Viisukuppila

Maa: Espanja
Vuosi: 1972
Kappale: Amanece
Esittäjä: Jaime Morey
Säveltäjä: Augusto Algueró
Sanoittaja: Ramón Arcusa
Kapellimestari: Augusto Algueró
Sijoitus: 10./18
Pisteet: 83
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1972es

Jaime García Morey syntyi Väilemeren rannalla sijaitsevassa Alicanten kaupungissa vuonna 1942. Nuori mies saavutti nopeasti suosiota kotimaassaan ensimmäisten levytystensä myötä 1960-luvun alussa. Maan viisuedustajaksi hän yritti ensimmäistä kertaa jo vuonna 1965 kappaleella "La bailoar". Seuraavan kerran Jaime pyrki maan edustajaksi vuosina 1970 ja 1971 onnistumatta kuitenkaan voittamaan maan karsintoja tuolloin.

Vuonna 1972 Espanjassa ei järjestetty julkista karsintaa. Jaime Morey saikin mahdollisuuden ilman karsintaa ja matkasi näin ollen Edinburghin euroviisuihin edustamaan kotimaatansa. Hänen kilpailukappale "Amanece" oli balladi, jossa haikailtiin entisen rakkauden perään. Kappaleen oli sanoittanut Augusto Algueró, joka toimi Edinburghissa myös Espanjan kapellimestarina. Sanoituksesta vastasi puolestaan Ramón Arcusa. Jaime levytti kilpailukappaleestaan myös englanninkielisen version "Let's Begin Again".

Vuoden 1972 viisuissa jokaisesta maasta oli kaksi tuomaria, yksi yli ja yksi alle 25-vuotias, jotka antoivat kullekin kappaleelle yhdestä viiteen pistettä. Tylsähkössä pisteytysprosessissa Espanja keräsi yhteensä 83 pistettä, mikä riitti lopputuloksissa kymmenenteen sijaan.

Viisujen jälkeen Jaime Morey jatkoi musiikkiuraansa, joka hiljalleen hiipui 80-luvulla. Tämän vuosituhannen puolella Jaime Morey on päässyt otsikoihin lähinnä talousskandaalien myötä. Jaimen tytär Sandra Morey on kotimaassaan kuuluisa televiopersoona, jonka tarkkamuistisimmat euroviisufanit voivat muistaa Espanjan vuoden 2001 karsintojen toisena juontajana.

Hahaa, nyt päästiin minun perversioihini Viisi tähteä.

aivan mmmmmmmahtava tuo "keuhkot pellolle" kertsi, ... a-osassa on samaa ihanaa viipyilevyyttä kuin myös v. -76 timanttisessa laulussa... n. 4.2 pist. en ole kyllä koskaan kuullut tätä radiosta... liekö tuolloin kaikkia levyjä edes ollut YLE:n arkistossa... joitain uskomattomia puutteita oli toellakin J P K Koikkalaisen mukaan kuulemma vielä -70 luvullakin!

jk. ei helekatti, kuullessani (eka kertaa!?) tuon esinahkaversion, annankin tälle täyet 5 pistettä, koska ei näitä pisteitä hautaan/uurnaan saa mukaansa... (sanoi jotenkin noin Tarja Närhikin levyraato-ohjelmassaan)
että näin, piti kulua peräti n. 25 vuotta ennenkuin vasta tajusin miten hieno tämäkin esitys on... kylymät väreet menivät tuota vinaaliesitystä aistiessa... (tuskimpa tämän talon sisälämpötila +15 oC lienee yksistään... syynä tuohon horkan siemeneen siis -holotnan-tunteeseen ) ISO kiitos Viisulan, että tämä pitkä avoliittoni Jaimenkin kanssa koki nyt näin kauniin huipentuman... vertailu: tämän vuoden tarjonnassa tämä esitys olisi mennyt heleposti top 3:een... !
jk. nyt vasta tajusin ja huomasin oi-kein että miten upea on myös tuo esityksen ihan lopussa kuultava loppuveto, laulajahan on loistava - hän vetää kuin Katri-Helunamme v. -79, mahtavan draamanlopetuskaaren, intervalliksiko sitä sanothaan !? Loistavaa!

