Viisukuppila

Maa: Israel
Vuosi: 2009
Kappale: There must be another way
Esittäjä: Noa & Mira Awad
Säveltäjä: Noa, Mira Awad, Gil Dor
Sanoittaja: Noa, Mira Awad, Gil Dor
Sijoitus semifinaalissa: 7./18
Pisteet semifinaalissa: 75
Sijoitus finaalissa: 16./25
Pisteet finaalissa: 53
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2009il
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/90s_00s/Israel2009.html

Vuonna 2009 Israel lähti viisuilemaan rauhan asialla. Maan edustajiksi valittiin kaksi suosittua laulajatarta, joista toinen on juutalainen ja toinen arabi. Noa ja Mira Awad esittivät karsinnassa neljä kappaletta. Voiton vei "Eiynaich", joka nimettiin Euroviisuja varten uudelleen "There must be another way." Kappaleessa lauletaan hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi.

Achinoam "Noa" Nini syntyi Bat Yamissa vuonna 1969. Jemeninjuutalainen perhe muutti kuitenkin New Yorkiin kun Noa oli 2-vuotias. Noa palasi kotimaahansa Israeliin 16-vuotiaana. Suoritettuaan pakollisen asevelvollisuutensa Noa ryhtyi opiskelemaan musiikkia. Lähes neljännesvuosisadan mittaisen uransa aikana Noa on julkaissut useita albumeja musiikillisen partnerinsa Gil Dorin kanssa. Noaa voidaankin pitää eräänä Israelin suurimmista supertähdistä, sillä hän on konsertoinut ympäri maailmaa ja esiintynyt muun muassa Andrea Bocellin, Stevie Wonderin ja Stingin rinnalla.

Noa on myös kampanjoinut FAO:n (yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön) hyvän tahdon lähettiläänä nälänhätää vastaan. Israelissa jotkut ovat kritisoineet Noaa anti-siionistiseksi ja Israelin vihaajaksi, sillä hän edustaa vasemmistoa. Noan yhteistyötä Mira Awadin kanssa on kuitenkin pidetty rajoja rikkovana ja rauhaa edistävänä.

Mira Awad syntyi vuonna 1975 Ramehin kylässä Galileessa. Mira kasvoi monikulttuurisessa perheessä, sillä hänen äitinsä on alkujaan bulgarialainen ja isänsä palestiinalainen kristitty. Myös Mira opiskeli musiikkia ja hänet tunnetaan lisäksi näyttelijänä. Vuonna 2009 ilmestyi Awadin debyyttialbumi "Bahlawan".

Vaikka Mira Awad pitääkin itseään sekä palestiinalaisena että israelilaisena, hänellä on fanipohjaa molemmilla puolilla. Vuoden 2009 vaaleissa Awad kannatti julkisesti kommunistista puoluetta. Joidenkin tahojen mielestä Mira Awadin ei olisi pitänyt edustaa Israelia. Noa ja Mira halusivat kuitenkin jatkaa yhteistyötään.

"There must be another way" sijoittui semifinaalissaan seitsemänneksi. Noan ja Miran rauhanlaulu oli lopulta finaalin kuudestoista.

Israelin karsinta 2009

Noa & Mira Awad – Kol shniya
Noa & Mira Awad – Na'amin bachalom
Noa & Mira Awad – Bo'i lirkod iti
Noa & Mira Awad – Eiynaich

Noa & Mira Awad – There must be another way (semifinaali)

Olen innostunut pitämään tästä. Kaunis kappale, jossa niin heprean kuin arabiankin kieli kuulostavat tosi kivalta. Ehdottomasti Israelin parhaita edustusviisuja.

**** tähteä.

Heikompaa päätä Israelin kappaleista. Tylsänpuoleinen ja jopa masentava biisi tämä on, vaikka sinänsä hyvällä asialla ollaankin liikkeellä. Keskinkertaiset kaksi tähteä

Vuonna 2009 en tätä juurikaan arvostanut, mutta olen kyllä tästäkin alkanut pitämään. Ihan kaunis laulu on ja mukavaahan tuota maailman viidenneksi puhutuinta kieltäkin on viisuissa joskus kuulla. Hyvin ovat rauhan asialla. Vahvat kolme.

