Viisukuppila

Maa: Italia
Vuosi: 1974
Kappale: Si
Esittäjä: Gigliola Cinquetti
Säveltäjä: Mario Panzeri, Daniele Pace, Lorenzo Pilat, Corrado Conti
Sanoittaja: Corrado Conti, Lorenzo Pilat, Daniele Pace, Mario Panzeri
Kapellimestari: Gianfranco Monaldi
Sijoitus: 2./17
Pisteet: 18
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1974it

Veronalaissyntyinen Gigliola Cinquetti (20.12.1947) tuli valtavaan kansansuosioon kotimaassaan Italiassa voitettuaan Euroviisut vasta 16-vuotiaana kappaleellaan ”Non ho l'età” vuonna 1964. Keskitymme Viisulassa Gigliolan elämän ja uran alkuaikoihin, kun on hänen voittoviisunsa aika tulla esittelyvuoroon.

Toisin kuin normaalisti Italiassa oli tapana, vuonna 1974 maan euroviisuedustajaa ei saatu selville Sanremon laulufestivaalin kautta, vaan edustajaksi valittiin sisäisesti tuolloin 26-vuotias Gigliola Cinquetti. Hän sai esitettäväkseen Mario Panzerin, Daniele Pacen, Lorenzo Pilatin ja Corrado Contin säveltämän ja sanoittaman dramaattisen rakkauslaulun ”Sì” (suom. ”Kyllä”). Liekö sattumaa, sillä siinä kun Gigliola kymmenen vuotta sitten lauloi olevansa vielä liian nuori rakkauteen, niin nyt hän viimein sanoo rakkaudelle ”kyllä” ja antautuu rakkauden vietäväksi. Tyylikäs italialaisesitys olisi hyvinkin saattanut voittaa Brightonin Euroviisut, ellei mukana olisi ollut ilmiö nimeltä Abba, joka vei historiallisesti viisuvoiton Ruotsiin. Toinen voitto jäi Italialta vielä haaveeksi, mutta Gigliola saavutti kuitenkin hienosti hopeasijan 18 pisteellä pisteytysmallissa, jossa jokaisen maan 10 tuomaria antoi yhden pisteen suosikilleen. Suomen tuomaristosta Italia oli kahden ykkössuosikki.

Italialaiset itse eivät tosin päässeet nauttimaan viisumenestyksestään vielä toviin, sillä Italian yleisradioyhtiö RAI ei näyttänyt Brightonin finaalia suorana lähetyksenä ollenkaan. Italiassa oli nimittäin lähestymässä kansanäänestys muutama vuosi aiemmin säädetyn avioerolain kumoamisesta. Laki oli tehnyt pitkään kiellettynä olleesta avioerosta vihdoin laillisen, minkä konservatiivisemmat italialaiset halusivat nyt kuitenkin mitätöidä. Äänestyskäytäntö oli muutenkin sekava, sillä äänestämällä ”kyllä” avioero-oikeus otettaisiin pois ja äänestämällä ”ei” se sallittaisiin. RAIn sensorit pelkäsivät, että heidän euroviisunsa ”Sì” saattaisi ohjailla jollain tavalla italialaisten äänestyskäyttäytymistä ja sen vuoksi viisufinaali näytettiin jälkilähetyksenä vasta kansanäänestyksen jälkeen, yli kuukausi varsinaisen finaalin jälkeen. Myös itse laulu oli sensuroitu monilta radiokanavilta ennen äänestystä.

Vaikka Italiassa laulua ei liiemmin kuultu, sen englanninkielinen versio ”Go (Before you break my heart)” ylsi brittien sinkkulistalla mukavasti kahdeksannelle sijalle. Lea Laven sai suomenkielisestä versiostaan ”Niin” hitin heti vuonna 1974, kun taas vuonna 2005 kappaleesta oman tulkintansa versioi Arja Koriseva.

Gigliola teki paluun viisulavoille vielä kolmannenkin kerran vuonna 1991 - tosin tällä kertaa juontajana, kun hän juonsi yhdessä edellisvuonna viisut voittaneen Toto Cutugnon kanssa Roomassa järjestetyn viisufinaalin. Pariskunta isännöi viisuillan omintakeiseen rentoon ja spontaaniin tyyliinsä, jossa kielitaitoa – ainakaan muun kuin italian - ei pidetty kovinkaan suuressa arvossa. No ainakin Gigliola ja Toto ovat jääneet juontajina hyvin viisufanien mieleen!

Vuoden 1974 jälkeen Gigliola osallistui Sanremon laulufestivaliin "vain" kolme kertaa vuosina 1985, 1989 ja 1995 ja viisujuontopuuhat toimivatkin ikään kuin esipuheena hänen myöhemmälle uralleen. Levymyynnin hiivuttua 80-luvun lopussa hän siirtyi 90-luvulla enemmän ja enemmän television pariin. Teatterinäyttelijän tointakin kokeiltuaan hän on nyt löytänyt oman paikkansa televisiotoimittajana.

Gigliola Cinquetti Spotifyssa

Lea Laven - Niin

Tässä on kyllä sitten yksi euroviisuhistorian hienoimpia kappaleita! Laulu, joka on täynnä onnea ja rakkautta ja täyttä tunnetta. Jousetkin soljuvat niin kauniisti, etenkin lopussa. Olen ihan myyty, melkein itku pääsee, VIISI!

Oliko tämä näin hyvä? Olihan tämä sen verran kaunis laulu, että taidan antaa kolmosen.