Ukkeli kyllä laulaa ihan mallikelpoisesti, ja ehkä kappalekin on sinänsä ihan pätevä, mutta silti tämä ei millään tasolla kohtaa minun musiikkimakuni kanssa.

** tähteä.

Ihan mahtipontinen jossain kohtia ainakin, mutta ei silti innostanut minua.

A-osassa oli sellaista pysähtyneisyyttä, että minua
Kertosäkeessä taas sellaista pontevuutta ja sujuvaa melodiaa, että minä
Kokonaisuutena Jaime sinisessä rusetissaan vakuuttaa minua

Olihan tuo ihan hetkensä omaava iskelmä, jolle täältä heikot kolme tähteä.

Ihan ok, suhteellisen voimakas aikansa kuva. Ei ole tullut hirmusti kuunneltua, kylläkään. Keskivertoviisuvuoden keskiverto-kastia. KOLME!

Vaikka kuuntelin tämän kahteen kertaan, en saanut siitä oikein minkäänlaista otetta. Tasapaksua menoa alusta loppuun, välillä vain huudettiin vielä kovemmin. Tylsä, mahtipontisuuskin minun kriteereilläni vääränlaista.

Kaksi tähteä.

Plöh... Live oli todella huono, ei vaan nyt iskenyt. Kaksi.

Ei lukeudu tajunnan räjäyttävien euroviisuklassikoiden joukkoon itselläni. Mutta ihan mallikelpoisesti solisti kappaleensa vetää ja kivaa mahtipontisuutta mukana yllin kyllin. Kolme tähteä.

Tässä on periaatteessa kaikki puitteet kunnossa, mutta silti kuuntelusta jäi aika tyhjä fiilis, eli jotain kosketuspintaa jäi uupumaan Jaimen esityksestä. Tämän vuoksi en voi antaa kuin kaksi tähteä.

Kappale ei itsessään ole niinkään erikoinen, mutta solisti tulkitsee sen todella vakuuttavasti. Oli mukavaa huomata ymmärtäväni espanjan kieltä. Kolme tähteä.

.

....¨^ no eikö olekin edellinen arvoisa nimimerkki... ehkä ja onkin Viisula-historian suurimpia oikeusmurhia ku muut ei okeeen tajuuuuu! korjaus edelliseen horinaani että esikahteluversio on huomattavasti tylsempi eli taas kerran, luottakaamme finaaliversioon, koskee siis tietysti noita parhaimpia euroviisuvuosia 1956 - 1998 ... Nämä myöhäisemmät eli uusimmat vuosikerrat - voi ei : pitäkää tunkkinne! Eivät ole enää hirveästi innostaneet tätäkään wanahan liiton eustajaa...!
jk. no juujuu, sokea reettakin sen jo näki aikoja sitten että meikä tykkää just ehkä eniten tälläsistä dramaattisista vedoista missä sjungataan kitarisatkin (melkein) vainiolle tai pientareelle..., riippuu esim. siitä tykkääkö kerätä villiyrttejä... Esim. Esp. -66 ja -67, Fra -69, Mon -74, Ger-75, Por-76, Gre-76 ja Net -77 ovat just malliesimerkkejä viisuista joitten puolesta voisin melkein uhrata vaikka esikoiseni, jos sellaisen olisin joskus saanut. No heiei, vitsivitsi, rakastan myöskin, kuten tunnettua, mustaa sekopäistä huumoria (jota harvempi esim. täällä Kuppilassakaan tajuaa) ...

Tämä on vähän sellainen "entäs sitten" -viisu, josta ei millään jaksa välittää.

.

Tänä vuonna tuntuu olevan todella monta kappaletta, jotka olisivat sopineet 60-luvulle enemmän, ellei jopa 50-luvulle. Tämäkin on yksi näistä tämän vuoden vanhanaikaisista kappaleista. Turhaa huutamista ajoittain. Kaksi tähteä.