Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1957
Kappale: Corde della mia chitarra
Esittäjä: Nunzio Gallo
Säveltäjä: Mario Ruccione
Sanoittaja: Giuseppe Fiorelli
Kapellimestari: Armando Trovajoli
Sijoitus: 6./10
Pisteet: 7
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1957it

Helmikuussa 1957 San Remon musiikkifestivaalit voitti laulu Corde della mia chitarra (suom. Kitarani kielet). San Remon –voiton myötä laulu valittiin myös Italian euroviisuedustajaksi Frankfurtissa järjestettäviin kaikkien aikojen toisiin Eurovision laulukilpailuihin. San Remon laulukilpailuissa oli tapana, että finaalikierroksella laulusta kuultiin kaksi versiota kahden eri artistin tulkitsemana. Voittokappaleen esittivät Nunzio Gallo ja Claudio Villa. Kahdesta artistivaihtoehdosta Italian yleisradioyhtiö päätti valita Nunzio Gallon laulun esittäjäksi Euroviisuihin. Claudio Villahan pääsi myöhemmin edustamaan Italiaa kahdesti viisuihin.

Corde della mia chitarra on pisin Eurovision laulukilpailuissa kuultu kappale, sillä laulun esitys kesti yli viisi minuuttia. Laulu alkoi Piero Gozion soittamalla lähes minuutin kestävällä kitarasoololla. Myös viisuesityksen lauluosuus alkoi osiolla, jota ei laulun levytetyssä versiossa kuulla. Nunzio Gallon levytysversio laulusta onkin useita minuutteja viisuesitystä lyhyempi. Italian esityksen jälkeen EBU päätti asettaa lauluille tiukemmat pituusrajoitukset ja seuraavasta vuodesta lähtien laulut eivät saaneet kestää yli kolmea ja puolta minuuttia. Ironista kyllä, juuri ennen Italian esitystä viisulavalla kuultiin koko euroviisuhistorian lyhyin esitys, sillä Ison-Britannian edustussävelmä All ei kestänyt kahtakaan minuuttia.

Corde della mia chitarra keräsi äänestyksessä seitsemän ääntä ja sijoittui kymmenen laulun kilpailussa kuudennelle sijalle.

Nunzio Gallo (s. 25. maaliskuuta 1928, k. 22. helmikuuta 2008) aloitti laulajan uransa heti sodan jälkeen vuonna 1945. Aluksi tenoriääninen nuori mies esitti klassista musiikkia, mutta 50-luvulla hän siirtyi kevyemmän musiikin pariin. Levytysura alkoi 1950-luvun puolivälin aikoihin. Yksi ensimmäisistä levytyksistä oli Guaglione, joka on meille suomalaisille hyvin tuttu Poika varjoiselta kujalta. San Remon –kilpailuissa Gallo nähtiin voittovuoden 1957 lisäksi myös vuosina 1956, 1961 ja 1962. Nunzio Gallon aktiiviura jatkui pitkälle 1970-luvulle asti, tosin hänen kerrotaan esiintyneen aina kuolemaansa asti. Nunzio Gallo nähtiin elämänsä aikana myös parissakymmenessä elokuvassa. Ensimmäisen roolinsa hän teki vuonna 1946 ja viimeisimmän 2005.


Nunzio Gallo – Corde della mia chitarra

Narciso Parigi, Nunzio Gallo e Carla Boni – Corde della mia chitarra

Nunzio Gallo Spotifyssa

Aivan liian pitkä ja pitkäveteinen kappale.

** tähteä.

Tylsä ja pitkäveteinen!

Tämä on kyllä yksi inhokkiviisuistani, aivan liian pitkä ja unettava ja siksi ärsyttävä. Yksi tähti.

