Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1978
Kappale: Il y aura toujours des violons
Esittäjä: Joël Prévost
Säveltäjä: Gérard Stern
Sanoittaja: Didier Barbelivien
Kapellimestari: Alain Goraguer
Sijoitus: 3./20
Pisteet: 119
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1978fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/France1978.html

Kolme nimeä -Yksi mies

Richard-Jacques Bonay syntyi vuonna 1950 Narbonnessa Etelä-Ranskassa. Pian syntymänsä jälkeen hänet kuitenkin adoptoitiin Pohjois-Ranskaan lähelle Belgian rajaa. Adoption yhteydessä hän sai uudeksi nimekseen Jean-Luc Potaux. Kaksikymppisenä Joël Prévost taiteilijanimen käyttöönottanut nuori mies muutti maan pääkaupunkiin Pariisiin luomaan itselleen uraa laulajana. Pian käsissä olikin levytyssopimus ja edessä useita konsertteja suurten nimien kuten Serge Gainsbourgin, Mike Brantin, Michèle Torrin ja Serge Laman kanssa.

Joëliln ensi kosketus euroviisuihin tapahtui vuonna 1977. Tuolloin hän osallistui kotimaansa karsintoihin kappaleella "Pour oublier Barbara", jonka tie tyssäsi kuitenkin jo semifinaalivaiheessa. Seuraavana vuonna Joël päätti yrittää euroviisuihin uudemman kerran. Tuolloin hän osallistui karsintoihin balladilla "Il y aura toujours des violons". Semifinaalissaan kappale sijoittui vasta toiseksi mutta voitti tästäkin huolimatta finaalin ylivoimaisesti.

Koska Marie Myriam oli voittanut euroviisut edellisenä vuonna, oli Joëlilla kunnia edustaa Ranskaa maan kotikisoissa. Ja hyvinhän Joël edustikin. "Il y aura toujours des violons" sai pisteitä kaikilta muilta kisaan osallistuneilta mailta, yhteensä 119 kappaletta. Se toi Ranskalle hienosti kolmannen sijan.

"Il y aura toujours des violons" kappaleen on sävelsi Gérard Stern ja sanoitti Didier Barbelivien. Siitä levytettiin myös englanninkielinen versio nimikkeellä "Somewhere, sometime". Markku Aro on puolestaan levyttänyt kappaleen suomeksi nimellä "Rakkautta viulut soi".

Ranskan karsinta 1978

Joël Prévost - Il y aura toujours des violons
Noëlle Cordier - Tombe l'eau
Jean-Paul Cara - Alors prends le soleil
Violette Vial - Je te promets de revenir
Malvina 2000 - Au revoir et peut-être à bientôt
Irvin & Indira - Laisse pleurer les rivières

Markku Aro - Rakkautta viulut soi (Spotify)

Hienostuneen viisuvuoden satoahan tämä. Pidän oikeastaan enemmän Markku Aron suomenkielisestä levytyksestä kuin alkuperäisestä. Hieno melodia, todella. Kyllä tämä minulta NELJÄ tähteä lunastaa. Tähdet tällä kertaa "tavallisia" - eivät vahvoja.

Neljä myös täältä

Joël on muuten aika hurmuri vieläkin



http://www.lavoixdunord.fr/Region/actua ... -afr.shtml

Taustakuoron pojat todellisia ESC-konkareita

http://www.diggiloo.net/?info.1978fr

Tylsä oli, kaksi tähteä. Aika outoa oli tuo, kun säkeistöistä noustiin ihan liikaakin kertosäkeisiin. Liikaa siis voimakkuus vaihteli.

siis aiivan mmaahtava esitys, 5 pistettä heti polvia räpäyttämättä...tai ... nohh.... himmeät ... eivät mitenkään raikuvat aplodit ...eikä pisteet... mut... oho, nyt tulee Radio Pookin Terveisiä ja toivelevyjä ohjelmasta Merja Rantamäen Oon Tytteli Maalta -77 coveri .... muuten, ja sekin oli loistava ranskalaissävellys .... ja tämä... tuo Pariisin Live-versio oli harvinaisen onnistunut sille vuodelle( SEN vuotisista orkesteroinneista... ... no niimpä tietennii... kas kun oli isäntämaan vuoro ...) "laulu oikein räjähti soimaan..." vai mites se Raila Kinnunen kommentoi Apu-lehden vielä silloin niin seikkaperäisissä loisteliaissa artikkeleissaan tätä... ja teksti oli myös erittäin hyvä, yksi kautta aikojen hienoimmista, ehkä, no gallialaiseksi ainakin... mites se ny menikään, ulkomuistista yritän kaivella...tätäkin ....
"Sinulle elämä on vain matka... voit pitää tätä vanhanaikaisena mutta se toimii...." (siis perinteisiä tälläisiä herkkiä romanttisia perus-euroviisuja-keski-euroopasta....) "Aina on viuluja jotka soittavat rakkauslauluja..." ja mähän oon hulluna jousisoittimiin, varsinkin alttoviuluihin .....

