Viisukuppila

Maa: Saksan liittotasavalta
Vuosi: 1958
Kappale: Für zwei Groschen Musik
Esittäjä: Margot Hielscher
Säveltäjä: Friedrich Meyer
Sanoittaja: Fred Rauch, Walter Brandin
Kapellimestari: Dolf van der Linden
Sijoitus: 7./10
Pisteet: 5
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1958de
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Germany1958.html

Margot Hielscherin (synt. 29.9.1919, Berliini) edellinen, puhelimesta kertova laulukilpailuedustus onkin jo arvioitu täällä Viisulassa aikaisemmin. Heti seuraavana vuonna, 1958 Margotin kansainväliset edustustehtävät Eurovision laulukilpailuiden merkeissä jatkuivat. Näiden edustustehtävien myötä tänään Viisulassa kuunnellaankin "Musiikkia kahdella pennillä".

Tuomariston valinnaksi Hilversumiin, Eurovision kolmansiin laulukilpailuihin, valikoitui sävelmä "Für zwei Groschen Musik", tulkitsijanaan laulun sanomaan hyvin sopiva hyväntahdonlähettiläs, Miss Jukebox eli Margot Hielscher. Saksa luotti siis näissäkin viisuissa esiintyjään, jolla oli jo roimasti kokemusta takanaan. 12.3.1958 Hilversumin tv-studioilla käydyissä Eurovision laulukilpailuissa kahdeksantena koitti Saksan edustuksen vuoro. Taidokkaasti, pilke silmäkulmassaan Margot Hielscher tulkitsi laulunsa Euroopalle. Kymmenen osallistujamaan joukossa Saksa sijoittui kilpailuissa seitsemänneksi ensimmäisen miessolistin voittaessa kilpailut Ranskan nimiin.

Mitä sinä pidät tästä viisut ja kauneuskilpailut yhdistävästä esityksestä? Onko itse sävelmässä ainesta soimaan sinunkin "jukeboksistasi"? Tässä siis Saksan ehdokas Euroopalle vuosimallia 1958.

Aiemmin Viisulassa: Saksa 1957: Margot Hielscher - Telefon, Telefon

Tämä on tälläinen ihan kiva laulelma, kyllä joskus kuuntelee ihan mielellään. Heikohkon vuoden parhaimmistoa, kolme tähteä.

Ärsyttävä esitys. Erityisen ärsyttävää oli tuo levyjen pyöritteleminen käsissä. Itse kappaleesta ei ole oikein mitään sanottavaa, tuli ja meni.

** tähteä.

olipas rohkea veto tuo hameen helman nostaminen...no hui! onko hänet oikein virallisesti valittu Miss Soittoautomaatiksi? en aluksi oikein ymmärtäny tuota ideaa... kivan svengaava ja mikä tärkeintä, eli siis jatsahtava esitys, on melkoisesti matkaa vielä v. -06 brittien naispuoliseen dj:n ...! n. 4.0 pist. mikä armeijamainen karjaisu sieltä kuuluikaan... "drai" !

Miss Juke Box! Kirjoitettu siis missinauhassa erilleen. No, joka tapauksessa oikein pirteä pikku-iskelmä oman aikakautensa camppia tämäkin. Viehättää, eikä missään nimessä ärsytä. Vahvat kolme tähteä Margotille.

Tulin hyvälle tuulelle kuunneltuani viisun. Kiva esitys ja sävellyskään ei ollut ihan avuton.

Katie Boyle kirjoitti:Mitä sinä pidät tästä viisut ja kauneuskilpailut yhdistävästä esityksestä? Onko itse sävelmässä ainesta soimaan sinunkin "jukeboksistasi"? Tässä siis Saksan ehdokas Euroopalle vuosimallia 1958.

Saksalaista naiskauneutta vuodelta 1958. Taitaa olla ainoa kerta euroviisuissa, kun kauneuskilpailut ja viisut yhdistyvät ?
Tuli mieleen, kun Margot piteli käsissään esityksessä noita levyjä, että esitykseen olisi voinut yhdistää vielä jongleerauksen ja laulaja olisi voinut heitellä muutamaa levyä ilmaan vuoronperään........

MuzaMaza kirjoitti:Miss Juke Box! Kirjoitettu siis missinauhassa erilleen.

Niinpä näkyy kirjoitetun. Joskus näkee myös väliviivalla kirjoitetun muodon: juke-box
Kuitenkin yleisin muoto: jukebox

Mitä sitten sana juke tarkoittaa niin se onkin jo oma lukunsa..........

Tämä Margotin esittämä kappale oli minusta melko keskinkertainen oman aikansa jazzahtava iskelmä. Ei huono, mutta ei kovin sykähdyttäväkään.

Kolme tähteä.
.

Tämä oli näin vanhaksi viisuksi varsin hyvä! Kolomonen.

En mä tälle täysin lämmennyt.
Kappale toisti, aika tarttuvaa, kertosäettä paljon. Big band schlager ei muuten oikein kolahtanut. Margotin esiintymisasu oli hauska ja levytkin sopivat rekvisiitaksi, joten siinähän oli lavashown ainekset kasassa. Edellisvuotinen puhelin-viisunsa oli Margotin viisuista se parempi. Tämä saa kahden pennin sijasta kolme tähteä.

En kestä tällaisia biisejä. Varmasti tämä Margot oli olevinaan kauhean hassunhauska ja hurmaava, mutta en vain jaksa tämäntyyppistä musiikkia. Liian vanhanaikaista. Kaksi tähteä.

Minä muistan kahden pennin laulua KOLMELLA tähdellä. Ihan svengaavaa meininkiä.

Margot on ollut molempien kappaleidensa esityksissä selvästi aikaansa edellä, niin paljon show-meininkiä sisältyy kumpaankin. Tässä oli oikein kivasti svengaava meno päällä ja tarttuva kertosäe. Valitettavasti sitä sitten myös toistettiin turhan paljon, vähemmällä toistolla olisin heltynyt antamaan yhden tähden enemmän.

Vahvat kolme tähteä.

Aikamatka taaksepäin, kauemmaksi kuin vuoteen 1968, jolloin rock ja roll pyöritti kansaa tangon ohella. Sovinnainen, umpimielinen ja inhottavakin tsippale. Tuona aikana tämä on ollut rerroa, huonossa mielessä. Hiukkasen vivahteita kaksikymmenluvun ragtimestä, mistä tuleekin mieleen, että viiskytluvun sedät ovat saaneet ajatuksensa perille ja laariinsa sitä mitä ovat kuunnelleet nuorukaisina, ihan samaten mitä nykyisin ovat saaneet kaiuttimiin ne tyypit, jotka ovat ollleet nuoria kahdeksankymmenluvulla. No jokatapauksessa ei tämä biisi revi päänahkaa kappaleiksi, parempi on kuin esim. Lys Assian voittobiisi pari vuotta aiemmin. Kolme oudosti tuikkivaa mutamaan jalometallia.

Ei ihan hyvä kuin Margotin edellinen viisu, mutta tämäkin on ihan piristävä. Tässäkin on hauska esitys. Kertosäkeessä on jotain vähän ärsyttävää, mutta kyllä tämä silti kolme tähteä saa.