Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 2014
Kappale: Calm after the storm
Esittäjä: The Common Linnets
Säveltäjä: Rob Crosby, Ilse DeLange, JB Meijers, Matt Crosby, Jake Etheridge
Sanoittaja: Rob Crosby, Ilse DeLange, JB Meijers, Matt Crosby, Jake Etheridge
Sijoitus semifinaalissa: 1./16
Pisteet semifinaalissa: 150
Sijoitus finaalissa: 2./26
Pisteet finaalissa: 238
Sanat: https://www.eurovision.tv/event/lyrics? ... song=31303

The Common Linnets (suomeksi "hempot") perustettiin vuonna 2013. Sen alkuperäiset jäsenet olivat Ilse DeLange ja Waylon (oikeasti Willem Bijkerk). Molemmat ovat pitkän linjan muusikoita, joilla oli jo aikaisempaa yhteistyötaustaa. Alankomaiden televisioyhtiö valitsi The Common Linnetsin sisäisesti edustamaan maataan Euroviisuissa vuonna 2014.

Ilse Annoeska de Lange syntyi vuonna 1977 Amelon kaupungissa. Hänet tunnetaan etenkin country-artistina. Hänen esikoisalbuminsa “World of Hurt” ilmestyi vuonna 1998 ja sitä seurasi useita muita menestysalbumeita. Ilse on myös palkittu useampana vuonna Alankomaiden parhaimpana naislaulajana. Hänet oli lisäksi nähty “The Voice of Holland” -ohjelman yhtenä tähtivalmentajana.

Waylon syntyi puolestaan Appeldoornin kaupungissa huhtikuussa 1980. Ensimmäisen kerran Waylon tavoitteli viisupaikkaa jo vuonna 2005. Rachel Kramerin kanssa esitetty kilpailukappale “Leven als een beest” jäi Alankomaiden karsinnoissa semifinaalivaiheeseen. Suurelle yleisölle Waylon tuli tutuksi vuonna 2008 Holland’s Got Talent -ohjelman myötä. Waylonin esikoislevy “Wicked ways” ilmestyi vielä samana vuonna.

The Common Linnetsin euroviisukappale "Calm after the storm" esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle De Wereld Draait Door -talk show'ssa. Kappaletta oli ollut tekemässä Ilsen ohella JB Meijers, Rob Crosby, Matthew Crosby ja Jake Etheridge. Rauhallinen, country-vaikutteinen kappale nousi erääksi euroviisujen ennakkosuosikeista. Alankomaat pääsikin finaaliin ja sijoittui siellä toiseksi, heti Conchita Wurstin jälkeen. Se oli Alankomaiden paras sijoitus sitten edellisen voiton vuonna 1975. "Calm after the storm" menestyi myös Euroopan latauslistoilla.

Waylon jätti yhtyeen vielä samana vuonna, ja hänen tilalleen tuli Jake Etherigde. The Common Linnets on julkaissut kaksi albumia ja jatkaa menestyksekästä keikkailuaan aina Amerikan manteretta myöten.

The Common Linnets – Calm after the storm (semifinaali)

The Common Linnets Spotifyssa
http://www.thecommonlinnets.com/

Onhan tämä kauniin tunnelmallinen balladi ja Kööpenhaminan esityskin oli lumoava, mutta kyllä minä rehellisesti sanottuna silti vuonna 2014 hieman yllätyin tämän kovasta menestyksestä. Kiva tietysti, että Alankomailtakin lähihistoriasta huippumenestyksiä löytyy, mutta kolmonen tälle saa riittää.

Ennen kun sanon mitään kappaleen hienoisuudesta, pakko siteerata itseäni:

klaus-12 13. Maaliskuuta 2014 kirjoitti:Tämä ei ole hyvä, vaikka odotin alankomailta paljon enenmän.

Inhosin tätä ennen viisuja ja taisin jopa semifinaali veikkauksessa aluksi sijoitta semifinaalinsa viimeiseksi. Sitten jokin loksahti. Vaihdoin tämän menemään viimeisenä jatkoon ja se meni jatkoon. Lopulta biisi nousi viisuviikolla puntarissani toiseksi. En käsitä, miksi en huomannut tämän hienoutta aluksi. Tämä on aivan loistava duetto. Ehdottomat viisi tähteä.

