Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1972
Kappale: Comé Comédie
Esittäjä: Betty Mars
Säveltäjä: Frédéric Botton
Sanoittaja: Frédéric Botton
Kapellimestari:Franck Pourcel
Sijoitus: 11./18
Pisteet: 81
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972fr



Ranskan yleisradioyhtiö nimesi Betty Marsin (Yvette Baheux 1944-1989) edustamaan maataan 17. Eurovision laulukilpailuihin Edinburghin kevääseen. Kymmenlapsisen perheen nuorikko sai tulkittavakseen chanson-tyylisen kertomuksen Comé Comédie. Yvette (tai siis Betty) oli nuoresta saakka kiertänyt erinäisten revyiden päätähtenä eikä ollutkaan yllätys, että itse eurovisioehdokaskin oli hyvin näytelmällinen.

Ranskan euroviisu kuultiin ja nähtiin heti kilpailun alussa, toisena. Laulun tekstissä solisti julisti rakkauden kohteelleen rakastavansa häntä ja ihmetteli miksi heidän tulisi puolustella rakkauttaan? Rakkaushan olisi kaikkein tärkeintä. Ranskan teatraalinen kilpailuesitys sijoittui kovin keskinkertaisesti - siihen aikaan jopa ranskalaisittain kehnosti, yhdenneksitoista kahdeksantoista sävelmän joukossa.

Betty Mars jatkoi levytysuraansa mm. duetoiden Alain Barriéren kanssa. Mukaan tulivat myöskin erinäiset filmityöt, kuten ns. softcore-elokuva Emilienne ajan henkeen Emmanuelle-elokuvien imussa. Sitten onkin agentillanne kertoa surullisia uutisia: Betty Mars (Yvette Baheux) päätti 1980-luvun lopulla hypätä kotinsa ikkunasta. 20.2.1989 Ranskan eurovisioedustaja keväältä 1972 oli edesmennyt. Mutta hänen eurovisioesityksensä elää kuitenkin ikuisesti. Nyt on siis aika hieman hiljentyä ja nauttia tästä näytelmällisestä euroviisusta keväältä 1972. Comé Comédie ja Betty Mars, olkaa niin hyvät!

Oli aliksi ihan kaunis laulu, mutta jäi sitten tylsäksi. Kaksi tähteä.

Yllättävän vanhanaikainen laulu, voisi luulla vaikka 50-luvun viisuksi.
Tylsä. Kaksi tähteä.

Periaatteessa ihan hyvin laulettu balladi , mutta on turhankin lattea
Haitari taustalla oli tosi kiva.
Annoin kaksi staraa.

Komediaa tässä esityksessä oli ennen ensimmäistä nuottiakaan. Betty purjehti tyynesti tylliunelmassaan lavalle mikrofonin taakse ja sitten....... näimme yhdet euroviisuhistorian SUURIMMISTA hihoista

Laulu oli perinteistä chansonia, mutta kun ei kasvanut edetessään, jäi jotenkin junnaamaan paikalleen. Kaunis Betty lauloi puhtaasti. Aika pikantti tämä kome-komedia

Olen heikkona ranskalaisiin chansoneihin, joten neljä tähteä annoin. Ehjä kokonaisuus, esityksen teatraalisuus sopi loistavasti yhteen sävelmän ja sanoituksen kanssa.

"Komee komedia" kuten Chrisse Johanssonkin sanoi Seura-lehden ev-raadissa... "Luulin tätä ensin joksikin Edith Piafin lauluksi..." kunnes äkkäsi painaa rec-nappulan alas, kommentoi eräs kirjekamuni... Se oli sitä lauantain toivottujen aikaa joskus -70-80 luvulla.... hyvin Piafmainen ääni, tosiaankin hänellä, annan noin 3.9 pist.

Kuulostaa tosiaan ihan 50-lukulaiselta tämä kappale. Ja tylsä on.

** tähteä.

Mikä ihana Edith Piaf ääni Bettyllä Siitä hirveästi plussaa eli yksi tähti tähän muuten aika tylsään viisuun... Muistelin, että kertosäe oli paljon mahtipontisempi ja uudemman kuuloinen... Oliko tämä biisi muka oikeasti näin vanhan-aikainen? PS. Annoin ensiksi kolme tähteä, mutta biisi olikin niin tylsä, että miinustin yhden tähden

anteliaaammppoo sertusshkaa.... ihan kiitettävästi tullut näitä iki-ihania ranskalaisviisuja.... (siis turha edes yrittää tehä jakoa/eroa monacon ja luxerin kesken, kaikkihan ne on ranskalaisten tekemiä!!)

Tämä kappale on aina tökkinyt ja tökkii edelleen. Ei todellakaan minun teekuppiani. Saa tyytyä yhteen tähteen -ne jotka haluaa saa tulkita sen tähden kuinka vahvaksi vain haluavat!

