Vuosi: 1973
Kappale: Gori vatra
Esittäjä: Zdravko Čolić
Säveltäjä: Kemal Monteno
Sanoittaja: Kemal Monteno
Kapellimestari: Esad Arnautalić
Sijoitus: 15./17
Pisteet: 65
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1973yu
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Yugoslavia1973.html
Sarajevolaisen Zdravko Čolićin (s. 30.5.1951) nuoruus kului varsin urheilullisissa merkeissä. Herzegovinalaisten vanhempien vesa aloitti ensin jalkapallon parissa, kunnes vaihtoi nappulakengät yleisurheiluun, jossa hän oli varsinkin 100 metrin juoksussa Bosnian nuorison parhaimmistoa. Musiikkia Čolić oli harrastanut vain omaksi ilokseen urheilun ohessa, kunnes hänen ystävänsä usutti 17-vuotiaan nuorukaisen osallistumaan lomamatkalla montenegrolaiseen laulukilpailuun. Toinen sija rohkaisi nuorta miestä sen verran, että kotipuolessa oli pistettävä oma bändi pystyyn eikä aikaakaan, kun hän jo liittyi hiukan suositumman Ambasadori-yhtyeen (Jugoslavia 1976) riveihin vuonna 1969.
Alkuaikojen Ambasadori keskittyi covereiden lisäksi sotilaallisiin lauluihin – olihan suuri osa bändin jäsenistäkin armeijan leivissä – mikä rajoitti osaltaan keikkailua. Yhdessä bändin johtohahmon Slobodan Vujovićin kanssa Čolić jätti militaristiset kuviot ja perusti uuden Ambasadorin, joka alkoi saada näkyvyyttä televisiota myöten. Vuonna 1971 Kornelije Kovač lähestyi Čolićia ja pyysi häntä liittymään Korni-yhtyeeseensä (Jugoslavia 1974), sillä sen laulaja Dado Topić (Kroatia 2007) oli juuri jättänyt bändin. Čolić tarttui heti tilaisuuteen, esittihän Korni sentään omaa tuotantoaan covereiden sijaan, ja muutti Belgradiin. Pesti tosin jäi lyhyeksi, sillä Kornin progressiivinen rock ei aivan täysin istunut Čolićin populaarisemman musiikkimaun kanssa yhteen. Edessä oli puolen vuoden jälkeen paluu Sarajevoon, jossa Čolić päätti aloittaa soolouran.
Muutaman laulukilpailuesiintymisen ja tv-show'n jälkeen Zdravko Čolićin varsinainen suuri läpimurto tapahtui vuonna 1973, kun hän osallistui Opatijan laulukilpailuun, joka samalla toimi Jugoslavian euroviisukarsintana. Mukana kisaamassa olivat myös hänen kaksi aiempaa kokoonpanoansa, Ambasadori ja Korni, sekä vuonna 1971 maata edustanut Kruno Slabinac, mutta 21-vuotias Čolić veti silti pisimmän korren Kemal Montenon säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella ”Gori vatra” (suom. Tuli palaa).
Luxemburgissa käydyssä viisufinaalissa puna-asuinen Zdarvko Čolić ei saanut hurmattua Euroopan tuomaristoja puolelleen, vaikka hänen tenorinsa komeasti kaikuikin. Kun jokaisen maan kaksi tuomaria antoi kullekin laululle makunsa mukaan arvosanan väliltä 1-5, jäi Jugoslavian saaliiksi kehnonlainen 65 pistettä ja kolmanneksi viimeinen eli 15. sija yhdessä Ranskan kanssa.
Vaikka viisuissa menestystä ei siunaantunutkaan, tuli ”Gori vatrasta” suuri hitti Jugoslaviassa ja se teki Zdravko Čolićista erittäin suositun artistin. Eräs saksalainen levy-yhtiö halusi viedä Čolićia Saksankin markkinoille - tosin nimellä Dravco, artistin oma nimi kun oli liian vaikea lausua saksalaisille - mutta tuo sopimus loppui muutaman singlen jälkeen lyhyeen, sillä Čolić ei halunnut muuttaa Saksaan. Kaikesta musiikkialan kokemuksestaan huolimatta Čolićin ensimmäinen sooloalbumi julkaistiin vasta 1975, mikä teki komeasta nuorukaisesta erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten suosikin, mikä vaan yltyi vuosikymmenen lopussa julkaistun toisen albumin myötä. Eräässäkin levykaupassa tytöt särkivät jopa ikkunoita, jotta pääsisivät mahdollimman lähelle nimikirjoituksia jakanutta Čolićia. Suosionsa huipulla myös hänen oli suoritettava muiden miesten tapaan velvollisuutensa isänmaalleen ja vuonna 1978 edessä oli 10 kuukauden mittainen armeijan leipä. Sitä seurannut kolmas albumi sinetöi Čolićin yhdeksi 1970-luvun suosituimmaksi artistiksi Jugoslaviassa.
1980-luvulla asuinpaikka ehti vaihtua Sarajevosta Ljubljanan ja Zagrebin kautta Belgradiin, jossa hän asuu nykyäänkin vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa. 1990-luvun sotien aikana Čolić piti musiikillisesti taukoa, kunnes palasi valokeilaan vuosikymmenen lopussa yhtä suosittuna kuin aina ennenkin. Viime kesäkuussakin hänen konserttiaan Belgradissa oli katsomassa peräti 100 000 ihmistä!
Jugoslavian karsintakappaleita 1973
Hrvoje Hegedusic, Srdjan & Buco - Elegija 
Korni Grupa - Etida4. Krunoslav Slabinac - Poljubi me za sretan put
. Esityksessä kaikki ei valitettavasti mennyt ihan putkeen. Bändi soittaa korostetun rytmikkäästi, miltei kulmikkaasti, eikä Zdravkon iskelmäisempi laulu ongelmitta nivoudu mukaan, vaikka hyvä laulaja onkin, mutta siis ilmeisesti rytmimusiikkia perinteisemmältä pohjalta. Se mihin tällä pyrittiin olisi kuitenkin tuottanut hienon viisun - tai tuottikin, mutta toivomisen varaa harjoittelun ja sovituksen suhteen jäi. Esittelyvideo on ehdottomasti siistimpi versio, mutta tykkään myös Luxemburgissa soittona kuullusta kyllä. Neljä pistettä.
"Siis tässäkin tää tavaran määrä.. Se ei oo mitään ohkasta, se kasvaa ja kasvaa.. Se on makeen kuulosta".. (Sanna Kojon äänellä 
Mitä vielä onkaan tulossa... 
Ja ei ollut ohkasta, ei. Viisi tuikkivaa tähtöstä. 
