Viisukuppila

Maa: Saksan liittotasavalta
Vuosi: 1956
Kappale: So geht das jede Nacht
Esittäjä: Freddy Quinn
Säveltäjä: Lothar Olias
Sanoittaja: Peter Mösser
Kapellimestari: Fernando Paggi
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1956de2

Milloin rock-musiikki saapui Euroviisuihin? Moni voisi veikata vastaukseksi 2000-lukua, jolloin viisujen musiikillinen tarjonta on laajentunut räjähdysmäisesti, ja orkesterin poistumisen myötä rock-kappaleet voidaan esittää juuri sellaisessa muodossa kuin ne alun perin tarkoitettu. Myös 1980-lukua voisi pitää hyvänä veikkauksena. Nähtiinhän silloin viisuissa sellaisia rock-tähtiä kuten Kojo, Tomas Ledin, Luca Barbarossa tai Alan Sorrenti. Toisaalta jo 1970-luvulla viisuissa esiintyivät Jugoslavian Korni ja Israelin Poogy, jotka tunnettiin kotimaissaan juuri rock-yhtyeinä, vaikka heidän viisujaan ei välttämättä suoranaisesti rockiksi luonnehdittaisikaan. Oikea vastaus on kuitenkin kaikkien ensimmäinen euroviisuvuosi – 1956! Saksan liittotasavallan toinen viisu So geht das jede Nacht (suom. Näin käy joka yö) edusti rock'n'roll -tyyliä Bill Haleyn tyyliin. Kappale muistuttaa paikoin hyvinkin Bill Haleyn suurta hittiä Rock around the clockia. Nykyaikana voisi olettaa, ettei plagiointisyytöksiltä voisi välttyä.

So geht das jede Nacht kertoo miehestä, joka kateellisena seuraa, kuinka hänen ihastuksensa menee ulos aina jonkun toisen miehen kanssa – milloin Jimmyn, milloin Jackin ja milloin Johnnyn kanssa. Ja tämä kuvio toistuu joka ilta siitä huolimatta, että mies tuo hänelle kukkia, vie hänet autolla toimistolleen ja tulee toimeen jopa ihastuksen äidin kanssa. Tanssitunneillakin on tämä mies käynyt, mutta siitä huolimatta ihastus tanssiikin mieluummin Benin kanssa. Lopulta mies kuitenkin keksii itse mennä jonkun toisen kanssa ulos.

Vuoden 1956 viisuihin jokainen osallistujamaa lähetti kaksi viisua. Saksan liittotasavallan kappaleet poikkesivat toisistaan hyvin voimakkaasti. So geht das jede Nacht oli nuorekkainta mitä viisuissa kuultiin koko vuosikymmenenä, kun taas Saksan toinen kilpailukappale Im Wartesaal zum großen Glück oli vanhanaikainen kappale, joka toi mieleen lähinnä maailmansotien välisen aikana tehtyjen laulelmien eleganssia.

So geht das jede Nachtin esitti wieniläissyntyinen Freddy Quinn (oik. Franz Eugen Helmut Manfred Nidl, s. 27. syyskuuta 1931), jolla oli lukuisia hittejä Saksan listoilla 50- ja 60-luvuilla. Listaykkösiäkin peräti kymmenen kappaletta kymmenen vuoden aikana (1956–1966). Yksi näistä listaykkösistä oli muun muassa laulu Die Gitarre und das Meer, joka tunnetaan Suomessa paremmin nimellä Kitara ja meri, jonka muun muassa Reijo Taipale ja Eino Grön ovat levyttäneet. Toinen Quinnin suuri ikivihreä oli yli miljoona äänitettä myynyt Schön war die Zeit, joka on saksankielinen versio Dean Martinin klassikosta Memories are made of this. Laulu-uransa lisäksi Quinn nähtiin monissa elokuvarooleissa ja hän toimi myös sirkustaiteilijana.

Vuoden 1956 Eurovision laulukilpailusta ei ole jäänyt jäljelle minkäänlaista livetaltiointia, joten allaolevan YouTube-linkin myötä voimme vain kuunnella viisuhistorian ensimmäisen rock’n’roll-biisin esitystä Luganon viisuista. Vuoden 1956 tuloksia ei ole myöskään tiedossa, joten emme tiedä, mille sijalle So geht das jede Nacht sijoittui. Se on kuitenkin tiedossa, että laulu esiintyi ensimmäisissä viisuissa numerolla 11.

