Viisukuppila

Maa: Bosnia-Hertsegovina
Vuosi: 1996
Kappale: Za našu ljubav
Esittäjä: Amila Glamočak
Säveltäjä: Sinan Alimanović, Adnan Bajramović, Aida Frljak
Sanoittaja: Adnan Bajramović
Kapellimestari: Sinan Alimanović
Sijoitus: 22./23
Pisteet: 13
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1996ba
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/90s_00s/Bosnia1996.html

Amila Glamočak (s. 1966) aloitti musiikkiuransa jo entisen Jugoslavian aikaan, 15-vuotiaana. Tuolloin neito toimi Vrele usne -duon taustalaulajana. Myöhemmin Amila valmistui Sarajevon musiikkiakatemiasta, musikologian osastolta. Soolouransa laulajalupaus aloitti verisen sodan raivotessa vuonna 1992. Sarajevolaistyttöä pidettiin yhtenä maansa lupaavimmistaa nuorista naislaulajista. Amila edustikin musiikkifestivaaleilla niin kotimaassaan kuin ulkomailla. Kokemusta karttui myös musikaaleista.

Amila oli valittu vuonna 1996 jo etukäteen maan euroviisuedustajaksi sisäisesti ja raadin tehtäväksi jäi valita ainoastaan kilpailukappale. Bosnian ja Hertsegovinan euroviisusävelmä valittiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla Bosnian tv-studioilla Sarajevossa. Karsinnan lopullinen äänestystulos on yhä salaisuus, mutta kahdeksan laulun joukosta euroviisumatkalle valittiin perinteisen tuskaisa rakkausballadi "Za našu ljubav" (Rakkaudellemme), joka on euroviisukonkarin ja orkesterinjohtaja Sinan Alimanovićin käsialaa (säveltäjänä myös 1995 ja 1997 sekä lisäksi orkesterinjohtajana vuonsina 1994-1997).

Bosnian sota loppui virallisesti edeltävän vuoden marraskuussa, joten myötätuntopisteitä ei ehkä enää olisi luvassa. Amila lauluineen selvitti kuitenkin suljetusta esikarsinnasta tiensä Osloon, tosin huhujen mukaan toiseksi viimeisenä. Kuinka ollakaan, toiseksi viimeinen sija oli saavutettu tulos myös 18. toukokuuta 1996, kun 23 maata kilpaili musiikillisissa merkeissä toisiaan vastaan Oslon Spektrum-hallissa. Amilan kumea lauluääni sekä yksinkertaisen tyylikäs esitys vakuuttivat ainoastaan neljä tuomaristoa: kuusi pistettä Turkista, kolmoset Maltalta ja Kroatiasta sekä ehkä yllättäenkin yksi piste Suomen raadilta.

Kuten niin usein, menestymättömyys eurovision laulukilpailussa ei ole läheskään aina musiikkiuran loppu, toisinaan jopa päin vastoin. Euroviisuvuonna 1996 Amilalta ilmestyi ensimmäinen albumi "Imaš me u šaci", joka teki hänestä viimeistään tähden kotimaassaan. Jo seuraavana vuonna 1997 sekä 1998 hänet valittiin Bosniassa vuoden laulajaksi. Ura jatkui maineekkaana vielä 2000-luvullakin. Vuonna 2001 Amila osallistui toistamiseen maansa euroviisukarsintaan. Laulu "Ljubi me sad" sijoittui karsinnassa viidenneksi. Amila kokeili onneaan vielä vuoden 2003 euroviisukarsinnoissa ja sijoittui laulullaan "Mač sa oštrice dvije" neljänneksi. Samana vuonna ilmestyi Amilan toinen albumi "Sunce" ja nainen palkittiin taas kerran maansa parhaana pop-rock-artistina. Viime vuodet Amila on elänyt ilmeisesti ammatillisessa mielessä vaisummin, sillä rouvan virallisten kotisivujen viimeisin uutispäivityskin on vuodelta 2003.
http://www.amilaglamocak.co.ba/

Tässä ei nyt ollut oikein mitään... Kappale oli epäkiinnostava, eikä tuon naisen ääni myöskään mitenkään erityisesti hivellyt korvia.

** tähteä.

Tummaääninen laulajatar vetää slovariviisunsa ihan ammattimaisesti, joten tärskytän kolome tähtee.

