Viisukuppila

Sain juuri nimimerkiltä kwak seuraavanlaisen viestin:
Maa: Andorra
Vuosi: 2004
Kappale: Jugarem a estimar-nos
Esittäjä: Marta Roure
Säveltäjä: Jofre Bardagí
Sanoittaja: Jofre Bardagí
Sijoitus semifinaalissa: 18./22
Pisteet semifinaalissa: 12
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2004ad
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Andorra2004.html

Marta Roure Besolin (s. 16.1.1981 Andorra la Vella) suku on ollut jo hänen isoisoisänsä ajoista lähtien tavalla tai toisella muusikkoja täynnä eikä siis ole yllätys, että Marta itsekin alkoi harrastaa voimistelua, tanssia, laulua ja pianonsoittoa jo pikkutyttönä. Lopulta hän päätyi opiskelemaan teatteritieteitä musiikkiopintojensa jälkeen.

Vuonna 2003 Martan elämä sai uuden käänteen, kun tuolloin terveysteknikkona työskennellyt nainen valittiin toiseksi kilpailijaksi Andorran historian ensimmäisiin euroviisukarsintoihin. Hänen kanssaan kisapaikasta kilpaili naisduo Bis a bis. Andorran tv-yhtiö RTVA pyysi apua karsintojen järjestämiseen Espanjan puolella toimivalta katalonialaiselta TV3-kanavalta ja yhdessä he tuottivat Eurocàsting-nimisen ohjelman, johon useita tunnettuja katalonialaisia säveltäjiä oltiin pyydetty säveltämään lauluja. Valitut kaksi artistia lauloivat kilpakappaleita televisiossa jopa kuuden karsintalähetyksen ja kahden semifinaalin verran ennen kahden laulun kokoista finaalia.

Tuomariston jäsenet sekä andorralaiset ja katalonialaiset tekstiviestiäänestäjät äänestivät lopulta voittoon kappaleen "Jugarem a estimar-nos" (suom. Leikitään, että rakastamme toisiamme), joka on säveltänyt ja sanoittanut Jofre Bardagí, itsekin menestynyt laulaja. Kappaleen sanoma on usein niin perinteisten euroviisusanoitusten joukossa kovin epätyypillinen, sillä se keskittyy yhden illan jutun ilojen ylistämiseen. Edustussävelmän löydyttyä käytiin sen esittäjästä vielä uusi äänestys, jonka voitti täpärästi silloin 23-vuotias Marta Roure.

Euroviisuista innostuneen Andorran tarkkaan koreografioitu ensiesiintyminen Istanbulin keskiviikkoillassa ei mennyt täysin odotusten mukaan, sillä semifinaalin tuloksena oli ainoastaan 12 pistettä ja 18. sija 22 laulun joukosta. Koska vain kymmenen eniten ääniä saanutta maata pääsi semifinaalista jatkoon, oli Andorran kohtalona finaalista karsiutuminen. Huomionarvoista on se, että ilman Espanjan ääniä Andorra olisi jäänyt tylysti nollille - naapurimaa kun antoi pikkuveljelleen täydet 12 pistettä, kuten niin monena myöhempänäkin vuonna saatiin huomata.

Marta Roure on sittemmin muuttanut Andorrasta Barcelonaan, jossa tämä 7-vuotiaan Julen-pojan äiti työskentelee nykyisin teatterin parissa.

Ihan kiva pirteä ja menevä biisi, jolle annan neljä tähteä. Olisi ansainnut paljon paremman sijoituksen.

Andorra tosin ei ole suosikkiviisumaitani. Kaksi hyvää viisua. Tämä ja 2007, tosin 2007 viiden tähden viisu.

Olen antanut niin niukasti tähtiä, niin tämä saakoot nyt viisi vaikka taitaisi ansaita vain neljä Mutta tämä on kyllä ihana kappale ja harmittaa kovasti, kun sai vain 2004 semifinaalissa 12 pistettä Espanjalta ainoina pisteinään Marta on taitava esiintyjä ja biisi pirteä poppis, kuten Andorralla on aina tapana meitä ilahduttaa, lukuunottamatta kauhistuttavaa kolmen suoraa 2005-2006-2007 Nuo viisut eivät mitenkään sykähdytä, mutta muuten tämä on Andorran historian toiseksi paras viisu heti Giselan Casanovan jälkeen

Kylläpä iski raikkaan keväisesti tähän aurinkoiseen päivään. Olen tästä kyllä aina ihan pitänyt.

