Viisukuppila

Maa: Norja
Vuosi: 1967
Kappale: Dukkemann
Esittäjä: Kirsti Sparboe
Säveltäjä: Tor Hultin
Sanoittaja: Ola B. Johannessen
Kapellimestari: Øivind Bergh
Sijoitus: 14./17
Pisteet: 2
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1967no
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Norway1967.html

Tänään Viisulasta kantautuukin tuttu ääni. On jälleen Kirsti Sparboen vuoro saada laulaa. Aiemmin täällä ollaan kuultu ja arvioitu jo "Karusell" (1965) sekä "Oj, oj, oj, så glad jeg skal bli" (1969). Nyt on koittanut vuoro "Dukkemannin" (1967). Itse solistista löytyy luettavaa alla olevista linkeistä, joten matkataan tässä vaiheessa talveen 1967, ja Norjan kansallisiin euroviisukarsintoihin.

25.2.1967 Oslon teatteritalolla järjestetyissä karsinnoissa kisasi viisi sävelmää - kukin kahden artistin voimin. "Dukkemannin", vapaasti suomennettuna "Nukkemiehen" esitti Kirstin ohella myöskin Torill Ravnås. Kymmenen alueraadin äänestettyä, edustusmatka Wieniin, Itävaltaan oli oleva Kirstin. Tässä yhteydessä sopinee kertoa, että voittoisa solistimme oli koittanut toistaa vuoden 1965 edustustehtävänsä myöskin talvea aiemmin. Vuoden 1966 Norjan karsinnasta matkasi Luxemburgiin kuitenkin tyystin toisenlainen tyttö. 1967 oli Kirstillä revanssin paikka!

"Nukkemies" sai esiintymispaikkansa kolmantenatoista, Espanjan ja Monacon tiheätunnelmaisten tulkintojen välistä. Hollannin ja Ruotsin raatien turvin sävelmä sijoittui illan laulukatraassa jaetulle sijaluvulle 14. Miksikään suureksi euroviisumenestyjäksi ei Kirsti Sparboesta siis kansainvälisessä mittakaavassa ollut. Hän koitti onneaan Norjan kansallisissa karsinnoissa myöskin seuraavana talvena, ja tavallaan voittikin karsinnat. Tuolloin toisesta "Stress"-sävelmän esittäjästä leivottiin kuitenkin Lontoon edustusmies. 1969 Kirsti kuitenkin sai jälleen laulaa kansainvälisen sali- ja tv-yleisön edessä.

Lukuisat euroviisu-coverit, osallistumiset kansainvälisiin sekä kansallisiin viisukisoihin, mukaan lukien osallistuminen vuoden 1970 Saksan liittotasavallan viisukarsintaan, löivät tähteemme melkoisen euroviisu-legendan leiman. Tänään testataan kuinka hänen tulkintansa Wienin euroviisuista 1967 meihin vetoaa. On aika tavata hänen ohessaan myöskin "Nukkemies".

Norjan karsinta 1967

Laila Granum - Shake
Bente Aaseth - Shake
Kirsti Sparboe - Dukkemann
Torill Ravnås - Dukkemann
Randi & Torill - Jeg vet om en gutt
Kari & Ivar Medaas - Jeg vet om en jente
Karin Krogh - Veslefrikk
Per Asplin - Veslefrikk
Torill Støa - Skitur
Solfrid Heier - Skitur

Kirsti Sparboe Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa:

Norja 1965: Kirsti Sparboe - Karusell
Norja 1968: Odd Børre – Stress
Norja 1969: Kirsti Sparboe – Oj, oj, oj så glad jeg skal bli

Kolme tähteä riittänee tälle ihan hyvin. Ei huono, muttei kovin hyväkään. Ihan ok melodiakulkuja.

Nukkeviisut v. 1967 (Dukkemann & Puppet on a String) . Norjan nukkeviisussa kiva tempo ja melodia, joka vaatii keskittymään. Vähän vaikea kappale. Kirsti lauloi riemulla, pääsihän hän toistamiseen viisuihin ja lisää oli tuleva . Ei terävimpään kärkeen vuonnaan, ei pohjillekaan. Keskivertokolmosen lykkään.

Onpa kiva kappale! Melodia koukkaa miellyttävästi mukaansa. Täytyy palata tähän toistekin!

*** tähteä.

Mielenkiintoisen erilainen svengaava viisu, mutta ei kuitenkaan ihan suosikkigenreäni. Kivoja sävelkulkuja, vaikka välillä kovasti hengästyttävä tempo olikin päällä.

Hivenen himmeät kolme tähteä.

Vuosi 1967 oli sitten siinä. Keskiarvotähtimääräni oli 3,29, joten taitaa nousta 60-luvun parhaaksi vuodeksi, vielä toki muutama vuosi on kesken. Viiden tähden viisuja ei joukkoon kuitenkaan mahtunut kuin yksi eli Luxemburgin L'amour est bleu esittäjänään Vicky.

Tää on aina ollut minusta oikein kiva. Jänniä sävelkulkuja ja valloittava solisti. NELJÄ!

