Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1989
Kappale: Monsieur
Esittäjä: Park Café
Säveltäjät: Maggie Parke, Gast Waltzing
Sanoittajat: Bernard Loncheval, Yves Lacomblez, Maggie Parke
Kapellimestari: Benoît Kaufman
Sijoitus: 20./22
Pisteet: 8
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1989



Park Café-yhtye perustettiin vuonna 1986. Samana vuonna ilmestyi heidän esikois-maksi-sinkkunsa ja seuraavana vuonna paikallisista levyhyllyistä oli saatavilla myöskin heidän kokopitkä levynsä. Park Café-kokoonpanon johtohahmona, eräänlaisena vetonaulana pidettiin amerikkalaissyntyistä Maggie Parkea, joka muutti Luxemburgiin vuonna 1980. Muut yhtyeen jäsenet olivat Gast Waltzing, Rom Hecik, Reiner Kind, Serge Vesque sekä Ander Schmit. Kevät 1989 olisi oleva heidän, sillä Luxemburgin yleisradioyhtiö kutsui yhtyeen suoraan kotimaansa edustusryhmän tehtäviin. Ja tehtävänä ja kohteena olisivat siis Eurovision 34. laulukilpailut, Lausannessa, Sveitsissä. Niinpä 5.3. järjestettiin julkinen karsinta, jossa Park Café esitti kolme ehdokasta Lausanneen. Voiton näistä ehdokkaista vei suvereenisti laulu nimeltänsä Monsieur, joka sai miltei 67% kannatuksen taakseen. Laulussa kerrottiin miehestä, "Monsieurista", joka elelee omassa, unenomaisessa sarjakuvamaailmassaan rooleja esittäen ja tekee vaikutuksen jopa Hollywoodissa asti. Ainakin kuvitelmissaan, siis.

Eurovision 34. laulukilpailut laulettiin toukokuisessa Lausannessa, Sveitsissä. 6.5.1989 järjestetyissä kilpailuissa nähtiin ja kuultiin ennätyksellisesti 22 maan esitykset. Määrä oli sama - siihen Euroopan aikaan aivan huikea, kuten myöskin kahta vuotta aiemmin Brysselissä. Radion kautta kotiäänityksiä tehneet Eurovisio-myönteiset ihmisethän joutuivat hankkimaan kolmatta kertaa peräkkäin 90-minuuttisen c-nauhan, jotta kaikki laulut taputuksineen mahtuisivat samalle nauhalle - ja tulevaa kesää ilahduttamaan. Arpa oli arponut Park Cafén kertomuksineen verrattain mukavasti kilpailun puoliväliin, yhdenneksitoista. Kahden skandinaavisen edustuksen, Ruotsin ja Tanskan välissä saatiin siis ympäri Eurooppaa nähtäväksi ja kuultavaksi Luxemburgin kertomus haavemaailmassaan elävästä miehestä, Monsieurista. Solistina toiminut Maggie Parke yhtyeensä "Monsieurineen" sai siis 3-minuuttisen tilaisuutensa, paikkansa ja aikansa Euroopan tv-katselijoiden ja Lausannen Palais de Bealieun edessä. Viiden Eurovisio-voiton Luxemburg ei kuitenkaan ollut kevään 1989 Eurovisio-menestyjien joukossa. Park Café ja viisunsa Monsieur palkittiin pisteiden laskun päätteeksi 8 pisteellä, joista 5 oli peräisin Ranskalta ja 3 Espanjan raadilta. Lopputuloksissa Luxemburg jätti taakseen ainoastaan nollille jääneen Islannin sekä Turkin etnisen edustusryhmän. Kotiintuomininaan Sveitsistä Park Cafélla oli siis siihen maailman aikaan sangen nöyryyttävä 20. sija.

Mitä sinä pidät Viisulan tämän päiväisestä laulusta ja miehestä kutsumanimeltänsä Monsieur? Olisiko tämä haavemaailmoissaan elänyt miekkonen ansainnut kenties sinusta enemmän arvostusta? Nyt on sinun vuorosi tähdittää laulu yhdestä viiteen tähteen ja näyttää sitä kautta luottamuksesi tähän mystiseen "Monsieuriin". Sana on siis vapaa - ja valta tähtineen sinun.

Pistinpä näin aamutuimaan kuunnellen ja katsellen tämän Luxemburgin viisuviritelmän ja -yritelmän menneeltä 1980-luvun lopulta.........aiheena oli siis kuvitelmissaan, haaveissaan elelevä mystinen metsätyöm-eikun mystinen mösjöö.......ja haaveeksi jäi ainakin Park Cafen menestys euroviisuissa, koska sen suurempaa äänipottia ei irronnut silloin aikoinaan mystisen mösjöön avulla.......jotain ihan mielenkiintoista tässä esityksessä kyllä oli......esimerkiksi tuo trumpettisoolo oli ihan chic........mutta minusta jotenkin junnaava ja paikallaan polkeva laulu

Kolme ***

Hauskahko kappale, jossa on mielenkiintoinen komppi. Neljä tähteä.

Aina oon tykännyt, neljä tähteä!

no aika jännä 3 p. esikatseluesitys viihdytti enemmän, en oikein kestä katsella tuon "Ami Aspesundin isosiskon" koikkelehdintaa, kun ne viulistitkin puuttuivat. Toella mystistä ufotunnelmaa tässä... nuo jousiston näppäilyt ovat aina yhtä ehania!

Minulta tämä "Markku Arokanto naisena" saa kolme tähteä. Onhan tämä ihan tarttuva kuitee - eikä millään muotoa ärsytäkään. Mainettaan parempi, ehdottomasti.

