Viisukuppila

Antsa faksaili seuraavaa lomiltaan.
Maa: Ranska
Vuosi: 1973
Kappale: Sans toi
Esittäjä: Martine Clémenceau
Säveltäjä: Paul Koulak
Sanoittaja: Anne Grégory
Kapellimestari: Jean Claudric
Sijoitus: 15./17
Pisteet: 65
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1973fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/France1973.html

Vahvahiuksinen Martine Clémenceau oli erinäisten raatien yhteinen valinta Ranskan laulunlähetiksi Luxemburgiin, historian 18. Eurovision laulukilpailuihin. 6.3.1973 Butter-Chaumantin tv-studioilla järjestetyissä kansallisissa karsinnoissa saatiin kuulla kuusi erilaista vaihtoehtoa Luxemburgin kilpailuihin. Martine Clémenceau oli illan ehdottomasti työllistetyin artisti, sillä hän oli saanut laulettavakseen kuudesta sävelmästä peräti puolet, kolme. Laulu Sans toi (Ilman sinua) oli voimakas, hieman katkerankirpeäkin balladi menetetystä rakkaudesta. Siitä oli tuleva Ranskan edustussävelmä Luxemburgiin. Martinella oli siis edessään mukava haaste ja edustustehtävä Ranskan riveissä.

Luxemburgissa vietettiin Eurovision laulujuhlia huhtikuussa, tarkemmin huhtikuun seitsemäntenä päivänä. Kahden mukavasti menestyneen maan, Iso-Britannian ja Israelin laulujen välissä, kilpailuesitysten aivan loppupuolella, saatiin kokea Ranskan edustussävelmä Sans toi. Ranska, Martine Clémenceau ja katkerankirpeä Sans toi ei oikein purrut äänestäviin raatilaisiin, sillä Ranskalla oli Luxemburgin kilpailuista tuliaisenaan katkerankirpeä 15. sija. Ranskan leirissä oltiin tietenkin pettyneitä.Tämä oli vuosi, jolloin toisenlaiset balladit sijoittuivat kärkeen.

Martine Clémenceau jatkoi levytysuraansa Eurovisio-pettymyksensä jälkeenkin. Erityismaininnan hän ansaitsee etenkin laulusta Solitaire, josta Laura Branigan lauloi sangen mukavan kansainvälisenkin menestyshitin. Laulunkirjoittaminen jatkuin sangen vilkkaana etenkin 1990-luvulla, ja Martine palkittiin arvostetulla René Jeanne-palkinnolla vuonna 2005. Yksityiselämästä kerrottakoon sen verran, että Martine on eronnut ja hänellä on kaksi tytärtä.

Tässäpä siis Ranskan laulutoivo Martine Clémenceau sekä laulu Sans toi keväältä 1973 Viisulan väen tähditettäväksi.

Martine Clémenceau - Sans toi (karsintaesitys)

Ei tuo nyt niin paha ollut kuin mitä tulokset kertovat. Ihan kaunis laulu. Kolme tähteä.

Minä en oikein pitänyt tästä. Ensin laulajan ääni on ärsyttävää kuiskailua ja sitten kamalaa kiekunaa. Olen ankara, yksi tähti vain.

Ensin täytyi laittaa koneeseen lisää ääntä, jotta kuulisi tuon kuiskailun, mutta pian kuiskailu muuttuikin huudoksi, jolloin ääntä piti taas laittaa pienemmälle - ärsyttävää. Ei oikein kolahda tämä laulu.

** tähteä.

hieno! varsinki tuo kuiskaileva ja sielukas a-osa, ja b-osassa vasta räjähtää, 4 pist. Saliäänen miksaukset menivät ennätysmäisen pyllylleen (voittaa jopa vuoden 1999)... Marionin laulua ei saliääni kuullut ja tuossakin mm. mikki vinkasee alussa pahasti... voi voi, sääli olihan vuosikerta yksi kautta aikojen kovimmista... Ilman Sinua ... niin, en ole ihan varma oliko solistin kuva eräässä silloisessa Me Naiset -lehden kannessa...(siis se oli sitä aikaa kun kannessa oli yleensä vain yksi iso naamataulu eikä (juuri) mitään kirjotuksia, viiteitä esim. sisällöstä)
"huomatkaa, solistin vaaleat suortuvat" mainitsi Seuralehdenkin viisuesittely...

Serduchka kirjoitti:

Valkealalainen kirjoitti:Minäkin laitoin ensin koneeseen lisää ääntä, jotta kuulisin sen kuiskailun, mutta pian kuiskailu muuttuikin huudoksi ja ääntä piti taas laittaa pienemmälle.

Et siis varmaan ollut läheskään ainoa, joka teki samoin

Yksi ilmoittautuu lisää

Sellaset 2-3 tähteä, ehkä kallistuu kolmoseen, ihan mukava ja voimallinen

Epäselvä sävelkulku, kaksi tähteä.

Varsin keskinkertainen ranskalaisviisu, josta puuttuu se jokin, joka nostaisi sen kunnolla eloon. Nyt ei oikein herätä minkäänlaisia tunteita. Minusta a- ja b-osien erilaisuus oli ennemmin kappaleen vahvuus kuin heikkous, mutta se onkin sitten niitä harvoja vahvuuksia. Olin sen verran laiska, etten viitsinyt lisätä volyymia alussa, mikä osoittautui sitten ihan fiksuksi ratkaisuksi - tosin osaa kuiskinnasta en sitten kuullut niin, että olisin saanut kaikista sanoista selvää.