Ranskalais-romanttinen, oikea vanhan ajan euroviisuballadi. Suuri orkesteri ja Joelin vahvaa eläytymistä tulkitsevat käsiliikkeet kruunasivat kokonaisuuden . Säkeistössä taustakuoro lauloi hienoja, pitkiä stemmoja. Silloin en niin kauheasti tästä tykännyt, mutta vuosien myötä pidän tästä enemmän ja enemmän. Neljä tähteä

Ei oikein innostanut, kaksi tähteä.

Jotenkin minua nauratti tämä.
Yrittää olla jotenkin hienostunut ja onkin, mutta silti vain aika humoristinen. NELJÄ tähtöstä rapsahtaa, heikot neljä.

Hienolle kappaleelle neljä tähteä.

Neljä tähteä tälle massiiviselle ja kauniille balladille

Tyylikkään mahtipontinen chanson, aikaansa nähden myös sangen vanhanaikainen (mikä ei ollut moite ). Hivenen minua häiritsivät pitkähköt puheosuudet, kun en ole niiden ystävä. Joëlin katsekontakti oli kyllä jossain ihan muualla kuin kamerassa.

Vahvahkot kolme tähteä.

Nätti, tunnelmallinen viisu, mutta melkoisen keskinkertainen. Ei sen enempää, mutta ei myöskään vähempää. [Tästä taisi tulla aika savolaisen ympäripyöreä viisuarvostelu - vaikka en savolainen olekaan. ]

Kolme tähteä.

ärsytti kun silloinen Katso-lehden musakriitikko Åke Grandholm.. (? liekö sama jätkä joka sävelsi aikoinaan omasta jzz-genre-kiinnotuksestaan paljonkin poikkeavan v. -69 kansansuosikki euroviisuehdokkaan Maailman Pihamaat Suuret Ja Loistokkaat Ei Voita Kotipihaa Milloinkkaaaaan ....... ) vähätteli tämän laulun 3. sijaa, samoin hän arveli että -79 3. sija oli myöskin liikaa, siis mikä hiton... gallialaissyrjintä on joillakin päällä... johtunee siis ehkä tuon englanninkielisen musiikin aivopesusta mitä YLEkin on tehnyt parhaansa mukaan kaikkille meille pentuiästä lähtien .....
vrt. Ossi Runteen kommenti Madrigin loppukilpailujen takahuoneessa Ranskan silloisesta jumalallisesta esityksestä (kyllä, ilmeisesti SE viisuhistorian Kaunein ESC-laulu top 3 -sarjaan Nostettu....) "ikivanhaa tyyliä, ei asiaa kärkeen..." !!!!!!!!!!!!

jk: noh ehkä tähän vuodatukseen vaikutti se että minä olen ikiaikainen ranskalaismussiikki - uskovainen .....

Kamalan tylsä laulu. Ei mitään kiinnostavaa.

** tähteä.

noista karsinnoista, olivat toella sen hetken maan kuuminta kärkeä... top 6, oliko ne sitten valittu, karsittu niistä 12:sta laulusta...en tiedä... mut se määrä kappaleita oli mm. vuosien -80 ja -81 karsinnoissa .... != ? ... Irvin ja Indiran tarttuva kappale oli kuin suoraan Armin ja Dannyn ohjelmistosta... no tai melkein... ja suurena esimerkkinä ja vaikuttajana lienee ollut englannin edellisvuotinen rokkipohja .... ? Jean-Paul Cara innostui näköjään myös laulamaan sävellettyään edellisvuonna koko Isojen Kisojen "Voittokappaleen" ... "karsea ääninen ukko..." muistan JP Koikkalaisen kommentoineen tätä... ja no niin... mutta äänialan puutteista huolimatta komeastihan tuo laulu svengasi, ja kuoro-osuudetkin olivat varsin nautittavia "chanter chanter..." sielä likat jodlasivat tai siis huikkasivat komean solistin väliin ... .... aijaijai... että nuo gallilalaiset sitten osaavatkin !!!!!!!!!!!! erityisen ihana oli myös Violetten esitys ... kunnon balladia ... niimpä!

Heikon viisuviikon Pelastaja. Kevyesti viisi tähteä.