Ihan kiva jazzaava kappale. Ihan kiva tässä sekä hyvässä että huonossa merkityksessä. En ihan täysin vakuutu modernien vaikutteiden ja sitten perinteisemmältä, 1950-lukulaisemmalta viihdemusiikilta, kuulostavien yhdistämisestä (tarkoitan niitä harppulurituksia yms). Minusta lopputulos jää latteaksi ikäänkuin ihan ei olisi osattu päättää mihin ollaan menossa. Kappale on vain pari minuuttia pitkä, kokoajan jotain tapahtumaa, mutta silti hirveästi ei taphdu. Kuitenkin jotain kivaa tässä on. Olisiko tässä tosiaan harvinaisen vahvasti juuri oppikirjan mukainen kolmonen käsillä?

Aika jännän mystinen rallatus. Neljä tähteä.

Ei kuulunut vuotensa parhaimmistoon. Ilman sen kummempia selityksiä, tämä melko turha rallatus Norjalta saa kaksi tähteä.

Sekavantuntuista renkutusta, mutta jotain tarttumapintaakin mukana. Vahvat kaksi.

sävelasteikoilla mennään tiukasti ja herkästi ylös alas, tämä on aika vaativa laulettava tämäkin valssi ... uskompa ettei ole viisufanipoikienkaan saati tyttöjenkään karaoke-listalla ihan siellä toiveiden kärkijoukoissa...? nukkehallituks...- täh, ei politiikkaa tähän... Shiiss ihannnnn herkkä laulelma, aika mahdoton antaa näille 3 pistettä vähempää, siis näille -60-luvun viisuillekaan... niin viehättäviä ja ikimuistoisen melodisen herkän taiteellisia ne olivat ja ovat...


ihanan korkeat poskipäät muuten myös Kirstillä jonka v.-75 ev-karsinta-esitys jäi mieleeni aivan erityisellä tavalla, ehkä hänen rakkain viisunsa ... ja onkin!? ... in my opinion !!!!! ...... Melodi melodi melodi.... eiku Sjung ... täh,.. ny tuli oikosulku, mikäs se hänen esityksensä nimi silloin olikaan.... lauloi sen duettona.... !

Todella suloinen ja hassu pikku laulelma. Neljä tähteä!

Ihan nätti, mutta välillä häiritsevästi poukkoileva melodia. Hieman tämä jaksaa ärsyttää, vaikka instrumentaalinen väliosa aika mahtipontinen onkin. Kaksi tähteä.

Leonardo kirjoitti: ↑02 Syys 2013, 19:45 Mielenkiintoisen erilainen svengaava viisu, mutta ei kuitenkaan ihan suosikkigenreäni. Kivoja sävelkulkuja, vaikka välillä kovasti hengästyttävä tempo olikin päällä.

Hivenen himmeät kolme tähteä.

Vuosi 1967 oli sitten siinä. Keskiarvotähtimääräni oli 3,29, joten taitaa nousta 60-luvun parhaaksi vuodeksi, vielä toki muutama vuosi on kesken. Viiden tähden viisuja ei joukkoon kuitenkaan mahtunut kuin yksi eli Luxemburgin L'amour est bleu esittäjänään Vicky.

---





Joo, ja ei... Torillin versio eli ääni oli liian kimeä... Aika jännä tosiaan... ESC ovat ihan oma jalo kiehtova genrensä, sen näki... tästäkin Norjan lähettiläästä. Eroa on tyylillisesti aika lailla esim. sen aikaisiin maailman-hitteihin... tietysti ESC:n eduksi ja yleensä voitoksi, myäs....

ta1ja kirjoitti: ↑03 Syys 2013, 21:59 Ihan kiva jazzaava kappale. Ihan kiva tässä sekä hyvässä että huonossa merkityksessä. En ihan täysin vakuutu modernien vaikutteiden ja sitten perinteisemmältä, 1950-lukulaisemmalta viihdemusiikilta, kuulostavien yhdistämisestä (tarkoitan niitä harppulurituksia yms). Minusta lopputulos jää latteaksi ikäänkuin ihan ei olisi osattu päättää mihin ollaan menossa. Kappale on vain pari minuuttia pitkä, kokoajan jotain tapahtumaa, mutta silti hirveästi ei taphdu. Kuitenkin jotain kivaa tässä on. Olisiko tässä tosiaan harvinaisen vahvasti juuri oppikirjan mukainen kolmonen käsillä?

---






Ihan jännä mielipide taas erityisen oiwaltawan kriittisen lumoavalta nimimerkiltä... laitan nyt poikkeuksellisesti pari erityisen ansiokasta tai mielenkiintoista mielaria, nostoa, tänne ....



----



jk. ja samalla haluan jatkaa ja odottaa että tämänkin laulun ketju saisi sen 2. sivun... v..uttaahan se kun niin aniharvat antavat tännekin oman osuutensa, puumerkkinsä ! (Siis vain ne todelliset ja innokkaimmat Kupp...Ogaell... viisuhörhöt ?!?)


.... HHAAH, ja niin paljon kuin OGAElaisia kuulemma kuuluu olevan. Mut eihän se iso lukumäärä koskaan ( !?) takaa sitä laatua ...