Viisukuppila

Maa: Suomi
Vuosi: 1989
Kappale: La dolce vita
Esittäjä: Anneli Saaristo
Säveltäjä: Matti Puurtinen
Sanoittaja: Turkka Mali
Kapellimestari: Ossi Runne
Sijoitus: 7./22
Pisteet: 76
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1989fi
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Finland1989.html

Terttu Anneli Orvokki Saariston (s. 15.2.1949 Jokioinen) uralle euroviisut ovat olleet merkittävä tekijä. Koko 1970-luvun hän keikkaili tanssiorkesterien solistina ja teki levytyksiä lähinnä huoltoasemakaseteille ja cover-kokoelmille (joskus omalla nimellään, joskus salanimellä ja joskus kokonaan ilman esiintyjän nimeä). Vasta vuoden 1978 Euroviisukarsinnat toivat Annelin suuren yleisön tietoisuuteen. Hän sijoittui naisvetoisessa karsinnassa neljänneksi kappaleella ”Sinun kanssasi, sinua ilman”. Anneli on itse kertonut olleensa tuohon aikaan niin vähävarainen, että hänen piti miettiä käyttääkö viimeiset rahansa Euroviisukarsinnan jatkojuhlissa vai ostaako junalipun takaisin Turkuun. Kotimatka voitti.

Ensimmäisen albuminsa ”Aina aika rakkauden” Anneli julkaisi vuonna 1980, mutta se ei ollut menestys. Tästä oli suunta vain ylöspäin. Vuonna 1982 oli vuorossa osallistuminen Syksyn Sävel kilpailuun ja seuraavana vuonna Anneli pääsi edustamaan Suomen Knokkeen, Belgiaan yhdessä Riki Sorsan ja Kirkan kanssa. Siellä hänet palkittiin parhaana solistina. Menestys poiki myös kutsun seuraavana vuoden euroviisukarsintoihin, joissa kaikki kappaleet esitettiin kutsuartistien voimin. Annelin flamenco ”Sä liian paljon vaadit” sijoittui postikorttiäänestyksessä hienosti kolmanneksi. Vuonna 1985 Anneli palkittiin vuoden naissolistin Emmalla.

Suurimman kaupallisen menestyksensä ja ikimuistoisimman hittinsä Anneli Saaristo sai vuoden 1989 euroviisuista. Matti Puurtisen säveltämä ja Turkka Malin sanoittama ”La dolce vita” voitti Suomen karsinnan ja Anneli matkusti Lausanneen, Sveitsiin, edustamaan Suomea. Lisäksi Anneli sijoittui samassa karsinnassa myös kolmannelle tilalle, Petri Laaksosen balladilla ”Oi äiti maa”.

Ennen kansainvälistä loppukilpailua Anneli sai Suomen mediassa kovaakin arvostelua, mutta pisteiden tultua jakoon pääsi hän näyttämään kritisoijille pitkää nenää. ”La dolce vita” keräsi hienot 76 pistettä. Ne riittivät seitsemänteen tilaan, joka on edelleen paras suomenkielisen kappaleen sijoitus Eurovision laulukilpailuissa. Vuoden 2000 karsintojen aikaan järjestetyssä ”kaikkien aikojen euroviisu”-äänestyksessä ”La dolce vita” vei voiton ja kappale edelleenkin yksi pidetyimmistä suomalaisista edustussävelmistä suuren yleisön keskuudessa.
http://www.annelisaaristo.com/
La dolce vita YLE:n Elävässä arkistossa

Viisi tähteä.

Suomen koko viisuhistorian paras viisu on La dolce vita. Annelin esitys Lausannessa oli upea, muutenkin Suomen delegaation panostus tähän huikeaan viisuun oli erittäin kiitettävää. Kapellimestari Ossi Runne teki hienon orkesterisovituksen. Muistaakseni jossain kerrottiinkin että Lausannen viisuorkesteri piti erityisesti Suomen viisusta ja sen soittamisesta. Tunnelma lavalla valaistuksineen oli mielestäni erittäin onnistunut ja Annelin esiintymisasu oli kaunis. Kuoro ja kitaristit olivat myös tyylikkäästi vaatetettu. Täydellinen kokonaisuus. Pisteidenlasku oli ihanaa mannaa, kun Suomelle sateli kymppejä useasta maasta ja viiden maan äänestyksen jälkeen Suomi oli jopa jaetulla 2.sijalla!

Neljä tähteä tälle pirtsakalle suomiviisulle.

