Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1968
Kappale: Morgen
Esittäjä: Ronnie Tober
Säveltäjä: Joop Stokkermans
Sanoittaja: Theo Strengers
Kapellimestari: Dolf van der Linden
Sijoitus: 16./17
Pisteet: 1
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1968nl
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Net ... s1968.html


Ronnie Toberin (s. 21.4.1945) live-esiintymistä ovat päässeet erinäisissä tilaisuuksissa katselemaan niin John F. Kennedy kuin Richard Nixonkin. Hollantilaissyntyinen solistimme muutti perheineen Yhdysvaltoihin ollessaan 3-vuotias. Viihde-elämä kiinnosti Ronnieta jo lapsena ja hän esiintyikin amerikkalais-tv:eissä jo 1950-luvulla. Ensimmäinen singlelevytys "Who taught you how to love" julkaistiin Ronnien ollessa neljäntoista. Myöskin musikaalimaailma avautui solistillemme Amerikan mantereella hänen ollessaan vasta teini-ikäinen.

Vuonna 1963 Ronnie Tober saapui vierailulle isoäitinsä luokse Alankomaihin. Tuon vierailun myötä hän pääsi esiintymään synnyinmaansa tv:seen, ja ohjelmasta "Off The Cuff" saadun yleisöpalautteen ansiosta hän päättikin jäädä pysyvästi lapsuuden kotimaahansa ihmisiä viihdyttämään. Levytyssopimuksen myötä hänen ensimmäinen äidinkielellään levyttämänsä single "Iedere avond" ilmestyi heti seuraavana vuonna. Kosketus euroviisumaailmaan syntyi vuonna 1965, jolloin hän sijoittui Alankomaiden kansallisten karsintojen hopeatilalle. 1966 olivat vuorossa puolestaan Sopotin laulukilpailut Puolassa, ja niistä Ronnie Tober sai palata kotiinsa juhlittuna voittajana.

Alankomaiden kansalliset karsinnat Lontoota ajatellen järjestettiin Utrechtin Tivolilla 28.2.1968. Neljän artistin ja sävelmän joukosta Ronnie Tober sekä popahtava iskelmä "Morgen" ("Huomenna") valittiin Alankomaiden edustusviisuksi Royal Albert Hallin hulppeisiin viisukilpailuihin. Kappaleen tekstissä solisti haikaili rakastaan, jonka lupaisi tavata huomenna ja heidän rakkautensa pitäisi heidät yhdessä ainiaan.

Lontoon euroviisujen aika koitti 6.4.1968. Alankomaiden charmikas solisti oli saanut arvonnassa esiintymispaikakseen vuoron laulukavalkaadin alkupäästä, sillä "Morgen" kuultiin heti Portugalin sävelmän jälkeen toisena. Silloisen äänestyskäytännön mukaisesti Alankomaiden kappale sai ainoastaan yhden vaivaisen äänen, Italian raadilta. Täten Alankomaiden komea Ronnie Tober sai luvan jäädä kilvassa jaetulle viimeiselle sijalle yhdessä Suomen kauniin Kristina Hautalan kanssa.

Heikko kansainvälinen euroviisumenestys ei kuitenkaan show-miestä lannistanut, vaan kotimaassaan ura viihteessä jatkui laulamisen ohella mm. tv-show-isäntänä. Hän on myöskin tunnustautunut avoimesti homoseksuaaliksi ja elänyt yhdessä elämänkumppaninsa Jan Jochemsin kanssa jo viisuedustusvuodestaan saakka. Naimisiin miehet menivät vuonna 1998. Ronnie Tober on selviytynyt syövästä ja saanut nimensä Amsterdamin "Wall of Fameen". Tänään hänen "Morgen"-tulkintansa vie meidät jälleen Royal Albert Halliin, ja Eurovision 13. laulukilpailuihin. Tässä "Morgen", sekä Ronnie Tober.

Alankomaiden karsinnan finaali 1968 (audio)

René Frank - Annemarie
Gonnie Baars - Ik wil van alles
Ronnie Tober - Morgen
Conny Vink - Hé, moet je bij mij zijn

Aiemmin Viisulassa:

Alankomaat 1962: De Spelbrekers - Katinka
Alankomaat 1971: Saskia & Serge – De tijd
http://www.tober.nl/

Että tällainen jätetty jaetulle jumbosijalle. Ihan peruspirteä kappale, jonka komppi taustalla toimii. Mukavasti kasvaa kertosäkeeseen. Kolme.

Ihan ok. Ei muuten tule yleensä sanottua tuon ajan miehestä, että olisi komea, mutta hän on kyllä ollut komea.

^^ Niinpä, tällainen kappale sitten viimeiseksi. Alankomaat ja Suomi viimeisenä, vaikkei sille sijalle olisi kuulunut kumpainenkaan. Mutta tosi kova oli vuoden 1968 viisutaso .
Selkeä, sujuva ja hyväntuulinen oli Alankomaiden kappale. Ronnie aloitti aika hiljaa lauluosuutensa ja se vähän peittyi orkesterin alle, mutta sitten lähti . Kiva kappale vahvahkon kolmosen edestä .

Minäkin olen aina pitänyt tästä. On sellainen kaihoisan leppoisa. Ja solistia on helppo seurata. NELJÄ!