Harmi, että Marta kärsi Istanbulin lavalla venähtäneestä naamasta, tukasta ja vaatteista. Koreografiakin ois voinu olla finaalissa vähän rauhallisempi. Muistaakseni koreografi oli sama espanjalainen hyvinpukeutuva nuorimies, joka teki Espanjan v.2002 ja 2003 koreografiat (ja muistaakseni muitakin). Mielestäni tähän olisi ihan hyvin sopinut vaikkapa samanlainen look kuin esikatseluvideossakin.

EDIT: Tietääkö joku muuten kertoa, onko Marta Andorran viisuhistorian ainoa täysin andorralainen viisuartisti?

Olipas siinä koreografiaa. Kaiken sen keskellä oli vähän vaikea keskittyä itse biisiin, mutta sekin oli aika iloinen ja menevä. Kolme tähteä.

Ihan ok kappale, jonka kuunteleminen ei herätä suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Loppua kohti käy vähän tylsäksi, kun alkaa toistaa itseään eikä mitään huipennusta tule. Lavaesityksessä oli tosiaan liikettä niin paljon, että katsojaa alkoi jo hengästyttää. Ehkäpä ihan tuota kaikkea ei olisi tarvinnut yhteen esitykseen tunkea.

Tyypillinen kolmen tähden viisu.

Olen edelleen katkera, että tämä tylsyys voitti Andorran karsinnan. "No esperis amor" ja "Vine" olisivat olleet huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Vain kaksi tähteä.

Kolme tähteä!

Ihan kiva poppiskipale.

*** tähteä.

tää on mukava, yllättävän hyviäkin lauluja tullut noin piskuisesta maasta, varsinki tuo kertosäe, johon on tungettu aika paljon nuotteja... 3 p.? live-esitys oli tehokas, varsinkin tuo lopetus, jes!

Vuoden 2004 viisujen harvoja valopilkkuja! Erinomaisesti rullaava radio-poppis, josta olen pitänyt ensikuulemasta asti. Neljä tähtöstä.

Toni kirjoitti:EDIT: Tietääkö joku muuten kertoa, onko Marta Andorran viisuhistorian ainoa täysin andorralainen viisuartisti?

Tietää Myös Anonymouksen pojat ovat andorralaisia.

Näppärä biisi! Neljä tähteä

kwak kirjoitti: Näppärä biisi! Neljä tähteä

En tiennyt sinunkin tykkäävän tästä. Hankitaanko huone!?! ...vaikka Marian Van de Walin viihtyisästä hotellista?

Pienen Andorran pieni suuri viisu..........olihan tämä ihan pirteä, menevä, ilmava - joskin toisaalta jonkin verran tylsä ja itseään toistava

kolme ***

Niin sievä ja kaunis laulu mutta noi sanat olikin ihan hirveet ja tyhmät, kun kuvittelin tän ihan eri lailla Melodia on niin söpö, että noi sanat ei sovi, meni maku tästä laulusta nyt, luultavasti joku tauti sillä jo on 2 tähtee

Viisi tähteä vuoden 2004 listaykköselleni. Harmi, että mahdollisuudet parempaan sijoitukseen vei soheltava laulanpa-nyt-falskisti -live-esitys.

Ei mikään elämää suurempi viisuavaus Andorralta. Kevyttä kolmen tähden keskinkertaisuutta.
Itse Marta on jäänyt Istanbulista mieleen kehnosti englantia osaavana naisena, jolla tosin valloittava
hymy oli herkässä.

Yksi tähti.

Levyltä kuunneltaessa tämä on kiva ja menevä viisuralli, mutta livenä jälleen kerran aivan järkyttävää kuunneltavaa. Mistä se johtuu että niin moni 2000 luvun viisuista ei toimi livenä ? Monta kertaa on paljastunut niin että artisti ei osaa laulaa livenä ja tätä epäkohtaa yritetään peitellä tanssijoilla, valoefekteillä ja yleisön huutamisella. Marta Rouren ja tanssijoiden lauluääni oli vähän niin ja näin. Lopputuloksena mitäänsanomatonta "eurotrash" huttua.