Hyvät Viisulan seuraajat! Tämä oli nyt Viisulan viimeinen maanantai-esittely, sillä nyt olemme käsitelleet täällä kaikki 1950- ja 1960-lukujen euroviisut. Viisulan toiminta jatkuu jatkossa kolmipäiväisenä, eli esittelyjä on luvassa torstaisin (90-luvun viisuja), perjantaisin (00-luvun viisuja) ja lauantaisin (10-luvun viisuja).

Freddy Quinn Spotifyssa

Ihan hauskaa aikansa kuvaa. Ei kuitenkaan täysin makuuni. KOLME!

Onpas tämä hauska! En ole tainnut aiemmin kuullakaan. Neljä tähteä pämäytän.

Tässä oli kieltämättä jotain mielenkiintoista svengiä.

No on kyllä niin "Rock around the clock" kuin vain "Rock around the clock" voi olla Mukava kuitenkin, että Saksa pisti rokiksi heti ensimmäisenä vuonna ja lähetti kaksi hyvin erilaista laulua. Kolmonen

Kiva, aikansa musiikkia edustava pläjäys. Mielestäni Saksan toinen tuon vuoden edustusviisu oli tosin paljon parempi. Vahvat kolme tähteä tälle.

tonywerner kirjoitti:No on kyllä niin "Rock around the clock" kuin vain "Rock around the clock" voi olla

No niin oli! Oikein piti tarkkaan kuunnella, missä kohtaa mentiin "omalla" sävelmällä eikä lainasävelin. Kaikesta huolimatta kivan pirteä kappale, joka erottuu selvästi vuotensa muiden sävelmien joukosta.

Vahva kolmonen.

Ensimmäisen viisuvuoden kaikki viisut on siis kuultu. Nämä kakkosviisut olivat näköjään minusta parempia kuin ykköset, kun tähtikeskiarvoksi muodostui 3,29 vs. 2,71. Kokonaiskeskiarvo tasan 3. Muutama neljän tähden viisu löytyi, niiden joukossa myös vuoden voittaja Refrain.

Viimeinenkin näistä vanhimmista viisuista on siis tullut Viisulaan.

Tässä on nyt loppu tavallaan samalla myös alku. Koska tässä on kyseessä viisu, joka osallistui ensimmäisiin, vuoden 1956 viisuihin. Palattiin siis takaisin alkuun.

Tätä viisua on täällä verrattu Bill Haleyn kappaleeseen Rock Around the Clock.
Kuulostaahan tämä joiltain osin samalta. Mutta minusta tämä Saksan viisu on jonkin verran iskelmällisempi ja/tai jazzahtavampi kuin Bill Haleyn biisi. Tämä Freddy Quinnin esittämä viisu on jonkinlainen laimeampi, laimennettu versio Rock Around the Clockista tai ainakin sen tyylisestä kappaleesta.
http://www.youtube.com/watch?v=Ud_JZcC0tHI

Mutta tässä viisussa oltiin kuitenkin hyvin ajassa ja sen musiikissa kiinni, koska rock'n roll oli tuolloin vasta aloittamassa valloitustaan musiikkimaailmassa. Mukavan piristävä poikkeus tuon ajan viisuista. Kivan menevä, pirteä kappale.

Kolme tähteä.

..............................................

Euroviisuissa oli laskujeni mukaan vuosien 1956 - 1989 aikana kaikkiaan 584 viisua.
Ne on nyt kaikki kuunneltu, arvioitu, tähditetty (pisteytetty).

Vaikka Viisulan ovet sulkeutuvat vanhimpien viisujen osalta tämän viisun myötä niin uusimpia viisuja toki vielä riittää - jopa vuosiksi eteenpäin

ILOISTA ja VIISUISTA JOULUA KAIKILLE!

Noniin, ja sitä kaikkien aikojen ensimmäisten viisujen parasta palaa saatiin sitten odottaa viiisulassa ihan loppuun asti.