Minusta Ronnie ei ole komea vaan kaunis, feminiinisempi uros kun on... joo melko mahtava rytmi, jotain motown-henkeä haettu kait... ja muutenkin tuo säestys hieno suht koht himpun verran ehkä vaatimattomaan sävellykseen...

kisan toinen kuuluisa homppeli sijoittui sitten komeasti toiseksi - eli tietty Cliff R joka viettikin sitten pitkään sitä kaksoiselämäänsä ... ja viettää sitä ilm. edelleenkin, woi raasua ...! kristillisyys siinäkin taitaa painaa helekatin palio ....

tämän levyversio on muuten vähän monotonisessa pikkurautalankabändi-tunnelmissaan yllättävän vaisu röo åryyu,ud eikun siis pettymys...! , ja onkin yks suurimmista vinyyli-jälkiäänite-sellaisista kautta aikojen. , jonkun Norja -68 ja Irlanti -82 ohella ..... Voi voi... noin 3.6 pist.

joo kyl tää oikea valinta tais olla heiltä... ihana tuo a-osa herkkä, vivahdeikas... ja sitten kertsissä tulee noi rummut mukaan kivasti, omine ryminä-kuvioineen... muista karsintalauluista ennalta tuttu oli ainoastaan tuo Anne-Marie niiltä Lepsämän c-kasetille-vinyyli-singleiltä-kopioimis- ajoilta... ah.... mut se(kin) oli senverran kotokutoisen oloinen et kyl sieltä oli tulessa ihan just se laulu jolla uskottiin olevan eniten menestys-potentiaalia... vaan muu Eurooppa oli harmi vain toista mieltä...

Mut olihan toi ihan törkeän alkeellinen ja tökö toi pisteytys-systeemi... liian raaka - liian syrjivä - liian ankara - liian valikoiva, hei jos vain esim. kolme laulua saa pisteitä ulos julkistettavassa muodossa 1 - 3 - 5 scaalalla niin... ...
siis jos toi pisteytys-systematic olisi ollut vielä viime keväänäkin käytössä niin eihän Marry Me olisi saanut ainuttakaan pistettä - eihän se muistaakseni päässyt minkään maan äänestyksessä top kolmoseen! ... tai tietysti myös tuo v. -68-suhmurointi tuntuu nyt tänä päivänä vähän oudolta kun olhaan jo niin totuttu noihin moniin semifinaaleihin ja bakkanaaleihin ja Heikki Seppälän kehittelemään loistavaan pisteytys-systemiikaan, yhistettyihin juryääniin ym:t ...

Mutta se oli tuon ajan käytäntöä, niin, ... kisat hakivat vielä kokonaisvaltaista muotoaan... kaikki asiat pitää suhteellistaa ja katsoa sen ...kulloisenkin kulttuurin valossa. Niiiih....
joo ei kanaalienmaa olisi saanut noin alas jäädä tulostaululla, tai paremminkin NOIN VÄHILLE PINNOILLE.... !

Mielestäni (ja äärettömän monien muidenkin) ainoastaan Suomi ja Norjahan pettivät silloin ehkä pahemman kerran... muutoinhan tuon vuoden loistava vuosikerta-muzaki-anti kuuluu kirkkaasti kyl tuon vuosikymmenen Top 5:een, ihan... jaaa... nojoooo kyllläh!

Reipas ja vauhdikas, mutta sovitukseltaan myös aavistuksen sekava on tämä Morgen-viisu. Ihan kivaa kuunneltavaa, sellaista keskitason viihdykettä. Pirteydestä hyvän mielen lisää.

Kolme tähteä.

Morgenin myötä on kaikki vuoden 1968 viisut arvioitu. Oman tähtikarttani mukaan kyse oli hyvin keskimääräinen vuosi, tähtikeskiarvokseni kun tuli 3,00. Yhtään kappaletta en viiden tähden arvoiseksi katsonut, mutta neljä neljän tähden viisua löytyi.

Mitätön kappale mahtipontisella sovituksella luo hiukan kiinnostavuutta. Kolme tähteä.

Ihan mukiinmenevä kappale, mutta ei kyllä kiinnosta sen enempää.

** tähteä.

Komea kaveri komealla äänellä ja kappalekin on aika svengaava, sanoisin jopa Ultra Bra -tyylinen. Makea orkesteri.

Kolme tähteä.

Kovin moderneja tuulahduksia ottaen huomioon, että oli noinkin varhainen viisu. Ihan pidin, neljä tähteä.

Tää on oikeesti tosi hyvä biisi ja yks parhaista "jumbosija" biiseistä mielestäni Ja kyllä laulajakin on komea Annoin nelosen!

.

Hieman ärsyttävä komppi tässä, mutta muuten tämä on aika hyvin tuotettu pop-kappale. Kertosäe voisi olla vähän tarttuvampi, nyt tästä ei jää mieleen muuta kuin positiivinen fiilis. Kolme tähteä.

Weewa kirjoitti: ↑14 Joulu 2013, 13:39 Komea kaveri komealla äänellä ja kappalekin on aika svengaava, sanoisin jopa Ultra Bra -tyylinen. Makea orkesteri.

Kolme tähteä.

.----...





ei kovin paljoa ole eväitä tämän viisun kontissa mutta menee, kunhan ne sovitetaan vieläpä näin kertakaikkisen taitavasti ... ,,... hmm, vai että ultrabraamainen ...