Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1956
Kappale: Le plus beau jour de ma vie
Esittäjä: Mony Marc
Säveltäjä: Claude Alix
Sanoittaja: David Bee
Kapellimestari: Léo Souris
Sijoitus: ei tiedossa (vain voittaja julkistettiin)
Pisteet: ei tiedossa
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1956be2
Tiedot karsinnasta: http://www.eurosong.be/belfin50.htm#1956

"Mony Marc – Charme et talent au service de la chanson", hehkuttaa kuvan kanssa joulukuun 1953 Dossin Echo, Belgian asevoimien uutislehti, kertomatta laulajasta muita faktoja kuin hiusten värin ja levymerkin. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin Mony edusti maataan ensimmäisessä Eurovision laulukilpailussa Luganossa. Vuonna 1959 Mony Marc levytti ranskankielisen version edellisvuotisessa elokuvassa Kuudennen onnen majatalo (The Inn of the Sixth Happiness) kuullusta Lasten marssilaulusta (aka. Nick Nack Paddy Whack).

Mitä tapahtui tätä ennen, tämän jälkeen tai tällä välillä? Ken tietää. Nettisalapoliisin tie tyssää tähän. Paperilähteet eivät välttämättä kertoisi paljon enempää. Mony Marcin ura ei esimerkiksi ollut riittävän merkittävä Robert Wangerméen ansiokkaaseen hakuteokseen Dictionnaire de la chanson en Wallonie et à Bruxelles (Google Books).

Kappaleen tekijät sen sijaan löytyvät Wangerméen teoksesta. Pseudonyymin David Bee taakse kätkeytyy Ernest Craps (1903–1992), multi-instrumentalisti, säveltäjä ja sovittaja, joka on tehnyt uraa pääasiassa jazzmuusikkona vuosikymmenten ajan Atlantin molemmin puolin. Kappaleen säveltäjä Claude Alix, oikealta nimeltään Paula Vandebroek (1918-1993), on Davidin vaimo, joka paitsi sävelsi, myös lauloi itse, erityisesti kabaree- ja musikaaliesityksissä. Belgiaa vuonna 1968 euroviisuissa edustanut Claude Lombard on Claude Alixin tytär aiemmasta avioliitosta.

Itse euroviisu Le plus beau jour de ma vie (Elämäni kaunein päivä) on hääpäivästä kertova chanson. Kappale valittiin Belgiaa edustamaan julkisessa karsinnassa 15.4.1956; silloiset säännöt vaativat julkisen karsinnan järjestämistä. Ehdokkaita oli kymmenen mutta osallistujalista ja kokonaiset tulokset eivät ole tiedossa. Kappaletta ei koskaan levytetty.

Vuoden 1956 euroviisuista ei ole säilynyt videotallennetta, joten valitettavasti emme pääse ihastelemaan itse euroviisuesitystä. Ihastelkaamme kappaletta siis hääaiheisen kuvituksen kera. Ding dong!
Lehtileike Mony Marcista (Dossin Echo, 18.12.1953): http://www.elpagador.be/cad/archief/15.pdf

Hmmmm.... Nyt menikin arvostelu hankalaksi. Vaikuttaa melko tyypilliseltä aikansa laululta eikä herätä suurta ihastusta mutta ei kyllä mitenkään ärsytäkään vaan soljuu mukavasti taustalla. Täytynee lykätä se kolme tähteä siis. Jos Timoteus ei olisi kertonut, että kyseessä on häälaulu niin olisin yhdistänyt nuo dingit ja dongit enemmin jouluun.

Jokseenkin tylsä laulelma. Kaksi tähteä.

ihana, suloinen laulelma, Antti Huovilan Vaskikellojen esiäiti... vaikea olla tykkäämättä varsinkaan näistä ranskankielisistä laulelmista... 3 pist. ?

Uskomattoman tylsä laulu.

** tähteä.

Aikakausi huomioiden, tämähän kuulostaa hyvältä , annan kolme tähteä.

Ihan herttainen pikku tarina, en vaan oikein välitä 50-luvun musiikista ja esim. tämä laulutyyli jatkuvine vibraattoineen ärsyttää. Kolme tähteä.

Herttainen kolmen tähden laulelma.

Enpä oikein tiedä mitä sanoa. Ei ihastuta eikä vihastuta. Taas tuli Disney-musiikki mieleen! Laitetaan nyt kaksi tähteä.

Kivat Edith Piaf fibat Ihan perus-iskelmä, mutta ei mikään kovin erikoinen... Mutta ihan ok kumminkin

Kaksi tähteä.

Näitä 50-luvun kappaleita on tosiaan hyvin vaikea arvostella, koska kaikki kuulostavat "ihan samalta" eikä tuon ajan musiikki ole minulle kovin tuttua, varsinkaan nämä chansonit. Ihan suloinen pieni lauluhan tämä oli, mut ei tässä paljon tapahtunut. Mutta onhan tässä jo heti havaittavissa tällaista euroviisuille tyypillistä kielen käyttöä, joka ymmärretään joka maassa, vaikka ei itse maan kieltä osaisikaan: "ding dong!"