Aivan ihana kokonaisuus. Sellainen rauhoittava ja rentouttava biisi ja vaivaton, luotettava tulkinta. Tässä ei tarvinnut nojata toissijaisuuksiin. VIISI!

Myönnän, että olen kuunnellut tämän viimeksi tänä aamuna. Tämä sopii vapaa-päivän aamuihin, kun juo aamuteetään ja katselee ulos ikkunasta. Tämä on niin rauhoittava ja tunnelmallinen kappale. Esittäjien äänet ovat upeita ja soivat kauniisti yhteen. Menestys tuli yllätyksenä, mutta olihan se positiivista.

Viime vuosikymmenen puolella olisin kuollut nauruun, jos joku olisi kertonut Alankomaiden tulevan toiseksi vuonna 2014. Niin vain kuitenkin kävi ja vielä millaisella biisillä. Kerrassaan ihuna kappale, jota fiilistelen melkein päivittäin.

Tykkäsin tästä heti ensikuuntelulla paljon. Menestys oli varmaa alusta asti, mutta toinen sija tuli kuitenkin itselleni vähän puun takaa. Biisi on koko ajan kiinnostava, vaikka pysyy oikeastaan samatahtisena loppuun asti. Lavaesityksessä kemiat, äänet, taustat ja kuvakulmat ovat täydellisiä. Viisi.

Soin Alankomaille kernaasti menestystä pitkän kuivan kauden jälkeen, sääli etten vieläkään pidä tästä erityisemmin. Lavaesitys on taidokkaan intiimisti toteutettu ja laulanta kuulostaa loistavalta. Mutta tämä on armottoman tylsä.
En kykene tarttumaan kappaleen fiilikseen niin millään. Siispä kolme tähteä kilahtaa, ammattitaitoinen kokonaisuus tasapaksulla melodialla mielestäni

Eteerinen, tyylikäs ja intiimi kappale sekä esitys. Tämä jotenkin vain vangitsee joka kerta.

Itse veikkailin tälle jotain sijaa 8-15 finaalissa, joten kyllähän tän menestys yllätti. Omasta mielestä kuitenkin aika keskiverto sävellys. Lavalla oleva tunnelma ja laulajat nostavat biisin tasoa huimasti. 4 tähteä.

Aluksi pidin tätä tylsänä, mutta vasta 2015 vuonna olen alkanut tästä pitämään. Tätä kuunnellessa tulee rauhoittunut olo. Vahvat neljä tähteä.

Tämän menestyminen oli kyllä yksi positiivisimmista viisuyllätyksistä viime vuosina. Toivoin viimeiseen asti, että tämä olisi ohittanut kamalan Conchitan. Viisi tähteä!

Tämä on myös erittäin kätevä heittää vasta-argumenttina niille, joiden mielestä viisuihin pitää valita euroviisumaista viisuihin sopivaa musiikkia

Ehkä ei ihan sitä eniten itseeni kolahtavaa lajia kumminkaan, minkä takia en aktiivisesti ole viisujen jälkeen kuunnellut, vaikka mukava ja ihanan rauhoittava biisi onkin. Objektiivisia teknisiä ansioita on kuitenkin niin paljon, että viitonen on nyt paikallaan.

Ensikuulemalta pidin tätä ihan keskivertona kappaleena, mutta mitä enemmän kuuntelukertoja kertyi, sitä enemmän aloin pitämään tästä. Äänestinkin tätä finaalissa, ja 2. sija oli positiivinen yllätys.
Mukavan rauhallisen rauhoittava kappale, ja lavaesityskin oli yksinkertaisen hyvä kirjaimellisesti. Mikit vastakkain ja lähikuva molemmista laulajasta oli kyllä hyvä ratkaisu ja loi hyvää näkökulmaa esitykseen.

Ihanan aito kolmiminuuttinen - juuri tästä pitäisi olla viisuissa kyse. Ei silti sitä ominta genreäni, joten vahvaan neljään tähteen on tyytyminen.