Tarttuva tuon ajan rrock'n'roll-ralli, iskevä melodia ja erottuva. Vuotensa parhaana olen pitänyt tätä siitä asti kun vuoden ensimmäistä kertaa arvostelin. Neljä.

Ja taas onnea viisulalle. Nyt on sitten tullut arvosteltua ainakin jollain tavalla joka ikinen viisu ajalla 1956-1989.

Ai niin, muistanhan minä tämän kappaleen! Muistuttaa tosiaan aika paljon tuota Rock Around The Clockia.

Rock Around The Clock on kyllä mielestäni näistä ehdottomasti se parempi.

** tähteä.

:heh-heh: mikään musiikkityyli, genre ei voi olla enempää toisensa kaltaista ja sisäsiittoisempaa kuin wanhan ajan rock´n roll, siis toella musiikillisesti köyhää, ärsyttäväää ja mielenkiinnotonta... 1 piste... (tai oikein hyvässä hiprakassa/hiivassa/nousuhumalassa jopa 2 pistettä! ... ja ne pisteet tulevat lähinnä tuolle orkesterissa soittaneitten miesten huudolle!

Tämä kömpelön huvittavan hellyyttävä saksalaisrokki on silti aivan toista kuin se ärsyttävä (varsinkin esittäjää myöten) wanha maailmalle levinnyt lekendaarinen "kaikkien yksviivaisten rokkipläjäysten äiskä" renkutus Kellon Ympäri ...
jk. joskus ovat jotkut jopa väittäneet että tämä olisi sijoittunut 2. sijalle... Lyss Assian esittämän Nuoruuden Kultaisen Unelman jälkeen mutta - en usko yhtään sellaiseen huhuun... rokki oli tuolloin vielä hyvin uusi ilmiö ja paikalliset erkkimelakosket, ja yleensä enemmän klassiseen musiikkiin suuntautuneet varttuneet, ja yleensä reilusti keski-iän ylittäneet tuomaristotko (ja varsinkin jos ovat vielä lähes kaikki miespuolisia, vrt. saksa-71 karsintojen tuomariston järkyttävästi vinoutunut sukupuolijakauma!) olisivat tälle juurikaan lämmenneet... Tuskimpa! varsinkin kun tuo musiikillinen anti on, kuten jo alussa puuskahdin, perin köyhää näissä renkutuksissa! vrt. samaan genreen luettava Metsämökin Tonttu - syksyn sävel -74 "voittaja"...

Olipas svengaava Rock Around the Clock . Jännää, että heti ekoissa viisuissa kuultiin rockabillyä. Tosin, olihan se silloin "kuuminta hottia." Svengaava orkesteri teki rokkibiisistä salonkikelposemman, vanhakantaisemman kuulijakunnan korviin paremmin sointuvan. Annetaan päättyvien viisuvuosikymmenten kunniaksi tälle 50-luvun viisulle nelonen.

Miettikää jos tämä olisi voittanut ensimmäiset viisut! Miten eri suuntaan koko instituutti olisi heti lähtenyt rakentumaankaan? Neljä! Hieno kipale.

Mahtava rallatus, njäi soimaan päähäni, pakko antaa Viisi!

Pikkuhiljaa noussut kaikkien aikojen suosikkieni joukkoon. Ei toki kirkkaimmista sijoista kamppaile, mutta sydämessäni on tämän sisältävä sopukka.

Vuoden modernein kappale omaan korvaani. Tässä on jotain hauskaa leikkisyyttä ja kyllä tämä jää päähän soimaan. Haluaisin kovasti nähdä tämän esityksen. Neljä tähteä.

Tää viisu oli aniharvoja viisuja 50-luvulla joka oli ajantasalla, harmi vaan ettei biisi ollut tarttuvampi

Oon kyl hullaantunu tähä Freddyn biisiin eniten, harmi ettei tänkaltasta saatu kyseiseltä artistilta viisuihin!

ai mitä laulua sinä Happy klikkasit, kun tuotakaan videota ei enää voi tästä katsoa... !?

^ Tämä
50-luvun paras biisi.




Pidän suureena vääryytenä ettei Freddy ollut kaikkien aikojen ensimmäinen viisuvoittaja olis tehnyt hyvää viisujen imagolle