Aika unettava pläjäys oli, kaksi tähteä.

Vahvat kolme tähteä tälle melodialle. Artisti on jotenkin aika vaikeasti lähestyttävän oloinen.

Ei ole oikein milloinkaan saanut pauloihinsa. KAKSI tähteä!

jotenkin tämä on jo "liian" kaunista melodiaa ihmiskorvalle, sen takia tätä täysin ymmärtää harvempi... loistava kokonaisuus, varsinkin tuo soitettu viuluosuus. Ylisanoja tähän muutaman rivin verran... 5 p. balkanin hienoimpia lauluja... luonnollisesti tämän vuoden viisula noin top 40 listalle...

Tylsä, mutta ihan kivaa tunnelmointiakin löytyi.

Olipas todella tylsä balladi, jossa ei ollut mitään koukkua eikä soittimiakaan kunnolla. Yksi tähti.

te ootte ite kaikki taas kauheen tylsiä ja väärin kuulevia....

Vuotensa pökäleitä. TODELLA mitäänsanomaton ja tylsä kappale. Taitaa jopa olla vuotensa toisiksi surkein kappale heti Islannin "Sjubiduun" jälkeen. Yksi tähti, hyhhyi!

Tyylikäs ja tunnelmallinen Balkan-balladi, mutta ei kuitenkaan oman lajinsa parhaimmistoa. Alun perusteella odotin enemmänkin, mutta kappale jää hieman tasapaksuksi. Laulajan äänestä pidän kovasti ja hänen ammattitaitoisesta esityksestään.

Kolme tähteä.

Tässä on olevinaan kasassa elämää suuremman euroviisun ainekset, mutta kun ei. Ei tavoita, vaan jättää kylmäksi. Mitä tästä muistaa sen päätyttyä? Tai 15 vuotta kisan jälkeen. Kalsa tunnelma esittäjäänsä myöten. Kaksi.

Tämä on kyllä yksi viisuhistorian mitäänsanomattomista ja onnettomammista kappaleista! Tästä ei kyllä sitten muista yhtään mitään, ei edes sen parasta aikaa soidessa! Yhtä karsea kuin esittäjänsä tukkalaite.

YKSI!

Erikoinen kappale, kolme tähteä.

Esikatseluvideossa oli enemmän poweria...... Odotukset oli siis kovat.
Mutta Oslon lavalla kertsi ei sitten lähtenytkään samalla tavalla lentoon. Ihmeen ponneton.
Asiallinen tukkalaite kuitenkin Amilalla

KOLME

niin, tuo tukkalaite on ehkä hienoin koskaan... ja piisin välisoitto-osuus kilpailee siis maailman kauneimman väliosuuden tittelistä yhdessä mm. Serbia -07:n kanssa, joka sen taitaapi voittaa...

Amilan ääni on vivahteikas, paikoin tumma lähes möreä ja toisaalta hän laulaa myös korkealta. Miksauksessa taisi olla pulmia, koska välillä Amilan ääni peitti alleen orkesterin. Amilalta intensiivinen ja onnistunut tulkinta hieman tasapaksusta balladista. Annan kolme himmeämmänpuoleista tähteä.

No tällä haavaa ei ihan onnistunut, taisin miettiä koko biisin ajan jotain muuta, joo joo laulaja upea, niin varmaan kohteliaisuudesta taas kärsivää maata kohtaan. Mutta kun ei kosketa yhtään. Valitettavasti sävellyksestä nolla ja esityksestä varmaan viisi eli yhteisesti varmaan yksi. Valitan.

Esittelymaailmassa kiinnostavuutta. Omakielistä hörpäkettä ja sönkötystä. Noh, tämä sitten on siveätä hissimusaa. Hieman soulia, iskelmälaulua ja ei sen enemmin. Sovituksessta puuttuu rönkäys, hirvieläimen pusku sarvet kiinni vihollista vasten. Ei iske. Laahaa kuin läskiä täännä oleva ihmissäkki perässä ja tätä joutuu ja joutuu laahaamaan.

Vähän vaan kuulostaa turhalta tätä edeltävän Puolan jälkeen. Turha tämä oikeastaan onkin, ei juurikaan jaksa kiinnostaa. Kaksi tähteä.