Viisukuppila

Hei kaikki ihanat Viisulan lukijat! Sain juuri nimimerkiltä barbarossa seuraavanlaisen sähkeen:
Maa: Belgia
Vuosi: 1984
Kappale: Avanti la vie
Esittäjä: Jacques Zégers
Säveltäjät: Henri Seroka
Sanoittajat: Jacques Zégers
Kapellimestari: Jo Carlier
Sijoitus: 5./19
Pisteet: 70
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1984be
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Belgium1984.html

Brysselissä vuonna 1947 syntyneen Jacques Zégersin laulu-ura alkoi varhain, kun hän jo 16-vuotiaana ryhtyi kabareelaulajaksi. Zégers julkaisi kaksi singleä vuonna 1983 ja seuraavana vuonna päätyikin edustamaan Belgiaa Euroviisuissa Luxemburgissa. Huolimatta menestyksestä viisuissa, viides sija 19 kilpailijan joukossa, Zégers julkaisi enää yhden singlen vuonna 1985 ja jatkoi sitten uraansa journalistina. Sittemmin Jacques Zegers on julkaissut myös yhden romaanin ja useita runokokoelmia.

Kynäilemisestä hänellä oli jo aiempaa kokemusta, sillä viisusävelmän sanat olivat esittäjän itsensä laatimat. Kappaleen sävelsi Henri Seroka, joka on kuuluisin - ei suinkaan viisusävelmästä - vaan Smurffi-elokuviin säveltämästään musiikista. Seroka on säveltänyt paljon myös muuta elokuvamusiikkia. Vuoden 1984 Belgian viisu toi Serokalle kuitenkin kultalevyn.

Myöhemmällä iällä puolalais-saksalaista syntyperää oleva Henri Seroka on keskittynyt hengelliseen musiikkiin. Hänen Credo-teoksensa kiersi syksyllä 2009 mm. Puolassa, Belgiassa ja Saksassa.


Esikatseluvideo: http://www.dailymotion.com/video/x967av ... -zeg_music

Ihastuttava sähköinen sanoma barbarossalta, Katie! Minä arvioin tämän vahvan ja väkevän esityksen tänään NELJÄN tähden arvoiseksi.

Pelottavaa tuo vakavuus ja lähestyvyyden tunne. Neljä tähteä.

Katie Boyle kirjoitti: viisusävelmän sanat olivat esittäjän itsensä laatimat.

Kauniit sanat olikin laatinut, neljä tähteä

Yritin pitää tästä, mutta haukotti. Kaksi tähteä.

Olipas siinä unilääkettä. Ei tuu mitään. Ei se kuitenkaan ihan surkeekaan ollut... Sanoisin yksi ja puoli tähteä, mutta korotan nyt kahteen.

Tylsä oli Ei lähes mitään koukkua Toistuva komppi oli myös tylsä

Tylsähkö tämä Belgian Jacquesin laulelma. - Pistän pari tähteä **

PS. Kolme kuukautta on mennyt Viisulassa. Jos tekisi väliaikakatsauksen. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana listallani on viisi viisua noussut yli kolmen tähden:

1. I treni di Tozeur (Italia, 1984) - viisi tähteä
--------------------------------------------------------------------
2. Power to all our my friends (Iso-Britannia, 1973) - vahvat neljä tähteä
3. Waterloo (Ruotsi, 1974) - vahvat neljä tähteä
4. La dolce vita (Suomi, 1989) - vahvat neljä tähteä
--------------------------------------------------------------------
5. Open your heart (Islanti, 2003) - neljä tähteä

Hyvää yritystä tässä on huumoriviisuksi, mutta yritykseksi jää valitettavasti, vaikka haluaisinkin kovasti pitää tästä. Annettakoon nyt kolme tähteä kuitenkin, olenhan noita tähtiä muutenkin jaellut silloin tällöin aika kepein perustein.

Aika ahdistava tuo esitys synkkine miehineen ja vakavailmeisine naisineen. Jotenkin pelottava porukka.