Eläköön erilaiset mielipiteet .
Minusta tämä on hyvä . Kitarointi on suorastaan korviahivelevää. Nunzion ääni vibraatoineen on huikea: hän osaa laulaa. Tulkinta ei mene överiksi missään vaiheessa. Loppunostatus upeine sointuineen kruunaa kokonaisuuden. Olihan tämä viisuksi kestoltaan ylipitkä ja sen seurauksena tulikin ensimmäinen aikarajoitus. Taidan tykätä tästä näin ensikuulemalta..... Neljä

Kovin vaikeaselkoinen on. Ulkopuoliseksi olen jäänyt jokaisella kuuntelu/katselukokemuksellani.

KAKSI!

Hieno kappale, mutta tuo pituus tekee siitä pitkäveteisen oloisen, vaatii todellista keskittymistä, jotta hienosta sävelmästä ja Nunzion laulusta voi nauttia. Kitaraintroa olisi voinut lyhentää tai jättää pois, välisoitto kitaralla sen sijaan oli tyylikäs lisä kappaleeseen. Aika koomista, että viisuhistorian lyhyin ja pisin kappale osuivat sitten peräkkäin.

Himmeät kolme tähteä.

Vuoden 1957 kymmenen viisua on nyt sitten kuultu. Erittäin hyvä vuosikerta oli ainakin oman tähtikeskiarvoni perusteella, se oli peräti 3,40. Tanskan Skibet skal sejle i nat ansaitsi mielestäni viisi tähteä ja kolme neljän tähden lauluakin löytyi.

siis aivan mmmmahtava... 5 pist. Yks maihinnoususaapasmaan parhaita viisuja koskaan... HUHHHHH mikä äänenkäyttö miehellä... miten kaunis voikaan olla lyyrinen tenori - siis (myös) ihmisääni, lauluääni, bel canto - ... uuuhh. Saako istuutua..? , eiku mähän olen istunut koko ajan. Sekoilua... O-olen vähän sekaisin... sen verran kova ja mieltä kiinnittävä ja lumoava suoritus tuo oli... Kumpa hyvin moni muukin viisu olisi kestoltaan näin pitkä, kiireetön... (pirun 3 minsan kesto-sääntö! taas kerran, noidun minäkin sitä...!) kuten waikkapa esim. loistavat Nor -94 ja Ruotsi -96...
Tämä on ilmeisesti kaikkien aikojen oopperamaisin ESC-laulu.... olisi saanut "voittaa" koko silloisen skaban... Hollannille olisi siis toki riittänyt yksistään se Een Beetjekin... "voitto-"viisumalliks, -50-luvulta...

Vallan vaikuttava viisu, mahtava Nunzio ja upea kitaristi. 5/5 ilman muuta!

Hieno tunnelmapala, ei lainkaan pitkäveteinen. Neljä tähteä.

Viisuhistorian pisin viisu tosiaan on liiankin pitkitetty. Tämä voisi toimia lyhyempänä, mutta yksitoikkoisen pitkä intro vie jo kaiken mielenkiinnon. Lauluosuudet voisivat kuulostaa tunnelmallisilta, jos kitaraintro ei olisi jo tappanut tylsyyteen. Muutenkin tähän ehtii jo täysin kyllästyä ennen loppua. Kaksi.

Ehkä tosiaan hieman turhankin pitkä. Kappale itsessään on neljän tähden arvoinen, mutta en oikein jaksa innostua alun kitarasoolosta. Nunzion lauluosuudet sentään ovat niin vahvoja, että neljässä tähdessä pysyy. Pitkänpuoleinenhan tämä on (yllätyskö? ) mutta monet viisujen kolmeminuuttiset tuntuvat pidemmiltä. Neljä siis.

Huijui kuinka hieno ja paatoksellinen tunnelma. Tuli mieleen ihan virsilaulanta. Tykkäsin todella paljon, olisi tätä jaksanut pidempäänkin kuunnella. Vahvat neljä tähteä.

Tämä voisi olla kiva, jos ei olisi näin älyttömän pitkä. Mukavaa, että esityksessä on mukana muutakin kuin vain laulaja. Nunzio myös laulaa hienosti. Kolme tähteä.