Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1961
Kappale: Printemps, avril carillonne
Esittäjä: Jean-Paul Mauric
Säveltäjä: Francis Baxter
Sanoittaja: Guy Favereau
Kapellimestari: Franck Pourcel
Sijoitus: 4./16
Pisteet: 13
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1961fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/France1961.html

Vuoden 1961 Eurovision laulukilpailuissa oli lukuisia vuodenajoista kertovia kappaleita. Belgian Bob Benny lauloi syyskuusta ja kultaisesta ruususta, Norjan Nora Brockstedt kesästä Palmassa, Ruotsin Lill-Babs ja Monacon Colette Deréal ylistivät kevään ihanuutta. Kevään ylistäjiin liittyi myös isäntämaa-Ranskan edustaja Jean-Paul Mauric laulullaan Printemps (Avril Carillonne) (suom. Kevät (Huhtikuu soittelee kellojaan)). Laulussa iloittiin, kun luonto ja eläinkunta heräävät talven jälkeen. Laulun sanoituksessa mainitaan muun muassa kuinka hiirenkorvat avautuvat, puro alkaa solista, myyrät heräävät auringonnousuun, perhoset lentelevät, mäyrät nousevat pesistään ulkoilmaan ja kilpikonnakin on matkalla turturikyyhkysten häihin. Ja laulun kertojan sydän on tyytyväinen kevään takia, totta kai! Laulun sanoitus sisälsi myös ”bing et bong” –hokeman lukuisia kertoja – alkoiko tästä kappaleesta merkityksettömien hokemien kulttuuri Euroviisuissa?

Jean-Paul Mauric (s. 17. kesäkuuta 1933, k. 5. tammikuuta 1971) levytti ja esiintyi säännöllisesti vuosien 1958 ja 1965 välillä. Euroviisuedustaminen keväällä 1961 on ollut yksi hänen uransa ehdottomia kohokohtia. Vuoden 1961 Ranskan euroviisukarsinnat järjestettiin 18. helmikuuta. Kilpailuun osallistui kuusi laulua ja sen ratkaisi jokaisessa Ranskan tv-keskuksessa istuneet tavallisista tv-katsojista kootut raadit. Printemps (Avril Carillonne) voitti karsinnan ylivoimaisesti keräämällä 212 pistettä, siinä missä toiseksi sijoittunut laulu keräsi 109 pistettä. Mainittakoon, että kolmanneksi karsinnassa sijoittui seuraavan vuoden euroviisuvoittaja Isabelle Aubret.

Ranska sijoittui Euroviisujen historian varhaishistoriassa lähes poikkeuksetta kärkisijoituksille, ja niin kävi myös vuonna 1961, sillä Printemps (Avril Carillonne) sijoittui Cannesin Euroviisuissa neljänneksi. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Ranskan edustaja jäi sijoittumatta kolmen parhaan joukkoon (tähän ei lasketa vuoden 1956 viisuja, sillä kyseisen vuoden tuloksia ei tiedetä).

Jean-Paul Mauric menehtyi jo 37-vuotiaana sydänlihassairauteen.


Jean-Paul Mauric Spotifyssa

Vähän kevyehkö rallatus. "Binkebonket" ovat kappaleessa se hauskoin ja mielenkiintoisin juttu.

Kevyttä hattaraa jonka solistista olisi ollut varmasti toisenlaiseenkin.

KOLME!

Iloinen kevään ylistyslaulu, jonka Jean-Paul reippaasti eläytyen esitti. Ihan kiva laulelma, orkesteria on aina mukava kuunnella ja loppuhuipennus oli hieno. Minä olisin kyllä jättänyt ne bing et bongit tästä pois, mikä ei tietenkään ollut yllättävä tieto. Ehkä minun ei pitäisi pitää tästä, jos tämä kerran on kaikkien merkityksettömien hokemien alku ja esikuva viisuissa. No, pidän kuitenkin.

Kolme tähteä.

Vuosi 1961 on nyt saatu täyteen Viisulassa. Oma tähtikeskiarvoni on 2,88 eli hieman vaisu ja kovin tasapaksu viisuvuosi oli kyseessä. Yhtään kappaletta en pitänyt viiden tähden arvoisena, mutta Jugoslavia (Ljiljana Petrovic: Neke davne zvezde), Luxemburg (Jean-Claude Pascal: Nous les amoureux) ja Tanska (Dario Campeotto: Angelique) saivat neljä tähteä kukin. Ykköseksi nostan niistä vuoden viisuvoittajan eli Luxemburgin.

Äh, kyllästyttävä rallatus.

** tähteä.

Ei vaikuta ihan hirveän omaperäiseltä sävelmiltään. Muutoinkin ... ei paljon sanottavaa. Laulaja on varmaan hvyä, mutta biisissä on sen verran ärsyttäviäkin piirteitä ja tuntuu kestävän iäisyyden niin että en tästä missään tapauksessa kahta enempää voi antaa.

Aika pitkältä kolmeminuuttiselta vaikutti tuon vuotinen Ranskan viisu. Jean-Paul Mauric oli hyvä-ääninen ja eloisa esiintyjä. Kappaleessa oli joitakin ihan kivoja osia, mutta tuntui jatkuvan loputtomiin. Ehkä hieman ranskalisää sijoittumisessa. himmeät kolme tähteä.

Äsryttävä tekopirteä renkutus, jostakin aikansa biisikoneesta pullautettu tusinakappale. Orkesterin soundeissa ei ole mitään erityisen persoonallista, mutta kyllä sitä silti mielellään kuuntelee (pidän siitä kun eri soitinryhmät erottuvat kunnolla), eikä laulajakaan ihan lahjaton ole. Kaksi tähteä.

Ajalleen tyypillinen kilkutus, ei ihastuta tai vihastuta. Kolme tähteä.

Mukava, kepeä aikansa pirteä iskelmä. Jää mieleen, muistin jo etukäteen ulkoa, miten tämä menee. Neljä.

Kappale olisi voinut olla pelkkää pinkiponkia, niin olisin antanut viisi tähteä. Nyt vain kolme. Ihan kiva ja hauska hupsutus!

.

Jean-Paulilla on niin mukavan eläväiset kasvot. Harmi että kappale on aika huono. On tässä paikoittain jotain hauskaa, mutta on osaksi vain äärimmäisen ärsyttävä. Kaksi tähteä.

solistilla oli ainakin hauskaa, ja toki kuuntelijallakin jos ei ole turhan pilkunn..ja tyyppi kuten minä... vähän kaveri
lauloi välillä pieleen - innostuksissaan - tai ei ihan vähääkään... ilmeikkäitä nämä solistit olivat - ennen - aivan kuin toiselta planeetalta - verrattuna näihin nykyajan ilmeettömän vetyperodiksiblondattuihin - kaameisiin - ja luotaan työntäviin - säärien (ja nännien - siis miesten -) näyttelijöihin... tälle hyppelihiirimäiselle kepeydelle - ehkä n. 3.5 pist.

solistilla ainakin oli hauskaa, ja toki kuuntelijallakin jos ei ole turhan pilkunnu..ja tyyppi kuten minä... vähän kaveri
lauloi välillä pieleen - innostuksissaan - tai ei ihan vähääkään... ilmeikkäitä nämä solistit olivat - ennen - aivan kuin toiselta planeetalta - verrattuna näihin nykyajan ilmeettömän vetyperodiksiblondattuihin - kaameisiin - ja luotaan työntäviin - säärien (ja nännien - siis miesten -) näyttelijöihin... tälle hyppelihiirimäiselle kepeydelle - ehkä n. 3.5 pist.