Viisukuppila

Maa: Kroatia
Vuosi: 2013
Kappale: Mižerja
Esittäjä: Klapa s Mora
Säveltäjä: Goran Topolovac
Sanoittaja: Goran Topolovac
Sijoitus semifinaalissa: 13./16
Pisteet semifinaalissa: 38
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2013hr

Vuonna 2013 Kroatian televisioyhtiö päätyi sisäiseen euroviisuvalintaan. Kilpailu oli muuten avoin, mutta kilpailukappaleiden musiikkityyliksi valittiin syystä tai toisesta klapa-musiikki. Ensin julkaistiin edustajat, yhtye Klapa s Mora. Pari viikkoa myöhemmin julkistettiin kappaleen nimi, "Mižerja" (Kurjuus).

Klapa s Mora -yhtyeen musiikki perustuu dalmatialaiseen klapa-laulantaan, joka on saavuttanut myös UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön aseman. Klapa on perinteisesti a cappellana laulettavaa miehistä laulua, mutta Klapa s Mora käyttää musiikissaan myös instrumentteja. Perinteiset klapan teemat ovat rakkaus, viini ja kotimaa. Rakkaus on myös euroviisun "Mižerja" teema, vaikka tällä erää rakkaus olikin sammunut. Klapa s Mora yhtyeessä on kuusi jäsentä: Marko, Ante, Nikša, Leon, Ivica ja Bojan - kaikki peräisin eri dalmatialaisista klapa-yhtyeistä.

Malmön euroviisulavalla esiintyessään yhtyeen jäsenet olivat pukeutuneet perinteisiin Sinjska alka -kisaajan vaatteisiin. Kroatian esitys keräsi semifinaalissaan paljon pieniä pisteitä ympäri Eurooppaa ja luonnollisesti myös korkeat pisteet (10 pistettä) omalta kielialueelta, Serbiasta. Vaikka pistemäärä kohosi lopulta 38 pisteeseen, finaalipaikka jäi kaukaiseksi haaveeksi. Seuraavan vuoden Euroviisuissa Kroatiaa ei nähtykään. Syyksi mainittiin taloudelliset syyt, mutta osasyynä on varmastikin myös se, ettei Kroatia ole saavuttanut viime vuosina juuri finaalipaikkoja ja silloinkin, kun on niitä saavuttanut, sijoitus finaalissa on ollut heikonlainen.

Klapa s Mora - Mižerja (video)

Klapa s Mora Eurovision boysissa

*
Hienoa laulantaa ja kivat äänet, mutta en ole tämän kappaleen oikeaa kohdeyleisöä.
En pidä kappaleesta, enkä kuunnellut sitä viisujen aikaan, enkä ole kuunnellut sen jälkeenkään.
Ei tässä varsinaisesti vikaa ole, tämä ei vain ole minun tyylistäni musiikkia.

Nyt päästään ehdottomaan omaperversiosuosikkiini tuolta vuodelta. Pidän tästä siis tosiaan ihan oikeasti todella paljon. Kaunista, taitavaa, alueen omaa UNESCO:n aineettomiin maailmanperintökohteisiin lukeutuvaa musiikkiperinnettä kunnioittavaa ja aitoa. Pidin ensikuulemasta asti todella paljon.

Täydet viisi.

Ei ihan sitä ominta suosikkibalkaniani (olen niin rajoittunut, etten ymmärrä, miten surkeudesta lauletaan noin auvoisin sävelin), mutta yhteislaulanta on niin komeaa, että hellyn edelleen neloseen. Äänet napsahtelevat niin juuri oikeille kohdilleen kudelmassa, ja soivat hyvin. Olisi ollut kiinnostava(mpa)a kuulla tämä a cappellana, ilman matkailumainosmaista orkesteritaustaa. Rytmissä on kivoja pikku koukkuja siellä täällä, kuten alueen sävelmissä muutenkin.

Varmaan yksi pahimmista perversioistani ikinä. Noussut ainakin melkein top-5:n 2013-puntarissani näin reilua vuotta myöhemmin. Helppo viitonen!

