Viisukuppila

Irlanti 1968 : Pat McGeegan - Chance of a lifetime Maa: Irlanti
Vuosi: 1968
Kappale: Chance of a lifetime
Esittäjä: Pat McGeegan
Säveltäjä: John Kennedy
Sanoittaja: John Kennedy
Kapellimestari: Noel Kelehan
Sijoitus: 4./17
Pisteet: 18
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1968ie
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/50s_60s/Ireland1968.html



Pat McGeegan (oik. Patrick McGuigan) valittiin edustamaan Irlantia vuoden 1968 Eurovision laulukilpailuihin Lontooseen kauniilla balladilla Chance of a lifetime. Kappale selvisi kansallisen karsinnan voittajaksi kaksivaiheisen semifinaalin ja finaalin kautta. Pat McGeegan oli jo neljäs peräkkäinen miessolisti Irlannin väreissä. Väreistä puheenollen, tämä lähetys oli ensimmäinen värilähetys Eurovision laulukilpailun historiassa. Suomen lisäksi kuudessa maassa saatiin nauttia viisuhuumaa televisiosta väreissä. Legendaarinen Noel Kelehan toimi kapellimestarina kolmatta kertaa ja tälle tiellehän Noel jäikin moniksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Voittoa ei vielä tällä kertaa Irlannille suotu, tuloksena Lontoon Royal Albert Hallista oli kuitenkin mukava neljäs sija Espanjan lallatellessa niukkaan voittoon Iso-Britannian Cliff Richardista. Pat McGeegan lauloi viisustaan myöskin itselleen ensimmäisen listaykkösensä Irlannin kansallisella sinkkulistalla. Toisen suuren menestyksen Pat McGeegan teki versiollaan Danny Boy-laulusta.

Pat McGeeganin poika, Barry McGuigan niitti mainetta saavuttamalla höyhensarjan nyrkkeilyn maailmanmestaruuden. Eräs kohokohta Pat McGeeganin uralla olikin Eurovisio-edustuksen lisäksi esiintyminen New Jerseyssä, nyrkkeilyn maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1986. Pat McGeegan lauloi Amerikan kansallishymnin yleisön seistessä ja laulaessa mukana.

Pat McGeegan menehtyi vaikean sairauden uuvuttamana vuonna 1987. Hänen kaunis äänensä ja taitonsa tulkita jäivät kuitenkin monen Eurovision laulukilpailuja seuranneen ihmisen mieliin ja muistoihin. Ehkä sinunkin? Anna siis tähtiä totuttuun tapaan yhdestä viiteen tällä kertaa tälle Pat McGeeganin suurelle hetkelle keväältä 1968.

Hohhoijaa, aika tylsä. Kaksi tähteä anoin.

Ihanat Irlannin 1960-luvun miehekkäät "evergreenit" (joista ei kuitenkaan tullut mitään evergreenejä)
Viisi tähteä kaikille neljälle ensimmäiselle irkkuentrylle

samoin multakin täyet pisteet noille irlannin suloisen samantapaisille balladeille 65-68. Tässäkin tajuttoman hieno tuo laulusuoritus. 5 p. ITKETTÄVÄN UPEA!!!!!!!

tonywerner kirjoitti:Viisi tähteä kaikille neljälle ensimmäiselle irkkuentrylle

Täälläkin on Irlanti kärkipäässä kaikkina noina vuosina

Huvitti pistää tanssiksi. Neljä tähteä.

Kylläpä on tylsä irkkuballadi.

** tähteä.

Minäkin arvioin tämän VIIDEN TÄHDEN arvoiseksi. Sydämeenkäypää tulkintaa.

Eipä sykähdytä Irlanti-viisut edelleenkään

Kolmen tähden kaihoisuutta.

Kaihoisan kaunis kappale, jota oikein herkistyi kuuntelemaan. Ei kuitenkaan sisältänyt sellaisia kohokohtia, jotka olisivat nostaneet tähtimäärää kolmea suuremmaksi. Mutta ehdottomasti vahvat kolme!

Mukava biisi, joka kietoi otteeseensa alun lievästä tylsistymisestä huolimatta. Laulaja pääsi selkeästi "laulun päälle" jossain vaiheessa, ja kuuntelijanakin pystyi rentoutumaan. Tämä kuuluu niihin kappaleisiin, jotka eivät ole selvää pässinlihaa heti alusta, mutta aiheuttavat kuitenkin melkolaista kiintymystä kolmen minuutin aikana. Täydellisiä euroviisuja siis! Liian helposta kappaleesta tulee helposti jo alussa se olo, että tämä on niin kuultu. Liian vaikeat biisit taas vaativat useamman kuuntelukerran. Change of a lifetime sisältää jotain tuttuja elementtejä, muttei kuitenkaan liikaa.

***

Ihan kuunneltava pikkunätti laulu.......mukavaa kaihoisaa tunnelmaa......pätevä, hyvä laulaja.

Kolme vahvaa tähteä ***

Upea balladi.

Ihan hyvin aikakauteensa sopiva, mutta en mä tästä mitään elämää suurempaa saa irti. Kauheen vihreä

Kolme tähteä ***

Tämähän oli kaunis laulu. Miellyttävä ääni myös Patilla. Hän esiintyy hyvin ammattitaitoisesti ja varmasti. Kolme tähteä.

Neljä tähteä.

Kaunis ja tunnelmallinen viisu vihreältä saarelta. Hieman tulee surumielinen olo, ikävä vanhojen kunnon viisujen pariin. 1968 viisujen esiintymispaikka Royal Albert Hall on minulle erityinen, sillä se niitä harvoja viisupaikkoja ulkomailla joissa olen päässyt käymään. Ensimmäisen kerran kävin vuonna 2006 ja vuonna 2008 olinkin istumassa siellä järjestetyssä konsertissa. Itse konsertista en muista juuri mitään, kun mielessäni oli kokoajan vain se että tässä samassa paikassa oli järjestetty viisufinaali tasan kolmekymmentä vuotta sitten.

Siinäpä samettinen miesääni. Itse viisussa virkistävää oli vahvan kertosäkeistön puuttuminen, vaikka kaksi säkeistöä lauletaankin kahdesti. Maalailevaa tunnelmointia enemmän kuin maksimaalista tehon tavoittelua. Olen lytännyt jo kaksi Irlannin viisua ja haukotellut kolmannelle. Nyt ei tarvinnut. ****

Esitystä katsellessa minulle tuli hyvä mieli. Sympaattinen tulkinta tuki kauniin kaihoisaa sävelmää.
Viisi tähteä

Tylsähkö biisi, mutta kundi osaa laulaa, ja orkestrointi on ihan kiva. Kolme tähteä.

Tylsempää Irlannin balladitarjonnasta, kaksi tähteä, mikä on harvinaisen alhaista minulta, pidänhän Irkkuballadeista yleisellä tasolla.

Wau, mitä helmiä Irlanti tarjoaakaan jo 60-luvulla! Hieno, kaihoisa sävelmä ja Pat McGeegan laulaa upeasti ja on varma esiintyjä. Herkistyn neljän tähden edestä

Pikku nätti kipale Oikein hieno

.

Kaunis balladi ja hienosti Pat sen myös esiittää. Tätä vain hiljentyy kuuntelmaan, vaikka ei sen erikoisempi kappale loppujen lopuksi olekaan. Kolme tähteä.