Nyt ei täysin nappaa: valitettavasti en jaksa kuunnella tätä loistokasta biisiä minuuttia kauempaa. Totta kai tää on upeeta ja mahtavaa, mutta tällä haavaa irtoaa vain kakkonen värisevänhienosta lauluäänestä. Juuri nyt sävellys kuulostaa kuolettavan laahaavalta ja tylsältä. Ehkä huomenna biisi on lennokkaampi.

juuu, otappa kuppi tahi pari niin johan alakaa kummasti pisteet nousemaan,tulevana lauantaina saatat jo hihkua ja hokea että Joelille, Joelille uuuh miun Joelille 4 points...jeee, ranskalaista viisua se olla pitttttääää!!!! .....'
aivan kertakaikkisen ihana lavasteratkaisu tuo mitä käytettiin keskieuroopassa -70 luvun puolvälin tienoilta aina -80 luvule saakka että orkesteri sijoitetaan mahiken paljon kuvaan mukaan eli toisella tasolla vetelee orkka ja poijat soittimiaan ja solisti on, kuten tuossa ranskankin vinnaalisa nii siin etualalla... näkee heti misä kohtaa harpisti jättää kahvikupposensa rauhaan ja kääntyy eli siirtyy vetelemään piiittkiä kaaria kun kertsi lähestyy... (muistattehan Lea Lavenin hitin Tumma Nainen, siinäkin on ennen viimeistä kertosäettä, voi kuulla harpun ääntä... niin, onhan se se, ettei se ole sitten syntikasta loihdittu....!?? ) ja saavuttaa hekumanhuippunsa.... ai tätä onnea, kiitos Teille jotka suotte ja kaivatte esiin myös näitä erityisen arvokkaita otteita noista eri maitten karsinnoista..... minäkin olen selec.. karsintafani henkeen ja fereen .......

siiiis aivan järkyttävän upean mahtava on myös tuo Noelle Cordierin (fran-68) esittämä Tombleau.... sen olisin vielä enemmin halunnut sinne Pariisiin... siinä kun on tajuttoman hieno tunnelma ja myös kuoron osuus on vieläkin suurempi kuin tuos virallises edustuslaulus... kun kuulin tämän eka kerran jostain heikkolaatuises c-kasettiäänitykselt, silloin joskus -80 luvun loppu..puoliskolla... niin tiesin heti että oui, tässä se on .....! nohhh, siinä erään kuppilalaisen toivomassa Oikeuden Mukaisessa Maailmassa tämä olisi kait sitten ollut se Ranskan Toivo siel Pariisin -kisois.....

AntSa kirjoitti:Pidän oikeastaan enemmän Markku Aron suomenkielisestä levytyksestä kuin alkuperäisestä.

Samoin. Silloin kun kuulin Markku Aron version ensimmäistä kertaa (ja tämänkin viisun kohdalla olen kuullut ensin suomenkielisen version), ajattelin tämän olevan oikeastaan hyvä kappale. Introhan on mitä juhlavin ja mahtipontisin, ja kertosäkeistökin edellisten adjektiivien lisäksi sangen tarttuva.

Sitten kuulin alkuperäisen version ja eihän tämä ollutkaan enää niin hyvä. Ei vaan kanna loppuun asti. Säkeistöt ovat todella hokevia, melkein enemmän puhumista kuin laulamista. Pätevistä ominaisuuksista huolimatta kokonaisuus saa vain kolme tähteä. En ihan olisi sijoittanut tätä kärkikolmikkoon.

Joël taisi olla juuri näihin aikohin jonkinlainen tähti, ja hänen fanclubinsa taisi pitää melko massiivisen mainoskampanjan ennen euroviisukarsintojen finaalia. Se selittänee hänen nousunsa Ranskan karsinnan semifinaalin ja loppukilpailun välillä.

Tässä kappaleessa ei ollut mielestäni mitään erikoista. Tylsää ja kaavamaista. Kaksi tähteä.

**
Tyyppi ilmehtii ja elehtii ihan pätevästi. Muuta myönteistä ei tule mieleen. Pompöösi pilipaliviisu.

Leonardo kirjoitti:Tyylikkään mahtipontinen chanson, aikaansa nähden myös sangen vanhanaikainen (mikä ei ollut moite ).

Vanhanaikainen tosiaan (mikä on moite), mutta ei tullut mieleeni, että se ehkä oli sitä jo vuonna 1978.

romualdo kirjoitti:siis mikä hiton... gallialaissyrjintä on joillakin päällä... johtunee siis ehkä tuon englanninkielisen musiikin aivopesusta

Eilen annoin Ranskalle (1983) viisi tähteä, tänään kaksi riittää mainiosti, ja seison molempien mielipiteiden takana one hundred prosenttisesti.

Veisuviisu lalalaalileen. Kuorolaulutyylinen kirkkoveisu jossa alakuloisia, pohtivia puheenvuoroja. Uhmakkuuden osoituksia, hymni viuluille ja kukkaisille maille ja kaikille meille jotka rakastamme voikukkien syömistä. Opettavainen, vakava sävy. Kuuntelijan on ymmärrettävä, että kaikki me olemme viuluja jotka soimme hetken. 3 hautakynttilää.

Tämä oli sitä ranskankielisten viisujen kulta-aikaa.
En olisi sijoittanut tätä niin kärkeen, kappale on aika monotoninen.
Tyypillinen hieman mahtipontinen tuon ajan balladi. Parempiakin oli tuona vuonna.
Kaksi tähteä.

Kertosäkeen melodia on kyllä tarttuva, mutta ei tämä sen erikoisempi muuten ole. Kaksi tähteä.