Tykkäsin tästä koko viisukevään ja kuuntelen tällaista musiikkia muutoinkin paljon. Viisuesitys ja ylöspano oli yksi hienoimpia ja koskettavimpia ikinä. Viisi.

Olihan se kovin ilahduttavaa, että Alankomaat menestyi niin hienosti pitkästä aikaa, mutta en kyllä edelleenkään oikein ymmärrä, miten se oli tällä tylsäkkeellä mahdollista. Kyllähän tätä ihan sujuvasti kuuntelee, on rauhoittavaa ja etenee leppoisasti kuin vanha juna eli samaa tahtia alusta loppuun. Lavaesityskin oli aika erikoinen, kun laulavat vain toisilleen eivätkä katso yleisöön lainkaan, kameralle sentään muutaman kerran. Juu, tiedän, se oli se juttu siinä ja näytti onnistuvan. Minä vain hämmästelen.

Kolme tähteä.

Yksi viime vuosien tylsimmistä kappaleista euroviisuissa. En pysty ymmärtämään tämän kakkossijaa. Kaksi tähteä.

Me ihmiset yhdistämme usein jonkin tietyn kappaleen johonkin tilanteeseen tai tunnetilaan. Itselleni tulee mieleen se hetki, kun kuulin tämän Alankomaiden kappaleen radiosta hammaslääkärin vastaanotolla juuri samalla hetkellä, kun puudutuspiikiä pistetään ikeneen. Mutta siitäkin huolimatta:

Pelkästään kuunneltuna ei millään yli kolmen tähden kappale.... mutta, hieman tavoistani poiketen, kun loppukilpailuesitys on kaikkinensa niin intensiivinen, niin otan sen huomioon. Minusta on aina negatiivinen asia, jos viisu on selkeästi epä-Eurooppalaisen kuuloinen -ja tämähän sopisi vaikka USA:n Georgian viisuksi -, mutta toisaalta ainakin esittäjät tekevät country-poppinsa oikein hyvin, upeine stemmoineen kaikkineen.
Hieman miinusta myös tasapaksuudesta -lisä-nyanssit olisivat tehneet terää.
Minulla harvoin suuria tähtimuutoksia tapahtuu -toisin kuin forumin juniori-osastolla-, mutta tämä nousi alun kahdesta neljään. Siis neljä tähteä tuikkii sieltä jostain kotkien ja ties minkä Pocojen välistä... (Joo, olipa kankeata veistelyä! )

Muistaakseni ihastuin tähän kappaleeseen julkaisupäivänään toisella kuuntelulla. Siitä lähtien se oli omissa listoissani kärkikymmenikössä jo silloin, kun se ei vielä ollut erityisen korkealla veikkailuissa. Oli mukava todeta Alankomaiden päässeen finaaliin toistamiseen ja aivan erityisesti minua ilahdutti kappaleen nouseminen ennakkosuosikiksi ja lopulta kakkoseksi. Nelinkertaiselle voittajamaalle, joka oli rämpinyt vuosi toisensa jälkeen viisusuossa kakkostila oli todella ansaittu .
Kappaleen rauhallinen tunnelma, lempeä melodia ja hienot artistit valloittivat minut. Finaalin ylöspano oli erikoinen: he lauloivat toisilleen ja loivat intiimin tunnelman. Toisaalta Köpiksen katsomoon esitys saattoi vaikuttaa sulkeutuneelta. Kappaleesta tuli jonkinlainen hitti meillä ja se soi paljon Radio Suomessa. Pidän edelleen antaen hempoille viisi tähteä.

Ei tämä sentään ollut ihan yhdellä kameraotolla kuvattu vain, kuten muistelin, vaan kahdeksan niitä taisi olla. Mutta rytmitetty niin, että kun kattokameran otos vaihdetaan ensimmäiseen lattiatasoiseen niin sitä sitten kestääkin pari minuuttia. Myös isolle lavalle voi toteuttaa intiimin tunnelman! Loppua rytmitetään tiheämmin leikkauksin. Minuun vetoaa se, että artistit katsovat vain toisiaan. Ja että tuo Ilse säteilee!