Ammattitaitoinen ja komea tulkinta, mutta itse kappale jää vähän liian ulkokohtaiseksi, ei voi mitään. Arvostan, mutta mitään sen suurempia tunteita tämä ei ole koskaan herättänyt. Finaaliinhan tämä olisi kuitenkin kuulunut, ei kahta sanaa.

Heitetään nyt vaikka sellainen vahva kolmonen.

Masentava ja tylsä kappale. Yksi vuotensa huonoimmista viisuista. Kroatia pystyy paljon parempaankin.

Hienoa kuulla perinteistä laulantaa, mutta onhan tämä vähän tylsä kappale - pakko myöntää. Viehätys on hieman rapistunut sitten alkuaikojen.

*** tähteä.

Ihan kökkö biisi. Ei iske edelleenkään pahemmin.

Muistan että jäin hieman eksykseen, kun kuuntelin tätä ensikerrat. Sen jälkeen tämä on hiljalleen jäänyt elelemään sisälle ja hienonahan minä tätä pidän. Hiukkasen vanhanaikainen, muttei se haittaa. Ei ollenkaan. Ja myöskin biisiä voi haukkua euroviisubiisiksi, mutta jos osaset ovat paksuja ja tukevia tammipuita, jotka tuhatvuotisina seisovat päät korkeuksissa, rintakehät suorina ja juuret syvällä hedelmäperäisessä maassa, on nostettava käsi tervehdykseen ja sanottava kuin Jumalalle: Minä rakastan teitä suuret ja ylväät puut.
Neljä vuodenaikaa, jotka hyväilevät tätä neljän miehen metsää.

Mukavaa että kuu-kuu on palannut kielikuvineen palstalle.

Tää oli ihan nättii. Herkkää ja verkkaista. KOLME!

Kroatian yleisradioyhtiö oli ihan oikeilla jäljillä tuodessaan kansallista omaleimaisuutta kilpailuun. Sehän oli ainakin alkujaan tarkoituskin. Ja millaista Kroatia tarjosikaan! Todella upeaa klapa-musiikkia mieskuusikoin voimin. Laulutyylin ammattilaisten äänet soivat hienosti yhteen ja oli paikoin nimikohdissa komeaa stemmalaulantaa. Finaalipaikka olisi kuulunut Kroatialle, mutta Yksi Malmön parhaimmista, josta pidin heti alusta alkaen. Kiehtova kolmiminuuttinen, viisitähtinen.

Komeaa kuunneltavaa ja katseltavaa oli tämä Kroatian klapa-esitys. Todella hienoa Kroatialta, että toivat tämän vahvasti kansalliseen musiikkiperinteeseen nojaavan kappaleen viisulavalle. Harmi vain, ettei se vedonnut äänestäjiin, olisi ilman muuta kuulunut finaaliin. Piristävä viisujen musiikkimaailmaa avartava edustussävelmä. Tästä tehty esikatseluvideo toimi erinomaisena matkailumainoksenakin. Kaipaan Kroatiaa kovasti takaisin viisuihin.

Neljä tähteä.

Kuuntelen mieluummin Kroatian viisua kuin useimpia finaalin 2013 kymmenen mukaparhaan joukkoon päässyttä viisua. Viisuvuonna ei napannut, mutta nyt kun on kuunnellut, niin kelpaa. Kaunista laulantaa ja ammattitaitoista esitystä, ei mitään kummallisuuksia. Kiitos Kroatia. 3/5

Kiva kuulla viisuissa välillä ammattitaitoisiakin laulajia. Varsin tyylikästä perinnebalkania, neljä tähteä.

^ Kyllä ne iskelmä- ja pop-laulajatkin pääsääntöisesti viisuissa ihan ammattitaitoisia ovat, ankkaseni!

Mutta olihan tämä kovasti komiaa kuultavaa. Ihan en vitoseen taivu, mutta vahvaan neloseen hyvinkin.