Keskinkertainen tarkoittaa kolmea tähteä.

miten voikin finaalin äänitys eli äänitarkkailu eli musiikin ja laulun keskinäisen synkan tasapainottaminen epäonnistua noin kovin...! Lienee ollut Ranskan siihenastisen historiansa heikoin sijoitus, kumma kyllä, ai niin v. -66 taisi käydä suunnilleen yhtä "köppäsesti"... tosin silloin KYLLÄ aivan syystäkin... mutta Ei ollenkaan tämän kohdalla, UPEA laulu!!! tälle siis n. 4.2 pist.

Ihan huikea biisi! En ole koskaan tajunnut, miten voi jäädä hännille! Yksi viisuhistorian suurimmista vääryyksistä ehdottomasti. Tämä on melkein taidetta!

"Lähti kuin Haba Töölöstä" ihanaa että Sinäkin vierailet Viisulassa... tuon singlen kansi näytti niin tutulta... oli nääs ensimmäisiä koskaan hankkimiani ev-singlejä.... !

Juu mulla on tää seinällä. Hyvä ostos vai mitä!

Tais muuten Suomen tuomarit antaa tälle kakkoset. Siis COME ON Heikki ja Kristiina! Jugoslavialaistuomari antoi täydet pisteet.

Pari tähteä tälle helposti unohdettavalle keskinkertaisuudelle. Ei nappaa.

Hieno biisi loistavasta vuosikerrasta. Laulajattaren naukuva ääni häiritsi tässä live-vedossa itse asiassa vähemmän kuin studio-versiossa, joten ansaitsee ilman muuta neljä tuikkivaa tähtöstä.

En saanut tästä laulusta oikein mitään otetta.......ei tästä jäänyt juuri mitään mieleen.......jäi aikoinaan ansaitusti viimeisten joukkoon.....

Kaksi **

Mä olen myyty!

Vanha nostalgia ei tällä kertaa purrut - kaksi tähteä. Ehkä biisi ei kestä ajan hammasta, tai sitten se on vain tylsähkö. Anteeksi.

Upea festivaaliballadi! Neljä tähteä.

Neljä tähteä.

Tykkäsin kovasti tämän viisun tunnelmasta. Kieltämättä viisu on jäänyt hieman unholaan, en edes muista milloin olen viimeksi kuunnellut tätä, mutta hienoa että Viisulan kautta tulevat kaikki viisut tutuiksi. Kaunis, kuiskailevan mystinen a-osa, ihanaa paatosta kertosäkeessä.

A-osa kuulostaa lupaavalta, kertosäe väkinäiseltä ja meluisalta. Sanoituksen lähempi tarkastelu ei paljasta mitään bonustähtien arvoista. Pidän menneisyyden ranskalaisballadeista, mutta tämä kalpenee voittajan rinnalla niin kovin, että kaksi Asterixia riittäköön. **

romualdo kirjoitti:Saliäänen miksaukset menivät ennätysmäisen pyllylleen (voittaa jopa vuoden 1999)... Marionin laulua ei saliääni kuullut ja tuossakin mm. mikki vinkasee alussa pahasti...

Ja sibilantit sihisevät niin mahdottomasti, että vesihiisi hississä jää toiseksi. Pitäisi tosiaan kuulla myös levyversiot, ettei tulisi oikeusmurhia.

Kaunis oli sävelmä ja siinä oli suuria dynamiikan vaihteluja. Niissä olisi toivonut äänentoiston olevan kunnossa. Ei ollut.
Martine tulkitsi väkevästi kappaleen, joka jäi liian alas tuloksissa. Hurjan tasokkaan viisuvuosikerran hienoja biisejä, annan nyt nelosen.

piti naputella että ( säliääni = ) - korjaan : Marion ei kuullut säestystä kuin vasta loppupuolelta lähtien... ja tosiaankin, kuunelkaa ihimiset myös kappaleen levyversio, joka monesti poikkeaa aika tavalla, yleensä myös edukseen, siitä livevedosta - ennenkuin annatte alalyyshinne...
korjaus: 27.09.2015 vai eikös se ollut niin ettei Marion ihte kuullut että MISSÄ MENTIIN (!!!?) mutta veti tietysti esityksen varmalla järkähtämättömällä timanttisella ammattitaidollaan ja sillä rutiinilla joka oli tullut jo lukemattomien harjoituskertojen myötä!

Paatosta on ja vahvaa tulkintaa, mutta tästä huolimatta en saa ihan kiinni Martinen sanomasta. Annan silti kaksi tähteä, sillä ei tää kuitenkaan nyt ihan turhanpäiväinen tekele ole.

Valkealalainen kirjoitti:Ensin täytyi laittaa koneeseen lisää ääntä, jotta kuulisi tuon kuiskailun, mutta pian kuiskailu muuttuikin huudoksi, jolloin ääntä piti taas laittaa pienemmälle

Täällä samoin, ärsyttävä biisi
yksi pakollinen tähti

En muista tätä kuulleenikaan aiemmin.
Hirveän sekava kappale, josta en saa mitään irti. Laulajakaan ei ole kummoinen. Pakko antaa vain yksi tähti. Voi hyvänen aika.

.

.

Jollotus. Yksi tähti.