Aika hyvin on tämä Luxemburgin viisu häipynyt unholaan, en muistanut sitä ollenkaan, vaikka omalla 90 minuutin C-kasetilla toki tallessa onkin. Toisaalta ei ole erityinen ihme, kun aika keskitason kappaleesta on kyse. Harmitonta viisumusiikkia, joka ei sen enempää sävähdytä kuin ärsytäkään - siis ilmiselvästi kolmen tähden viisu.

Kertosäe on ehkäpä kappaleen heikoin kohta Ei sytyttänyt tämä outous

Kaksi tähteä. Aika epävarmastihan tuossa lauletaan ja painaa kertosäkeessä liian kovaa.

Ärsyttävä laulu, ärsyttävä esiintyjä, tää on vaan ärsyttävä. Enkä mitään hyvää sanottavaa saa sanotuksi

Yksi tähti

Kyllä kuuli heti musiikin alettua, että kyseessä on 80-luvun viisu! Mielestäni tuota 80-luvun soundia - tai mikä lie oikea termi - kuvaa parhaiten sana tunkkainen. Mutta kun päästiin kunnolla vauhtiin, niin tästähän meinasi ihan ruveta tykkäämään! Jotain koukuttavaa tässä on.

*** tähteä.

Tähän asti olen ollut Viisulassa hemmoteltu ja saanut jakaa tähtiä ylenpalttisen runsaasti.
Mutta:
tänään annan tälle kammotukselle yhden himmeän tähden. Ärsyttävä sävelmä ja esitys. Skippaan mielelläni tämän pitkältä tuntuvan kolmeminuuttisen.

Tylsäätylsäätylsää. Torvisoolokaan ei pelasta. Kertsi on seisovaa vettä, ja sitä jaksetaan toistaa. Biisissä ei ole mitään jännitettä, sanoituskin vaikuttaa lupaavalta vain kerrottuna, ei laulettuna. Laulajan suoritus kuulostaa ja näyttää väkinäiseltä kuten koko esitys. Yksi tähti. *

Tarttuva kertis pelastaa esityksen, jossa on tosiaan minunikäiseni korviin tunkkainen soundi. Kaikesta huolimatta tässä on jotakin pirteää ja aikaa kestävää. Pidän tästä nykyään jopa enemmän kuin ennen.

Niin kasari niin kasari saundit. Ei mikään peruseuroviisu. Taisi olla vähän liiankin cool esitys tuohon aikaan.Tuohon aikaan oli noita koneistettua yökerhojazzia esittäviä artisteja pinnalla. Jack Nicholson trumpetissa. Kyllä mä tästä tyylittelystä kolmen tähden verran tykkään.

Olipas se aika... Kappale on aikamoinen sekametelisoppa. Laulajan liikehdintä on melko humalaista eikä laulukaan ihan kokoaikaa suju. Yksi tähti.

Kauhujen viisuvuosi 1989-satoon suhteutettuna ei mitenkään huono kappale. Kuuntelin jopa urheasti loppuun asti!
Joten hellyn kahteen tähteen.

Hui, napit eivät jääneet ottamatta tällä poppoolla! Biisi on kuin suoraan jostain piirretyn tunnarista. Tunnarin pituisena sen voisi jaksaa kuunnella, mutta kolme minuuttia on ehkä liikaa. Toisaalta ei tämä minua ärsytäkään. Nousee juuri ja juuri kolmen tähden joukkoon.

Kolme tähteä.

Toki tämän tahdissa voisi nauttia kahvikupposen kauniissa puistokahvilassa Luxemburgissa, mutta kertosäkeen aikana juomarytmi saattaa alkaa kyllä pahasti nykimään. Kertosäe on kyllä tämän viisun heikoin lenkki, junnaa paikallaan niin paljon että alkaa ärsyttämään. Luxemburgin Annie Lenox on jäänyt kyllä hyvin mieleen persoonallisella lauluäänellään.

Yksi tähti, eikä tarvinne perustella.

Loistavaa taustamusaa johon ei tule koskaan kiinnittämään mitään huomiota... kaksi.

Elin Blomin tää.

Hyvin omituinen kappale. Tätä pitäisi sulatella kauemmin, mutta ei kyllä ensimmäisellä, toisella, eikä kolmannellakaan kuuntelu kerralla tuo mitään erikoisempia fiiliksiä. Ehkä tuomaristo oli yhtä ulalla kuin minä? Kaksi tähteä.

Wooo-oooo-oo...

Aika turha kappale Ei kuitenkaan aiheuta ärsytystä, joten saa siis 2 tähteä.

Jotenkin mietityttää, miksi Luxemburgissa on ihmetelty maan viimeisinä viisuvuosina huonoa menestystä. Ehkä suurin syy siihen on, että maan viisut ovat olleet vuoden -88 jälkeen kamalan huonoja. Tämä on hyvä esimerkki. Tässä ei ole mitään muuta hyvää... ainiin, ei tässä ollut hyväksi luettavia seikkoja.

Olin antanut tälle näemmä kolme tähteä puntarilla. Noh, se korjautuu täällä viisulassa hienosti yhteen.

Kauhujen vuosi 1989. Ehdottomasti illan parhaimpia esityksiä ja sävelmiä. Kiitokset esittelystä, niin ei tarvitse itse alkaa suomentamaan, mistä tässä kappaleessa oikein lauletaan. Annetaan perjantain kunniaksi neljä!

Aika päätön kappale, hieman ärsyttävä myös. Onneton sävellys. Yksi tähti.