Olipas laulajalla hyvin Edith Piafmainen ääni..... ...laulu oli yllättävän vanhanaikainen. Aivan kuin 50-luvun cahanson olisi eksynyt 70-luvun euroviisuihin.......Mutta ihan kaunis laulu taitavasti, tunnelmallisesti esitettynä ja myös esittäjä oli ihastuttava ranskatar........jonkin verran oli kuitenkin latteahko, tylsähkö...

Kolme ***

AntSa kirjoitti:Sitten onkin agentillanne kertoa surullisia uutisia: Betty Mars (Yvette Baheux) päätti 1980-luvun lopulla hypätä kotinsa ikkunasta. 20.2.1989 Ranskan eurovisioedustaja keväältä 1972 oli edesmennyt. Mutta hänen eurovisioesityksensä elää kuitenkin ikuisesti.

Laulussa laulettiin komediasta - mutta kuten elämässä useinkin niin ei ole komediaa ilman tragediaa eli elämän synkkiä, tummia sävyjä. Elämä on useinkin enemmän tai vähemmän tragikoomista, jossa on samaan aikaan sekä traagisia että koomisia sävyjä, vivahteita, puolia.

+ = LIFE

Mutta vaikka ihmiset, laulajat, musiikin tekijät kuolevat niin onneksi kuitenkin heidän musiikkinsa, laulunsa, esityksensä jäävät elämään........ei ehkä ihan ikuisiksi ajoiksi - mutta jälkipolville kuitenkin.....

Aluksi tykkäsin, mutta jäi sitten lopulta aika jankkaavaksi. Puku oli kyllä ihmeellinen. Laitetaan nyt kolme tähteä.

Kaksi tähteä.

Yllättävän huono viisu Ranskalta. Vanhanaikainen chanson tunnelma ei nyt vakuuttanut. Comé Comédien hokeminen kuulosti siltä kuin olisi ollut todella todella vanha vanha lastenlaulu.

Olipa dramaattinen tuo Bettyn elämänkaaren loppuminen.
Itse viisulle annan kaksi tähteä. Ei oikein minun mieleinen euroviisu.

Pitkääääääääää. Paljastaa jujunsa heti alussa, sitten ei tapahdu enää mitään.
Laulajalle ja haitarille ekstratähti, muuten yksikin olisi riittänyt. **

romualdo kirjoitti:"Komee komedia" kuten Chrisse Johanssonkin sanoi Seura-lehden ev-raadissa... "Luulin tätä ensin joksikin Edith Piafin lauluksi..." kunnes äkkäsi painaa rec-nappulan alas, kommentoi eräs kirjekamuni... Se oli sitä lauantain toivottujen aikaa joskus -70-80 luvulla.... hyvin Piafmainen ääni, tosiaankin hänellä, annan noin 3.9 pist.

Hauskoja tällaiset muistelot. Itseltäni ovat lauantain toivotut jääneet pääosin kokematta ja rec-nappula painamatta, mitä en tosin tässä tapauksessa pidä menetyksenä.

Hyvin Edith Piafilta kuulostaa totta tosiaan! Surullinen on Betty Marsinkin elämä, jos ikkunasta hyppäsi kuolemaan. Monien taiteilijoiden surullinen kohtalo.
Antaisin kolme tähteä, koska viisu on aika ennalta-arvattava, tosin onhan tämä hiukan kepeä ja keijukaismainen.

Esikatseluvideon kuvasto ja biisi toivat mieleeni hämärät muistot tv-sarjasta Arsene Lupin, että oli pakko tarkistaa asia ja juutuubista löyty tuo tunnari.
Tosiaan videon taustat ja itse biisikin ovat kuin kaksi marjaa.

Ihan viehättävä balladi, jolle annan kolme tähteä.

Piafin muistoissa ja haitaritunnelmissa. Saman kuullut jo ennen syntymääni, tuon ranskalaishaitaroinnin. Hidastus-kiihdytys-tekniikka. Kevyesti valssahdellaan, jalka hieman läntällään. Toistellaan kappaleen nimeä. Rouvainen ja herrasväelle osoitettu biisi, mutta mikä on laulun aihe, iloisuuttako juhlistellaan, ei siltä kuulu. Kuuluu vakavuus ja uhmakkuus. En syö tämän biisin tekemää leipää, vain 2 hapanta naamaa.

Upeassa asussa Betty liihotteli lavalle. Hieno look mielestäni kokonaisuutena Siitä tulee jo yksi piste.
Laulajan ääni on hyvä, hieno laulaja, siitä kaksi pistettä. Kappale on ihan kuin 50-60-luvulta, ei edusta 70-lukua, eikä ole mikään kovin ihmeellinen sävellys.
Siispä kolme pistettä yhteensä.

.

Surkea kappale, ihan vaan vähän ajastaan jäljessä, ja erittäin ruma esiintymisasu. Yksi tähti.