Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1961
Kappale: Allons, allons les enfants
Esittäjä: Colette Deréal
Säveltäjä: Hubert Giraud
Sanoittaja: Pierre Delanoë
Kapellimestari: Raymond Lefèvre
Sijoitus: 10./16
Pisteet: 6
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1961mc

Colette Deréal (s. 22. syyskuuta 1927, k. 12. huhtikuuta 1988) oli ranskalainen näyttelijätär, joka loi vakuuttavan uran sodanjälkeisessä Ranskassa. 17-vuotiaana hän aloitti opiskelun Pariisissa teatterikoulussa. 40-luvun lopulla Deréal alkoi saada rooleja niin elokuvissa kuin näytelmissäkin. 50-luvulla Deréal esiintyi lukuisissa elokuvissa, ja nähtiinpä hänet näyttelemässä jopa Hollywoodissa asti.

Colette Deréalin ura levyttävänä artistina tapahtui ikään kuin vahingossa. Vuonna 1959 hän lauloi eräässä ranskalaisessa televisio-ohjelmassa laulun Ne joue pas, joka herätti yleisön ja levy-yhtiöiden tuottajien mielenkiinnon, minkä seurauksena pian Colette Deréal pyydettiin levytysstudioon ikuistamaan tuo laulu. Laulusta tuli hitti ja sitä myytiin lyhyessä ajassa yli sata tuhatta äänitettä.

Vuonna 1961 Colette Deréal kutsuttiin Monacon euroviisuedustajaksi. Deréal esitti Cannesin Eurovision laulukilpailuissa laulun Allons, allons les enfants (suom. Mennään, mennään lapset). Kyseessä oli yksi vuoden lukuisista vuodenajoista kertovista viisuista, sillä laulu oli melkoinen ylistyslaulu keväälle. Laulun kertojalla on todella keväinen filis ja hän kehotti lapsia menemään nauttimaan keväästä, auringosta ja luonnosta. Kevät on saanut sydämet iloisiksi ja kaikki tuntevat olonsa vapaiksi – ja mikä tärkeintä, keväällä meitä odottaa rakkaus. Vaikka laulussa ei varsinaisesti määritelläkään, kuka laulun minä-kertoja on, niin hän on helposti tulkittavissa opettajaksi, joka ylistää kevään ihanuutta oppilailleen. Monacon keväinen viisu keräsi viisuissa yhteensä kuusi ääntä, jotka oikeuttivat jaettuun kymmenenteen sijaan Suomen ja Alankomaiden kanssa. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että laulusta piti selvästi eniten Suomen raati, sillä laulu keräsi Suomelta peräti kolme ääntä eli puolet koko äänisaalistaan.

Colette Deréalin aktiiviura jatkui 1970-luvulle asti. Hän asettui myöhemmin asumaan Monacoon, jossa hän menehtyi huhtikuussa 1988.

Allons, allons les enfants -viisun oli säveltänyt Hubert Giraud, jonka kädenjälki kuultiin peräti seitsemässä ranskankielisessä viisussa. Nyt ne kaikki on esitelty Viisulassa!

Aiemmin Viisulassa:

Ranska 1958: André Claveau – Dors, mon amour
Ranska 1959: Jean Philippe – Oui oui oui oui
Monaco 1960: François Deguelt – Ce soir-là
Ranska 1967: Noëlle Cordier - Il doit faire beau là-bas
Luxemburg 1971: Monique Melsen – Pomme, pomme, pomme
Ranska 1979: Anne-Marie David – Je suis l'enfant-soleil

Colette Deréal Spotifyssa

Tämähän liikkuu ihan kepeästi eteenpäin.

Piristävän vauhdikas menopala, mutta en minä tätä oikeasti jaksa kuunnella.

** tähteä.

Ihan kiva viisu, mieluummmin kuuntelen sitä kuin vaikkapa Montenegro 2013....

no tulukaa ny lapset... hopi hopi! .... ihaninta kepeintä suloisen riemukkainta tyypillisintä 60-luvun ranskalaista viisuantia... juu, totuin tähän alunperin miesartistin tulkintana jollain vinyylisinglellä ja vaikea olla antamatta noin 3.8 - 4.4 ? pistettä vähempää ....

Ei tämä nyt nappaa. Omaa pirteyttään, mutta vahvat kaksi saavat riittää.

Oikein kepeä hassuttelu, neljä tähteä.

Rasittavan teennäinen rallatus. Heikot kaksi tähteä!

Kovasti oli pirteä (tai oliko jo tekopirteä?) ja reipas tämä Coletten marssilaulu. Vaikkei tämän pitempi ollutkaan, niin jo ehti ennen lopun uutta innostusta alkaa vaikuttaa paikallaan junnaavalta. Loppu pelasti lässähdykseltä.

Heikot kolme tähteä, ilman lopun piristymistä olisi jäänyt vahvaan kahteen.

Minut tämä tempaa mukaansa oikein mukavasti. Solistissa on ruutia eikä sävelmäkään jää paikoilleen. NELJÄ!

Piristää mukavasti näiden tylsien kusari-balladien keskellä. Pakko antaa neljä!

" Mennään lapset nyt reippasti ulos"
Esitys sai minut hymyilemään enemmän tahattoman komiikkansa kuin keväisen kepeytensä takia. Colette käytti koko kehoaan tämän hassutuksen tulkintaan ilmeitä myöten. Kyllä melodiastakin jotain jäi mieleen, joten kolmonen Colettelle.

Ihan pirteä, vaikka ehkä vähän ärsyttävänkin positiivinen. Ei tämä mitenkään huono ole, mutta ei tästä paljoa sanottavaa ole. Kaksi tähteä.