Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 2013
Kappale: L'enfer et moi
Esittäjä: Amandine Bourgeois
Säveltäjä: David Salkin
Sanoittaja: Boris Bergman
Sijoitus finaalissa: 23./26
Pisteet finaalissa: 14
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2013fr

Vuonna 2013 Ranskassa luotettiin maalle melko tyypilliseen tapaan sisäiseen artisti- ja kappalevalintaan. Edustustehtäviin valittiin vuonna 2008 La Nouvelle Star -kykykilpailun eli Ranskan Idolsin voittanut Amandine Bourgeois.

Amandinen kilpailukappaleen “L’enfer et moi” (suom. Helvetti ja minä) oli säveltänyt David Salkin ja sanoittanut Boris Bergman. Viisuhistorian hyvin tunteville Bergman saattaa olla muistakin viisuyhteyksistä tuttu nimi, sillä tämä nykyään yli 70-vuotias kirjailija-sanoittaja-näyttelijä teki aikoinaan lyriikat Monacon vuoden 1973 ja 1975 edustuskappaleisiin. Keväällä 2013 huhut kertoivat, että tämä kappale olisi alkujaan kirjoitettu englanniksi, mutta Amandine itse koki sopivammaksi osallistua euroviihuisin kotimaansa äidinkielellä.

Malmön viisuissa Ranska sai kunnian olla koko finaalin ensimmäinen esiintyjä. Pisteitä ropisi kuitenkin vain 14 kappaletta eikä sillä pötkitty tuloslistassa kovinkaan korkealle.

Amandine Bourgeois Spotifyssa
http://www.amandinebourgeois-officiel.com/

Tylsän synkkää, mutta ei jännittävällä vaan häiritsevällä tavalla. En saa tästä mitään irti ja ehdottomasti vuotensa heikoimmistoa. Yksi.

Ainoa keksimäni selitys sille, miksi tämä valittiin Malmön finaalin avausesitykseksi on, että ruotsalaistuottajat halusivat heti alkuun näyttää, että on viisuissa muutakin kuin stereotyyppisintä viisuhumppaa.

Tyylikäs biisi hyvällä esittäjällä. Agressiivinen lavaesiintyminen rokotti varmasti pistesaldoa.

Ja jälleen rohkeasti vastavirtaan...

Nyt ei nipoteta melodioista tai sovituksista, kun kyseessä on tämän tason vangitseva mestariteos. Tässä on Asennetta enemmän kuin 2000-luvun muissa viisuissa yhteensä. Vive la France &

Tämä on todella hyvä. Kappale on voimakas ja kiinnostava. Tämä on repäisevä ja tyylikäs.

Ihanan agressiivinen viisuesiintyminen. Viisi tähteä.

Isoista rahoittajamaista "arpoutui" taas vaihteeksi viisufinaalin aloittaja, tuolla kerralla Ranska. Tummanpuhuvaa musiikkia, hakkaavalla biitillä. Tässäkin synkistelyssä mukana kuitenkin jotain hienostunutta ranskalaisuutta, en osaa sitä sen tarkemmin selittää. Vahvaääninen Amandine "pursuaa" aggressiivisuutta esityksessään onnistuneesti. En täysillä fanita, mutta annan kuitenkin kolmosen .

Jos jaksaisin päivittää vuoden 2013 puntariani, voisi olla hyvinkin mahdollista, että tämä sieltä kärjestä löytyisi. Kiinnostavasti kasvava monisyinen biisi, jonka kruunaa Amandinen tulkinta, jossa on upeaa tunnelatausta, mutta samalla myös sellaista periranskalaista eleganssia. Olen vieläkin katkera esiintymispaikasta, jolle tämä ei sopinut sitten yhtään. Minulta kuitenkin kirkas vitonen!

Niukat kaksi, ei sykähdytä millään tavalla. Kirjaimellisesti ei mitenkään, tämä vain olla möllöttää mielessäni jokseenkin yhdentekevänä. Kehno live-esitys ei ainakaan parantanut osakkeita.

OOOOOoooh. O la laa. Tämä on loistava ja täydellinen oli esitys Amandine voimaksa, seksikäs ja upea. Ei tarvitse selittelyjä. Viisi, yksi koko viisuhistorian parhaimpia esityksiä.

Erittäin chic kappale, jossa havaitsen kaikuja Ranskan 90-luvun upeista viisuista. Amandine on vaikuttava ja vakuuttava, jopa pelottava.

Täydellisyyttä.

Minun makuuni liian synkkä kappale, jonka esittäjä on liian vihainen. Alkuun tuo hakkaava rytmi oli jotenkin vangitsevaa, mutta sitten kun Amandine vihansa tai tuskansa syvetessä alkaa huutaa ja raivota, muuttuu vangitsevuus kaoottiseksi ahdistukseksi.

Kaksi synkkää tähteä.

Paras tai toiseksi paras koko kisoista. Jäi pirun huonolle sijoitukselle. Nainen ei saa olla vihainen euroviisuesityksessä, sanoo euroviisulaki.

Erittäin virkistävää kuulla euroviisuissa tällaisia vahvoja, ei-tyypillisiä kappaleita. Laulaja antoi kaikkensa ja esitys oli intensiivinen ja upea. Neljä tähteä.

En vieläkään osaa sanoa tykkäänkö enemmän Amandinen vai Ellen Benediktsonin livestä