Muistaakseni olen joskus inhonnut tätä kappaletta. Mutta nykyään tämä kuulostaa minusta ihan hyvältä. Onhan tässä oikein mukavasti eteläistä tunnelmaa.

**** tähteä.

Viisi tähteä ehdottomasti tälle Suomen euroviisuhistorian helmelle. Aivan upea kappale kerta kaikkiaan ja liveveto on onnistunut. Mahtavaa, että nimenomaan Suomelta löytyy tällainen kappale historiastaan. Ja mahtavat pisteet! Muistan Annelin sanoneen jossain haastattelussa, että tälle viisulle tehtiin Lausannessa parhaat äänet, koska kappaletta pidettiin järjestäjien taholta laadukkaimpana.

Neljä tähteä. Hyvä, mutta ei aivan sykähdyttävän upea.

Hemmottelu vaan jatkuu... vuorossa Suomen toiseksi paras viisu, ihana La dolce vita. Tarttuva sävelmä, Annelilla hyvä ääni ja tunteikas, vahva tulkinta, kivat kitarat ja mikä parasta ja samalla harvinaista: suomalaiset eivät onnistuneet pilaamaan hyvää kappaletta huonolla stailauksella kuten niin monta kertaa on tapahtunut. Kerta kaikkiaan loistava kokonaisuus. Tässä on pan-eurooppalaista henkeä: suomalainen laulaa, kappaleen nimi on italiaa ja espanjalaiset kitarat soivat.

Ehdottomasti täydet viisi tähteä! Hyvä, Anneli!

ompas tää saanu paljo tähtiä en näistä vanhemmista viisuista yleensä tykkää ja tätäki kahen tähen arvosesti. hieno leidi anneli kuiteski on

Viisi tälle.

Vaikka itse en pidä siitä mitä sille tehtiin itse esityksessä, siis jousista ja orkestraatiosta muutenkaan, veivät sitä liiaksi matkailumusiikin suuntaan ja vähensivät kitaroinnin ja torvien tehoa samoin kuin rumban imua muutenkin. Esikatseluvideolla oleva versio on siis maukkaampi, biisille istuu klubitunnelmakin.

VIISI kirkasta tähteä!

Upea Eurovisio-iskelmä, todella. Ja kestänyt aikaa upeasti. Tuntuu vieläkin hyvin tuoreelta ja ajankohtaiselta. Ja Anneli on ihana!

Voisin jättää ensimmäistä kertaa antamasta tähtiä Viisulan viisulle; tähän kun on paha sanoa mitään (Unkaria 1996 ei lasketa, koska kyseessä ei ole oikea euroviisu).

La dolce vita on yksi parhaimmista, upeimmista Suomen euroviisuista.

Hieno, tarttuva melodia; puhuttelevat sanat; Anneli on hyvä laulaja ja tulkitsee vahvasti tämän viisun; sovitus on onnistunut; kivat kitarat; tyylikäs lava-esiintyminen ja kappaleen loppu on mainio.

Neljä vahvaa tähteä - ja kolmanneksi Viisula-listallani tällä hetkellä (I treni di tozeur jää edelleen ainoaksi viiden tähden viisuksi listallani.)

Tietyllä kunnioituksella toki arvostan tätä Suomen ”toiseksi” menestyneintä viisua. En kyllä tykännyt kun tämä valittiin edustajaksi, enkä uskonut tämän menestymiseen. Myöhemmin juttelin Ibizalla yhden hollantilaispojun kanssa tästä ja häneen Annelin tulkinta oli tehnyt suuren vaikutuksen. Olihan se uskottava, että tässä espanjalaispastississa jokin kiehtoi ulkomaalaisia ja hyvinhän tämä on pysynyt myös suomisuosikkina näihin päiviin saakka.
Kolme tähteä.

Niin tota joo... ei vedonnut oikein minuun. Tämä on vain tämmöinen kappale, joka ei saa minussa aikaan yhtään mitään reaktiota. Sanoissakaan ei ollut mitään itua. Kitaroista kuitenkin tykkään vähäsen joten siitä yksi lisätähti. Kaksi tähteä siis.

Viisi tähteä euroviisuhistoriamme helmelle Annelin upea liveveto. Karismaattinen Diivamme . Suomen kielikin taipui hienosti flamencoon. Pisteet ja sijoitus aivan oikeutetut.