** tähteä.

Tän biisin esityshän oli ihan selvästi oman aikansa Molitva Lyhyenläntä tumma ihminen, jonka ympärillä pyörii ja huojuu naisia. Vasta vuoden 2007 jälkeen tämä biisi on herättänyt huomattavasti hupia tästä syystä. Vaikka laulussa tietynlaista arvokkuutta onkin havaittavaissa, niin on se minun mielestäni edelleen sangen yksitoikkonen. Vuoden 84 - joka on yksi suurimpia suosikkivuosiani! - tylsimpiä lauluja. En ehkä olisi halunnut sen sijoittuvan viidenneksi...
Mutta kolme tähteä kuitenkin.

Taasko tällainen feikkiviisu?

Vahva tulkinta ja dramaattinen poljento. Upeaa, miten vähäeleisyydelläkin voi saada aikaan mahtavan kappaleen. Sävelmään tarrautuu mukaan ja se jää soimaan päässä kappaleen loputtuakin - ja vahvuus vain kasvaa. Belgian parhaita viisuja koskaan! Neljä tähteä.

Joskus tämä on paremmin iskenyt, mutta nyt tuntui rasittavalta junnaukselta. Saa tyytyä kahteen tähteen minulta.

Sattuipa samaan viiden laulun pakettiin kaksi omien vuosiensa ykkösiä rankingissani. Vuoden -84 voittovaltikastani ovat kisanneet Italia ja Belgia, mutta ojennan sen jälkimmäiselle erinomaisen livelaulannan ja vaikuttavan koreografian takia. Eli viisi tähteä.

Aivan mahtavaa läsnäoloa ja elämänkarheutta. Neljä tähteä.

Nää 84 vuoden live-vedot äänimaailmoineen ovat jotenkin niin tuoreessa muistissa vielä 26 vuotta myöhemminkin. Muistan lähes jokaisen artistin henkäyksen, väärin soitetun kohdan, lähetyksessä tulleen teknisen vian tai ylimääräisen orkestraation kopsauksen. On tullut muutamankin kerran kuunneltua c-kasetilta ja myöhemmin katseltua

Yksi tähti.

Vuoden 1984 huonoin viisu. Olen aina inhonnut tätä. Aikanaan 1984 viisuja c-kasetilta kuunnellessani, kelasin tämän yli. Mielestäni Jacques Zégersin ja kuoron tulkinta oli jäätävän kylmää, sävellys on tasapaksu ja mitäänsanomaton. Turhake!

Neljä vahvaa tähteä. Ihana, vahva ja väkevä!

Kiva, voimakas biisi! Vahvat kolme tähteä. Tässä oli jotakin jykevää.

lharju kirjoitti:Tän biisin esityshän oli ihan selvästi oman aikansa Molitva

Sitähän se on Samaa mieltä kappaleesta myös muin osin.

Kyl mie sit tykkään tällaisest mahtipontisuuest
Neljä pojoa, jotta pätkähti.
Belgiaa oli vaikea veikata silloin oikein millekään sijalle, 5. sija oli ihan hyvä.
Kuten flaaminkielinen selostajakin videolla totesi: vaikuttava.

Tässä oli kyllä sellaista sotilaallista jämäkkyyttä. Eteenpäin hangessa. Omalla tavallaan hieno, mutta silti yllättää biisin 5. sija. Kolme tähteä.

Laulajan viisu jos mikä, vaikka kuorokin on olennainen. Joko yksitoikkoinen tai hypnoottinen, solistin ansiosta enemmän jälkimmäistä, mutta se ei riitä ylimpään arvosanaan. Kärsii vertailusta Italiaan, koska päätyi sen kanssa samoihin pisteisiin. Vertailun tulos: Belgian kappale on paljon köyhempi.

Sovituksessa on doing-vieteriefekti, jota inhoan. Neljä tähteä silti.

Ei minuun kyllä iskenyt tämä. Vähän turhan totista menoa. Komeaa laulua kyllä oli. Kaksi tähteä.

Ihanaa mahtipontisuutta ja paatosta! Vahvaa ja väkevää, sitä juuri.

Pidän kovasti Neljä tähteä. Melkein viisi.

Paatos - se on oikea sana Hauskaa, että sanoituksessa tosiaan lauletaan junasta! Sillä mulle laulu tuo todellakin aina mieleen hitaasti, mutta vakaasti lähestyvän vanhan rautaveturin, joka puhkuu ja puhkuu ja puhkuu. Välillä joku mutteri irtoaa, ja kuuluu tuo doing -doing Ja kai se veturi sitten kuvaa elämänkohtaloa, jota kukaan väistää ei voi. Kolme tähteä.