa kävellään taivaanrantaan joka on maalautunut punaisesta tulimerestä. Kaikki yhden käden sormet lahjaksi vapaustaistelijalle.

jk. esittelyn luettuani sieltä paljastuikin se puhumani Bob Dylan -yhteys.

Kauniin haikea aikansa iskelmä. Vahva kolmonen.

Kiva marssipohjainen sävelmä, etenee ryhdikkäästi alusta loppuun, hienosti vahvistuen. Välillä on mielenkiintoisia viipyileviä kohtia. Ihan loppu menee minusta turhaksi toistoksi, mikä vie sinänsä hienolta loppuhuipennukselta tehoa.

Vahvahkot kolme tähteä.

Hidas rytmi ja hypnoottinen melodia, jota korostaa toistuva trumpettiosuus. Aika erikoinen. Jäi kyllä mieleen. Liikkuvan kuvan puuttuminen vähän hankaloittaa kokonaisuuden hahmottamista, mutta annanpa kuitenkin kolmosen.

Onpas jännä kappale! Harvinaisen kiinnostava näin vanhaksi viisuksi. Tässä on tunnelmaa.

*** tähteä.

Täähän oli hyvä. Hyvä tunnelma ja kiinnostava 60-luvun viisu. Annan ****

Viime viikolla viisuseurueemme juuri asteli tuolla Kööpenhaminan Tivolissa. Tuli jotenkin haikea fiilis ja kuvasimme konserttisaliakin ulkoa käsin. Harmillista ettei näistä kisoista ole videomateriaalia.

Tämä kuulostaa ajassaan omanlaiselta. Miltei protestilta. Dylan tulee helposti tosiaan mieleen.

Minä hellyn nostalgiassani NELJÄÄN.

Tässä oli aika paljon espanjalaisvaikutteita. Vähän jäi silti tylsäksi.

Melko kiehtova, kolme tähteä.

Liekö Kööpenhaminan viileä tuuli ollut Huguesin kurkulle pahaksi, kovin käheältä hän kuulostaa. Mutta ihan tyylikäs kappalehan tämä on kun oikein siihen ajatuksella syventyy. Vahvat kolme tähteä.

Kauniisti keinahtelevaa, kolmonen!

.

Ihan reipas kappale, mutta ranskan kieli ja erityisesti Huguesin tapa sitä ääntää ärsyttää. Alkaa myös puuduttaa aika nopeasti. Kaksi tähteä.