Miksiköhän muuten tämä ei saanut vastaansa buuauksia toisin kuin Venäjän vuoden 2015 rauhanlaulu, vaikka olihan rauhanlaulun laulanut Israelkin käynyt oman sotansa vain joitakin kuukausia ennen vuoden 2009 viisuja?

Ihana rauhanlaulu Pidän kovin paljon tästä. Tämä on kaunis, mystinen ja herkkä.

Ennen vihasin tätä sydämeni pohjasta, ja muistan 2009 yökkäilleeni teatraalisesti tämän esityksen aikana. Nykyään olen pelottavankin paljon lämmennyt tälle, ja pystyn jollakin tasolla sanoa jopa nauttivani kuuntelukokemuksesta. Kolme tähteä. Tiedä sitä, mihin asti tämä rakkaus vielä johtaa...

On rauhanlauluja ja rauhanlauluja. Tämä oli jollain tavalla hyvin vilpitön ja aito sellainen. Heprean- ja arabiankieliset lauluosuudet olivat ikään kuin kahden osapuolen rauhanneuvotteluja, sovittelua, ja englanniksi laulettu kertosäe kiteytti yhteisen rauhantahdon. Näin mielsin tämän kappaleen sanoman. Koreografian upein osuus oli Noan ja Miran kädet muutaman sentin päässä toisistaan: voisiko rauhan saaminen alueelle olla joskus noinkin lähellä? Syvällisiä ajatuksia perjantai-illan kunniaksi Musiikillisesti harmoninen ja tasapainoinen viisu, mutta se ei kasvanut ollenkaan ja kertosäe vähän lässähti toistelussaan. Noan ja Miran esiintyminen oli varmaotteista. Kokonaisuutena aika hyvä paketti, siis vahvat kolme tähteä.

Tämä kyllä koskettaa, vaikka ykkössuosikkini karsintojen voittajaksi olikin "Faith in the light".



Alun perin muuten vain Noaa pyydettiin Israelin edustajaksi, mutta hän asetti ehdoksi suostumiselle sen, että saa edustaa yhdessä Miran kanssa.

jee euroviisut kirjoitti:Miksiköhän muuten tämä ei saanut vastaansa buuauksia toisin kuin Venäjän vuoden 2015 rauhanlaulu, vaikka olihan rauhanlaulun laulanut Israelkin käynyt oman sotansa vain joitakin kuukausia ennen vuoden 2009 viisuja?

No kun tässä on otettu lavalle esiintymään henkilö, joka varmaan mielletään konfliktin toisen osapuolen edustajaksi. Välittyy vaikutelma aidosta (oppositiohenkisestä?) sodanvastaisuudesta, sen sijaan että hallitus olisi päättänyt rauhanlaululla julistaa koko Euroopalle että ei vika meissä ole eikä hyvän tahtomme puutteessa. Ja ehkä muutenkin mielletään niin, että Venäjä on iso hyökkäävä imperialisti, ja Israel vain itseään puolustava urhea pieni kansakunta? Ja sitten ehkä kukaan ei vielä ollut keksinyt, että esitykselle voisi buuatakin? En muista, milloin siitä on tullut tapa, mutta aika uusi juttu se on.

No joo. Yleensä en pidä rauhanlauluista juurikin hienoisen teennäisyyden vuoksi, mutta tässä kyllä toimii. Kai sekin vaikuttaa että tiesin artistivalinnan herättäneen ristiriitaisia fiiliksiä. Säkeistöjen melodia polveilee kiinnostavasti. Kertsi on jankkaava ja toistuu liikaa, mutta niinhän Lähi-Idän konfliktikin. Livelaulu on paikoin aika korviariipivää, mutta melkein se onnistuu korostamaan aiheen kipeyttä. Koreografiassa on hyvät hetkensä (ne käden lähellä toisiaan), ja sitten sitä että jotain tarttis keksiä kun laulu vielä jatkuu (rummunsoitto). Kappale tuntuu jatkuvan pienen ikuisuuden, ei uskoisi kolmiminuuttiseksi, mutta ei se oikeastaan haittaa. Ovatko tylsät asut jotain surupukuja? Yhteensä neljä tähteä, ajatuksesta ja siitä säkeistöjen melodiasta.