Ihan OK.laulelma. Hyvä sen ajan viisuksi. 2 1/2 tähteä.

Ihan mukava biisi. Tässäkin vähän ärsytti osien välillä hidastukset sun muut, jotka tekee kokonaisuutta jotenkin rikkonaiseksi. Pari tähteä.

Oikein kiva vanhanaikainen chanson! Ei ihan meikäläisenkään genreä, mutta jotain viehkoa oli tässä. Jos olisin hääentusiastikko, olisin varmaan kovastikin innoissani.

Viiskytluvun viisuihin en ole pahemmin tutustunut, mutta odotan sieltä löytyvän helmiäkin.
Tämä ei ollut, kepeä hupsuttelu ja kuunneltuani tätä muutaman kerran peräjälkeen tuo ding-dong alkoi jo hermostuttamaan. Yksi tähti.

Kaksi tähteä.

Hieman tylsä chanson, muttei kuitenkaan sieltä aivan huonommasta päästä. Minullekin tuli enemmän jouluinen tunnelma kuin häätunnelma tästä kellojen soitosta.

Nämä 50-luvun viisut ovat, kuten moni on jo sanonutkin, vaikeita arvosteltaviksi. Chansonit ovat sinänsä mieleisiä ja nättihän tämä on ja tarina kaunis. Keskivaiheen hidas kohta oli jotenkin outo ja irrallinen. Vibraatto alkoi jo hymyilyttää loppupuolella ja ding dongia tuli ainakin riittävästi. Ranskaa on aina mukava kuunnella. Kun plussat ja miinukset laskee yhteen, lopputuloksena on kolmonen.

Kauneudesta kolme tähteä, jouluviboista ja ding dongin hokemisesta huolimatta. Minulla, kuten näköjään muillakin, on vaikeuksia orientoitua 50-luvun musiikkiin yhtäkkiä ja yllättäen. Kahdella kuuntelulla ei ehtinyt ruveta ärsyttämään, joten ei voi olla ihan kauhea biisi.

Kerran kuuntelin tämän laulun ja olo on nyt ihan DING DONG........no joo.......vaikea arvioida näitä 50-luvun lauluja........Jotain ihan kivaa tässä kuitenkin oli.......jotain mukavaa lämmintä tunnelmaa.......oman aikansa pikkunätti laulelma eli chaanssonni kuten fransmannit asian ilmaisisivat........mutta tuon ding-dongin liika toistaminen alkoi vähän ärsyttämään. Annan ***

Tämäkin kappale olisi voitu pelastaa taustanauhalla ja pyrotekniikalla.

Oikein viehättävä laulelma.****

Kaksi tähteä Monylle Ding dong, ding dong

Naali kirjoitti:Kauneudesta kolme tähteä, jouluviboista ja ding dongin hokemisesta huolimatta. Minulla, kuten näköjään muillakin, on vaikeuksia orientoitua 50-luvun musiikkiin yhtäkkiä ja yllättäen.

Siksi onkin suositeltavaa ettei 50-lukuun tutustu aivan yhtäkkiä, vaan käy viisuvuosikertoja taaksepäin hiljalleen järjestyksessä... päätyäkseen vihdoin 50-lukuun. Itse tein niin vähän yli kymmenen vuotta sitten...

Tämä oli vuotensa paremmalla puoliskolla. Persoonallinen aihe, hahmotettava melodia ja tarina ja tietty hyväntuulisuus mutta samalla arvokas hillittyys... ding dõõõ... ding dõõõ. (Kiva kuulla sitä tuollaisena nasaalina, yleensähän siinä on tottunut kuulemaan äng-äänteen.) Kolme tähteä!

Häälauluista selvä suosikkini on Carpentersin We've only just begun (1970), joka muuten sijoittui 405:nneksi Rolling Stone lehden listalla "500 kaikkien aikojen parasta laulua" (2004).

Tämä tarina on sympaattinen joskin vailla erityisiä ansioita. Luetellaan kiltisti kaikki kauniit asiat, jotka hääpäivän kuvauksessa voi odottaa olevan. Ding-dong kuuden säkeistön lopussa on turhan hallitseva. Kolmen kuuntelun jälkeen päädyin silti myönteiseen arvioon.

Belgia II 1956: Mony Marc – Le plus beau jour de ma vie 2,58

Hellyin antamaan kolme tähteä. Että jo heti ensimmäisissä viisuissa laulettiin ding dong!

On tämä nyt parempi kuin useat ekojen euroviisujen biiseistä... Kolmonen tulee.

Hui, mikä vibrato Mony Marcilla
Laulu toi mieleen Disneyn piirretyt. Laulussa kuulosti enemmän olevan joulutunnelmaa kuin hääsellaista.
Dingille tähti, dongille toinen ja kokonaisuudelle se kolmas tähti = kolme tähteä.

Ihana vanhanajan viisu