Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1965
Kappale: Se piangi, se ridi
Esittäjä: Bobby Solo
Säveltäjä: Gianni Marchetti, Roberto Satti
Sanoittaja: Mogol, Roberto Satti
Kapellimestari: Gianni Ferrio
Sijoitus: 5./18
Pisteet: 15
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1965it

Roomalaissyntyinen Roberto Satti (s. 18. maaliskuuta 1945) sai vuonna 1963 Dischi Recordsilta sekä levytyssopimuksen että taiteilijanimen Bobby Solo. Hänen läpimurtonsa koitti seuraavana vuonna, kun hän pääsi San Remon musiikkifestivaalin finaaliin laululla Una lacrima sul viso. Bobby Solon esitys jouduttiin kuitenkin diskaamaan, sillä hän esiintyi kilpailun sääntöjen vastaisesti playbackina. Itse laulusta tuli kuitenkin megahitti, jota myytiin lopulta yli miljoona äänitettä. Näin Bobby Solosta tuli suuri tähti ja häntä pidettiin jopa Italian omana Elviksenä. Bobby Solon musiikkityyliä olivat lähinnä pop ja rock'n'roll, mutta myöhempinä vuosikymmeninä hän on laajentanut repertuaariaan myös muun muassa jatsin ja swingin puolelle.

Vuonna 1965 Bobby Solo voitti San Remon -kilpailut laululla Se piangi, se ridi (suom. Jos itket, jos naurat). Voiton myötä laulu valittiin samalla Italian euroviisuksi kotikisoihin Napoliin. Napolin Euroviisuissa 20.3.1965 Italia oli arvottu esiintymään numerolle 13. Menestys kotikisoissa oli sangen hyvä, sillä Se piangi, se ridi sijoittui viisuissa mukavasti viidenneksi. Italia keräsi äänestyksessä yhteensä 15 pistettä. Yksikään maa ei ollut äänestänyt laulua koko illan parhaaksi, mutta Ranskassa, Monacossa, Alankomaissa ja Belgiassa se oli kuitenkin äänestetty toiseksi parhaaksi. Myös Britannia, Saksa ja Luxemburg olivat äänestäneet laulun kolmanneksi parhaaksi. (Vuonna 1965 tuomarit antoivat pisteitä kolmelle parhaalle laululle asteikolla 5-3-1). Belgiassa laulusta muodostui todellinen menestystarina, sillä se nousi Belgian listalla peräti toiseksi. Italiassa laulu oli ollut toki listaykkönen jo heti San Remon –voiton jälkeen.

Bobby Solo osallistui tämän jälkeen San Remon laulukilpailuihin vielä kymmenen kertaa. Vuoden 1984 jälkeen häntä ei nähty kilpailun osallistujakaartissa mukana, kunnes hän vuonna 2003 teki yllättävän comebackin. Bobby Solo on levyttänyt säännöllisesti tähän päivään mennessä lukuisia pitkäsoittoja. Kokoelmalevyt mukaan laskettuna häneltä on julkaistu yli 35 pitkäsoittoa, viimeisin vuodelta 2009, joka sisältää jatsahtavia versioita napolilaisista lauluista.


Bobby Solo – Se piangi, se ridi (1990)

Bobby Solo – Se piangi, se ridi (2011)

Laila Kinnunen - Jos itken, jos nauran

Bobby Solo Spotifyssa

http://www.bobbysolo.com/

Kovasti "Elvismäinen" sävelmähän tässä. Ihan kaunis melodia mukavasti tulkittuna. KOLME!

Kieltämättä - sekä Bobbyssa että hänen kappaleessaan on jotakin elvismäistä.

Biisi ei valitettavasti jaksa sen enempää kiinnostaa.

** tähteä.

Kaunis, melodinen kappale on kyseessä, mutta Bobbyn laulaminen herättää minussa kaksijakoisia tuntemuksia: hänen äänensä on miellyttävän pehmeä, mutta sitten tuo jotenkin korostettu laulu sävelkorkeuden vaihteluissa meni hieman koomisuuden puolelle.

Vahvahkot kolme tähteä.

Vuodelta 1965 on nyt kuultu kaikki viisut. Keskiverto vuosi, oma tähtikeskiarvoni on tasan 3,00. Yksi viiden tähden viisu löytyy ja se on Luxemburgin voittoviisu Poupée de cire, poupée de son.

Jotain kieltämättä ihan mukavaa löytyi, mutta jäi vähän tasapaksuksi.

just joo, toinen siskoistani, Kirka-diggari ja täten myös Elviksensäkin aikoinaan kuunnellut heristi heti korvia tämän laulun kohdalla, luuli tätä tietysti/kai lähinnä/ehkä Elvarin esitykseksi... tai laittoi kyllä heti merkille äänten samankaltaisuuden... taisi kysyäkin että onks tää Presley!? Juhani Markolan Jos Itken Jos Nauran on oivallinen versio ja eikös Lailan tytär Milan Misic/Kinnunenkin esittänyt tästä oman versionsa... n. 3.8 pojoa tälle... wahwaa, wäki-wahwaa viisuballadia... Vaikea olla siis tykkäämättä ja pirusti...!

Ihan tunnelmallinen kappale tämä. Elvistä on kuunneltu. En kuitenkaan innostu sen suuremmin, joten kolme tähteä Bobbylle.

Oli tässä jotain pikkutyylikästä. Kolme tähteä.

Bobby oli kyllä aika look-a-like-Elvis ja kuulostikin myös Presleyltä jo ihan laulutyylinsä, mutta myös rekisterinvaihdosten osalta. Kappale oli miellyttävä ja hittihän siitä muutamissa maissa tulikin. Laulu on enemmän kansainvälisen kuuloinen slovari kuin perinteinen italoballadi. Pidän kovasti tästä kokonaisuudesta ja siksi Solon Bobby kuittaa neljä tähteä.

Saipa tämä kylmän vastaanoton kuppilassa. Minusta oikein kaunis ja haikea sävelmä. Neljä tähteä ja vuotensa paras viisu.

Olipa se tylsä kappale. Kaksi tähteä, kun ei viitsi kovin ankara olla noiden ykkösten kanssa.

Bobby Solo vetäisi viisunsa viisikymmentäyksi vuotta ensiesityksen jälkeen moninkertaisen viisusanoittaja Mogolin 80-vuotiskonsertissa, erinomainen konsertti muuten

https://youtu.be/ITTTx97XaTM

http://www.raiplay.it/video/2016/09/Viv ... 31288.html

tuttu hieno ainutlaatuisen herkkä ääni on yhä jäljellä, ei tietenkään enää yhtä korkeana... vielä enemmän kiinnostivat S. Christicchin ja M. Ranierin esitykset... uh, miten suuremmoiset äänet!

Ajasta ollaan pahasti jäljessä. Viihteellisesti koetetaan nousta maailman taivaisiin, muttei osata laulaa. Säestyksessä tehdään orkestraalinen maisema, jossa lätsyskäiset rummut maalailevat lopputulosta, perseen ja rauhallinen ote, teddybear-asenne, halu ilahduttaa mahdollisimman monia tyttöjä pysyy jotenkin pystyasennossa.

Jotenkin alusta tulee mieleen edellisvuoden voittoviisu. Ei tämä kuitenkaan sen tasolle yllä. Kaksi tähteä kuitenkin.