(Mainittakoon vielä, että eksäni, jonka kanssa kisaa katselin, luuli, että nämä laulavat parisuhdekriisistään )

Rousku kirjoitti: En muista, milloin siitä on tullut tapa, mutta aika uusi juttu se on.

Ainakin vuonna 2006 buuattiin Islannin Silvia Nightille.

Rousku kirjoitti:(Mainittakoon vielä, että eksäni, jonka kanssa kisaa katselin, luuli, että nämä laulavat parisuhdekriisistään )

Pete kirjoitti:

Rousku kirjoitti: En muista, milloin siitä on tullut tapa, mutta aika uusi juttu se on.

Ainakin vuonna 2006 buuattiin Islannin Silvia Nightille.

Kuten myös t.A.T.u.:lle 2003.

En ole koskaan päässyt sisälle tämän suosioon Ei mikään huono, muttei ole päässyt soittolistoillenikaan.
Minusta englanti olisi voitu jättää kokonaan pois.

^^Vähän menee OT:iin, mutta viisuhistorian ensimmäiset buuaukset osakseen sai Isoa Britanniaa vuonna 1984 edustanut Belle & The Devotions, mille John Kennedy O'Connorin viisuhistoriakirja esittää selitykseksi, että edellisenä syksynä brittiläiset jalkapalloturistit olivat harjoittaneet Luxembourgissa (1984 isäntämaa) melkoista jalkapallohuliganismia.

Leo kirjoitti:On rauhanlauluja ja rauhanlauluja. Tämä oli jollain tavalla hyvin vilpitön ja aito sellainen. Heprean- ja arabiankieliset lauluosuudet olivat ikään kuin kahden osapuolen rauhanneuvotteluja, sovittelua, ja englanniksi laulettu kertosäe kiteytti yhteisen rauhantahdon. Näin mielsin tämän kappaleen sanoman. Koreografian upein osuus oli Noan ja Miran kädet muutaman sentin päässä toisistaan: voisiko rauhan saaminen alueelle olla joskus noinkin lähellä? Syvällisiä ajatuksia perjantai-illan kunniaksi

Luet ajatuksiani, Leo. Minäkin näin tämän vahvasti rauhaan pyrkivänä, toiset huomioon ottavana lauluna. Kielten vaihtelu korosti tätä toisten huomioon ottamista. Minusta molemmilla laulajilla on kauniit äänet, ja ainakin studioversiossa lauloivat hyvin stemmoja.

Minusta naiset olivat myös kauniita. Pitääkö paikkansa, että olisivat olleet naisista kiinnostuneita ihmisiä? Minä muistan tällaisen huhun noilta ajoilta. Ei haittaisi yhtään.

Minustakin tämä oli harvinaisen onnistunut ja hienoeleinen rauhanlaulu, jossa sekä sanat että esiintys esiintyjien kemiaa myöden tukivat sanomaa. Leon tapaan koin huipentumana sen hetken, jossa Noan ja Miran kädet olivat niin lähellä toisiaan, mutta eivät kuitenkaan koskettaneet. Kunpa joskus tulisi vielä se aika, että kädet voisivat liittyä pysyvästi yhteen. Kolmikielisyys oli oikein toimiva ratkaisu tässä. Kaiken kehun jälkeen yksi moite: olisin jättänyt sen kohdan pois, jossa Noa ja Mira hetken aikaa rummuttivat niitä peltipurkkirumpuja, se oli tarpeeton täytenumero, joka vain sekoitti harmonista kokonaisuutta.

Neljä tähteä.