Viisukuppila

Maa: Monaco
Vuosi: 1963
Kappale: L'amour s'en va
Esittäjä: Françoise Hardy
Säveltäjä: Françoise Hardy
Sanoittaja: Françoise Hardy
Kapellimestari: Raymond Lefèvre
Sijoitus: 5./16
Pisteet: 25
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1963mc

Kuten Viisulassa huhtikuussa kerrottiin, osallistui vuoden 1963 Euroviisuihin kaksi tulevaa supertähteä. Nana Mouskourin kappale esiteltiin tuolloin, nyt on vuorossa Françoise Hardyn L'amour s'en va, joka edusti Monacoa.

Pariisilaissyntyinen Françoise Hardy (s. 1944) oli jo nuorena kiinnostunut musiikista ja haaveili urasta sen parissa. Hän sai ylioppilaslahjaksi kitaran ja hänen onnistuikin pian päästä levyttämään. Heti ensisinglellä olleesta Tous les garçons et les filles -laulusta tuli hitti ja Hardyn menestyksekäs ura alkoi.

Seuraavana vuonna hän edusti Euroviisuissa Monacoa itse säveltämällään ja sanoittamallaan kappaleella L'amour s'en va, vapaasti suomennettuna Rakkaus menee menojaan.

"L'amour s'en va, mais sans cesse, nous courons après" (Rakkaus menee menojaan, mutta me juoksemme jatkuvasti sen perässä.)

Kaihoisasti sanoitettu kappale sijoittui viidennneksi kuudentoista kappaleen joukossa. Tämän jälkeen Hardya ei ole enää nähty viisulavalla. Eikä muutenkaan juuri esiintymässä. Hän konsertoi uransa ensimmäiset vuodet, mutta vuonna 1969 uuden menestyslevyn julkaistuaan Françoise Hardy päätti keskittyä levyuraan ja esiintymään ainoastaan televisiossa. Myös näyttelijäntyö sai jäädä - Hardy oli tuohon mennessä ehtinyt saada muutaman pienen elokuvaroolinkin.

Françoise Hardy alkoi samoihin aikoihin opiskella astrologiaa ja on vuosikymmenet toiminut astrologina mm. radiossa.
Hän on julkaissut levyjä tasaisehkoon tahtiin ja vuonna 2008 ilmestyi myös Hardyn muistelmat. Hänen asemansa on ollut vahva läpi vuosikymmenten varsinkin ranskankielisessä maailmassa, jossa häntä pidetään yhtenä musiikkimaailman ikoneista. Hardy on ollut yksissä 70-luvulta saakka muusikko, näyttelijä Jacques Dutroncin kanssa, jolla myös on vankkumaton sijansa ranskalaisten sydämissä. Pariskunnalla on vuonna 1973 syntynyt poika Thomas, joka on kitaristi.


Françoise Hardy - Triple Best Of (Spotify)
http://www.francoise-hardy.com/

Video ei ainakaan ollut eduksi tälle kappaleelle, musiikki tuli kovin voimakkaasti ja laulajan ääni jäi vähän taka-alalle ja epäselväksi. Lisäksi kuvaus oli lähes koko ajan pelkkää lähikuvaa Françoisen kasvoista. Vaikka yrittäisinkin mielessäni korjata nämä tekniset heikkoudet pois, ei kappale silti muutu mitenkään säväyttäväksi. Meno on aika yksitoikkoista jolkotusta alusta loppuun.

Kaksi tähteä.

Tämä oli kyllä harvinaisen huono, yksi tähti. En jaksanut edes kuunnella loppuun.

Eipä ollut kovinkaan mielenkiintoinen iskelmä.

Tämä taitaa olla minulla noususuhdanteessa. Jotain mieltävaivaavaa tässä sävelmässä ja omanlaisessaan tulkinnassa on aina ollutkin, ja nyt tänään tuntuu ihan reilulta palkita nuo hyveet peräti NELJÄLLÄ tähdellä!

Mystinen on.

tämä yhden ilmeen tyttö esitti koruttoman laulun kauniisti joskin aneemisen koruttomahkosti... täh? korut kaulaan ja menoks, mistähän tyttöä olis tiennyt puristaa että olisi löytyny EDES jonkinlainen hymykin kasvoille ... ? ...ai mutta laulun tekstihän on kai aika pohdiskeleva, surumielinenkin... ymmärrän, ihtekin kun tässä katkolla (lopussa?) olevan (rakkaus?)-ihmissuhteen kanssa olen kipuillut ... ... n. 3.0 pist. ? ... Tosin tätäkin mieluisampana pidän ilm. ja ehkä tuota Francoisen läpimurtohittiä Tous les.../Pienet tytöt ja pojat, jota soiteltiin ratioaalloilla, ainakin wanhalla hyvällä - 70 ja -80 luvuilla Ylen rinnakkaisohjelmassa..... varsinkin Lauantain Toivottomi... Toivotuissa ..... Yle 1 La. klo. 18.04 - 19.00

Kun oikein ja yritin unohtaa kovan volumen ja puuroutuneen äänen, kuulin varsin mukavan melodian. Orkesterin arpeggiosäestys kuulosti myös kivalta. Francoisella pokka piti eikä hymyä irronnut. Vai näkyikö hymy laulun loputtua Kyllä sieltä sekavan mölyn keskeltä kuitenkin suodattui sellainen keskivertokolmosen kokonaisuus.