Tämä soi meillä kotona paljon. Harmillista vaan että yhdistin laulun ja esittäjän jostain syystä 5-vuotiaan päässäni erääseen piirroshahmoon enkä koskaan oppinut tästä erityisemmin pitämään. Nyt osaan arvostaa Annelin hienoa tulkintaa, mutta siltikään tämä ei kuulu suosikkeihini suomiviisuista.

Arvostuksensa todellakin ansainnut viisu. Yksi niistä Suomen paremmista viisuista.

Viisi tähteä soljuvalle kappaleelle ja mahtavalle tulkinnalle!

Olin itse asiassa aika pettynyt liveversioon, levyversio on kai imeytynyt niin voimakkaasti mieleen, että muutoksia on vaikea hyväksyä. Mielestäni jousijutut veivät liikaa huomiota laulusta toisessa säkeistössä, eikä stemmalaulu ollut niin herkullista kuin levyllä. Torvet loivat välillä rauhattomuutta.

Annelin soundit!

Viisi tähteä. Anneli Saariston tuotantoon mahtuu tosin lukuisia lauluja, joista pidän vielä enemmän. Tämä on niin leimallisesti kilpailukappale, etenkin tuo vieraskielinen nimihokema ärsytti joskus. Silti pidän viisun suosiota ansaittuna ja sijoitusta Lausannessa liian huonona. Pari mitättömyyttä kiilasi edelle.

tonywerner kirjoitti:Ensimmäisen albuminsa ”Aina aika rakkauden” Anneli julkaisi vuonna 1980, mutta se ei ollut menestys. Tästä oli suunta vain ylöspäin.

En ohittaisi levyä Nimeni on Ilotuska (1979), jolla on 12 Jukka Alihangan laulua, joista Anneli Saaristo lauloi kahdeksan. Sitä ei välttämättä löydy hänen diskografioistaan, ja hän on suhtautunut siihen väheksyvästi, mutta ainakin Löysin kesän on ehdoton klassikko.

tonywerner kirjoitti:Ennen kansainvälistä loppukilpailua Anneli sai Suomen mediassa kovaakin arvostelua, mutta pisteiden tultua jakoon pääsi hän näyttämään kritisoijille pitkää nenää.

Lisäksi eräs suomalainen viisufani onnistui suututtamaan hänet niin ettei uskaltanut edes matkustaa Lausanneen, kertoi Katso-lehti 18/1989. Yksityiskirjeen teksti oli päätynyt vahingossa viisuväen lehteen, jonka levikki oli noin sadan luokkaa. "Olen tietysti pahoillani, ja vielä ikävämpiä ovat tulkinnat englanninkielisestä kirjeestä. Sana horrible on käännetty hirveäksi, vaikka se tarkoittaa paljon muutakin", väitti yliopistossa kieliä opiskellut viisufani. Hän selitti tarkoittaneensa pikemminkin pelottavaa.

Ilman muuta täydet viisi tähteä! Tässä on sellainen viisu, joka on todellakin kestänyt aikaa ja muodostunut ikivihreäksi klassikoksi. Soi edelleen radiossa tuon tuosta. Hieno biisi!! Upea, karismaattinen ja täysiverinen ammattilainen tuo Anneli Lausannen lavalla. Todella harmi, että Suomen poppoosta ei näytetty televisiossa yhtään kuvaa pisteidenlaskun aikana. Kerrankin luuseri-Suomi oli aivan kärkisijoilla eikä minkään näköistä kuvamatskua pistetty joukkueestamme ulos!

Pieni mielenkiintoinen yksityiskohta liittyen esikatseluvideoon. Siinähän tanssii itse Marco Bjurström!

Kyllä se Suomikin osaa Viisi tähteä!

En pidä tätä ihan suomen parhaimmistona, mutta nelonen irtoaa kepeästi.

Suomi-viisujen aatelia, jonka tenhoa aika ei ole syönyt. Viisi tähteä!

Suomen parhaita viisuja ihana biisi ja Annellilla on vaan niin ihana ääni 4 tähteä

La dolce vitaa! Klassikko! Ei mikään muuta mielipidettäni tähän. Neljä tähteä ehdottomasti. Hieno vuosi, hieno kappale mutta ainoastaan puuttui hieno sijoitus!

Tämä on harvoja hyviä Suomen edustuskappaleita suomeksi.

Hyvä etten ollut kirjoitellu tänne mitään, kun olen joskus käynyt antamassa tälle 4 tähteä. Nyt tiputin kolmeen tähteen, koska loppujen lopuksi tää on ihan okei kappale. Ansaitsi kyllä sijoituksensa, mutta ei mun makuun.