Tää on mun suosikkiviisujani ko. vuodelta ja maalta. Esitys kamala, laulusuorituksesta viis, tää on ihana. Täydet viisi.

Alussa ihmettelin, miksi solistilla on harmaat kulahtaneet collegehousut, mutta selvisihän se esityksen aikana. Eihän jumppatunnille voi tulla kiristävissä farkuissa tai hameessa! Esiintyjän tukka muistutti vähän tämänhetkistä kampaustani, mutta minä en olekaan kammannut tukkaani neljään kuukauteen.

Kappale on harmiton, muuta adjektiivia ei nyt tule mieleen. Ärsytyskynnyskään ei ylity, joten kyllä tämä kolme tähteä saa.

Conductor kirjoitti:Levyltä kuunneltaessa tämä on kiva ja menevä viisuralli, mutta livenä jälleen kerran aivan järkyttävää kuunneltavaa. Mistä se johtuu että niin moni 2000 luvun viisuista ei toimi livenä ?

Tässäpä tämä tuli kiteytettyä. Levyltä tämä kuulosti niin loistavalta. Sujuvaa, menevää ja tarttuvaa - kaikki hyvän ja tasokkaan radiohitin ainekset olivat kasassa. Mutta sitten tää esitys... Kauheeta amatöörimäistä räpellystä, surkeesti laulettua ja kun siihen vielä lisättiin ne 2004 semin äänentoisto-ongelmat, niin homma kuulosti ihan horrorilta. Esityskään ei sopinut millään tavalla biisiin: tähän olisi tarvittu itsevarma nainen vähän rock-asenteella , eikä mitään heiluvia tanssijoita hyppimässä ihan minne sattuu. Martan irvistävä hymy tossa tokassa säkeistössä oli aika viehättävä , mutta liittyi mihin? 2000-luvun aikana huomaa kyllä viisujen kehityksen: siinä missä vuosikymmenen alussa luultiin, että pisteet kerätään tekemällä lavalla ties mitä jippoja, nykyään osataan jo vähän miettiä, millaiset esitykset mihinkin lauluun sopivat.

Biisille neljä tähteä. Siitäkin huolimatta, että live-esitys oli hirveä, niin kyllä tää nyt olis siltikin ansainnu edes vähän paremman menestyksen aika luokattomassa 2004-semissä. Ja taitaapi olla mun mielestä Andorran toiseksi paras. 2007 nyt on ihan ylivoimainen...

Kivan keväinen köllötys. Ei mitään elämää suurempaa, mutta ei roskaakaan, paitsi laulajan hampaissa

Kolme kivaa andorralaista sydäntä tälle kappaleelle

gentedimare kirjoitti:Ei mitään elämää suurempaa, mutta ei roskaakaan, paitsi laulajan hampaissa

Hällöyyy!

No eipä tämä ole oikein mistään kotoisin. *

Uutena maana ja kielenä tässä oli silloin kuulevinaan jotain raikasta, mutta nyt kuultuna tää on aika mitään sanomanton renkutus. Tässä on paljon samaa kuin viimevuoden ärsyttävässä rallissa.
Joudun tyytymään yhteen tähteen.

Olen aina tykännyt tästä! Tosi kiva debyytti Andorralla. Hirveen iloinen rallatus ja ihana kappale! Kolme iloista tähteä.

Yksi turhimmista viisuista ikinä. Ei tässä ole mitään. Espanjalta 12 pojoa, just joo...

Katie Boyle kirjoitti:Kappaleen sanoma on usein niin perinteisten euroviisusanoitusten joukossa kovin epätyypillinen, sillä se keskittyy yhden illan jutun ilojen ylistämiseen.

Ja tekee sen niin tyylikkäästi, ettei tulisi mieleenkään ihmetellä aihetta. Vähän toista kuin eräällä pohjoismaalla, jonka täytyi lisätä mukaan moralistin sormenheristys ("Ei haluttukaan vastuuta kantaa"). Tuo yököttävä yölaulu ja tämä Andorran mainio debyytti edustavatkin arvosteluasteikkoni ääripäitä. Annan tähdet levyversiolle ja vältän yleensäkin arvioimasta viisuja pelkän livevedon perusteella.

Jónsì kirjoitti:Esitys kamala, laulusuorituksesta viis, tää on ihana. Täydet viisi.