Olipas sitä alusta loppuun yksitoikkoinen kappale, josta en löytänyt oikein mitään kiinnostavaa. Heikot kaksi tähteä.

Varsin miellyttävä melodia. ****

Françoise Hardyhan on aina ihana . Vähän niinkuin ranskan anna puu oli hän . Kauheen huono audio tosiaan, ja ei tämä Hardyn parhaimmistoa ole, mutta neljä tähteä.

Hardy kertoman mukaan jännitti ihan hirveästi esiintymistä. Sopi ainakin artistin imagoon, joka oli hyvin muodikas ja ranskalaisen uuden aallon elokuvalle ominaisella tavalla godardilaisittain vieraantunut. Hardyhan yhdistettiin Mick Jaggeriin ja Bob Dylaniin, Dylan mainitsi sen nimeltä jossain biisilyriikassaankin. Sen hittibiisin Tous les garçons et les filles tunistaa nekin jotka ei Hardyn nimeä ole kuullu. On niin soitettu kappale. Tästäkin videosta näkyy ihan tietoinen ilmeettömyys. Äänikin on ranskalaisen elokuvan tapaan epäsynkassa . Myös Comment Te Dire Adieu? on varmaan tuttu samoin kuin Ce Petit Cœur - eikös näistäkin ole joku suomiversio. Sitten Françoisella on nykyindieltä tms kuulostavaa, jota kuunnellessa on erittäin selvä, että paljon ei ole uutta keksitty jatsahtavissa tai dylania toistavissa indiepiireissä ainakaan 50 vuoteen.

Ihanin on niin surumielinen

Kauhean vähäeleistä ja flegmaattista, mutta kaipa se on sitten sitä ranskalaista taiteellisuutta. Ihan nätti sävelmä kylläkin, en tälle silti erityisemmin syty. Kolme tähteä.

ihanaa, lisävalaistusta ja selvitystä arvoitukselliseen ilmiöön nimeltään F Hardy... antakaamme myös aplodit tälläkin osastolla aivan liian harvoin vierailevalle Ta1jalle...

Eipä ollut kovin häikäisevä kappale... Tuollaista taustamusiikkia.

** tähteä.

Mieleeni muistuu kesä 93 tai 94 kun pelastin tämän sinkun hesalaisen tuttavani luona roskiin menevästä tavarapinosta. Se oli oli ensimmäinen muistikuvani kyseisestä euroviisusta. Sinkku on edelleen tallessa, tietenkin.
Mun mielestä tämä on tyylikäs, kiehtova ja vähän salaperäinen laulu. Tykkään kokonaisuudesta, ei mikään helposti pureskeltava euroviisu. Neljä tähteä.

Tässä on jotain kiehtovaa ristiriitaisuutta ja tyttöhän on niin viehko että! Kolme tähteä tällä kertaa.

muuten, järkyttävän vähän viestejä saanut tämäkin och näinkin tyylikäs uuden aallon ranskalaisviisu.... hmm, ja kiitos nimim. Tai1jalle noista hienoista (ja jälleen kerran) hyvin oivalletuista ajatuksista, analyyshistä ... ja YouTuupi-linkistä Ma jeunesse fout l ´camp - kappaleeseen, tuohon liikuttavaan taltiointiin, ... ai noita -70 luvun kirkuvan värisiä plastic-vesipatjahuonekaluja, miesten pulisonkeja, roiseja takatukkia ym .... :hjärta: :couer: .... ..... niin, tuo viimeksi mainitun laulun teki tai siis levytti suomeksi upea ESC-jumalattaremme Ami Aspelund nimellä Nuoruus Ohi On ... "kakskymmentä vuotta...." jota kuulee silloin tällöin yhä, ...toki, myös mm. Lauantain Toivottom.. toivotuista, Yle Radio 1 la. klo. 18.03 - 19.00 ....

Tytön kuva näytti aikas viehättävältä . Neljä tähteä.

60-lukulaisen aneeminen ranskalainen taidepopviisu eli tykkään kovasti Tämä edusti populaarimusiikkia viisuissa vielä, kun muut laulut olivat suurimmaksi osaksi perinteisempiä.
Kaunis on tyttökin.
4 tähteä!

Häiritsevä ja vähän ahdistava esitys ja kappalekin jotenkin karmiva. Françoisen täysin ilmeettömät kasvotkin tekevät tästä vielä pelottavamman. Yksi tähti.