'

Italian iki-ihana ikiklassikko Sì ja esittäjänä iki-ihana Gigliola Cinquetti


YKSI KAIKKIEN AIKOJEN UPEIMMISTA, HIENOIMMISTA, SYDÄHDYTTÄVIMMISTÄ, KAUNEIMMISTA, IHANIMMISTA VIISUISTA!



Tämä viisu kamppailee tiukasti omalla listallani KAIKKIEN AIKOJEN PARHAIMMAN EUROVIISUN TITTELISTÄ!



IKIMUISTOISIMMAN EUROVIISUVUODEN IKIMUISTOISIN KAPPALE!



TÄMÄN VIISUN TENHOVOIMA JA VIEHÄTYS EI OLE YHTÄÄN VÄHENTYNYT OMALLA KOHDALLANI KYMMENIEN VUOSIEN AIKANA. YHÄ EDELLEEN, JOKA KERTA, KUN KUUNTELEN TÄMÄN NIIN KYLMÄT VÄREET MENEVÄT SELKÄPIITÄ PITKIN!



Joku kommentoija kirjoittaa YouTubessa tämän viisun kohdalla seuraavasti: This remains not only the greatest Eurovision song of all time but also one of the finest songs ever written.
Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu



VIISI ERITTÄIN VAHVAA JA KIRKASTA TÄHTEÄ








'

Tämä laulu on aivan mielettömän hyvä. Yksi viisuhistorian upeimpia balladeja. Aika harmittavaa, ettei tämä voittanut, vaikka sävellyksenä tämä on ehdottomasti vuotensa parhain. Kappale on täynnä tunnetta. Ei tarvitse edes miettiä pisteiden kanssa, ehdottomasti viisi!

NIIN paljon parempi kuin "Non ho l'eta". Olispa Italia voittanut tällä! Tässä on todella vahva tunnelataus. Italian ehdottomia helmiä, jonka elegantti Gigliola tulkitsee vakuuttavasti. Myös Lea Lavenin versio on hieno. Itsestäänselvät viisi tähteä!

En edes tiennyt että tämäkin on euroviisu. Loistava klassikko, upea sävellys ja ennen kaikkea Weewaa siteeraten, kappale täynnä tunnetta. Eikä tätä voisi upeammin laulaakaan. Ylittää viisi pistettään.

Si kuuluu niihin parempiin viisuihin. Konstailematon kokonaisuus. Tämän viisun suomenkielinen versiokin on upea.

Melodinen mestariteos ja sulosointujen sinfoniaa . Korvia hivelivät lisäksi sekä la bellissima lingua italiana että Gigliolan samettisen pehmeä ääni. Erittäin hienostuneen ja tyylikkään kokonaisuuden kruunasi Gigliolan azzurrinsininen asu. Lea Laven otti käännöksellään Niin-kappaleen myös hienosti nimiinsä.
Titaanien taistossa v.1974 hävinneestä kappaleesta sukeutui klassikko. Tälle täydelliselle euroviisulle naturalmente cinque, Si!

hieno, "siinä vaan hoettiin sii sii sii..." oli äitini tuomio silloin... joka lienee jo muuttunut aika tavalla aikoja sitten. Kaikki osaset yhtä upeita, jännittävän kohtalokkaan kuuloiset jouset väliosassa... ja autereisen korkeat taas kertosäkeen muunnelmassa... 5 p. tietenkin, kuten v. -64 voittajallekin, tietysti. Fredin versio jäänyt turhan vähälle huomiolle... Niin ja tuo kuoro on hieno myös tuolla lopussa...

Onhan tässä kivojakin kohtia, mutta kokonaisuutena ei kyllä kolahda ollenkaan. Tätähän on kuultukin ihan liikaa joka paikassa, tai ainakin jossain. Ylistäkää te, minä en.

** tähteä.

Niin ylistetäänkin.

Mun mielestä ehdottomasti Italian paras viisu koskaan ja luultavasti mulle myös 70-luvun paras viisu. Aina ei tartte kikkailla turhia, että kappaleesta saadan hieno ja vakuuttava. Ehdottomasti täydet pisteet.

Tässä vielä linkki myös englanninkieliseen versioon: http://www.youtube.com/watch?v=X7NKVuoUkNQ

Kyllähän tämä ehdottomasti paremmalta italiaksi kuulostaa mutta yllättävän kiva myös englanniksi verrattuna monien muiden kieliversioihin.

Minä taas kuulun siihen vähemmistöön, jolla tämä ei ihan täysillä kolahda. Melodia on toki mukava, mutta ei mitenkään ylimaallisen erityinen. Voisi tosin olla kyllä jostain Fellinin elokuvasta. Gigliolan tavasta esiintyä ja laulaa olen aina pitänyt. Kaikki on kohdillaan, mutta sydän ei sykähtele ylimääräisiä. Olen outo, I know.

Vaikka itse taivun vahvahkoon kolmoseen, en tajua, kuinka joku on voinut antaa tälle ykkösen!

Mr Kiten viesti oli kivaa tuuletusta. Tuolta tulee varmaan näyttämään minunkin viestini Hemel en Aarde -ketjussa.

Tämän italialaisen viisun paras elementti on viulut. Alku on mielestäni suorastaan ruma. Kolmea tähteä tänään.

Viisi tähteä, 70 luvun parhaimmistoa

Mukavaa dramatiikkaa, neljä tähteä.

Tarvitseeko edes perustella. No ei tarvitse. Täyskäsi tähtiä.

kwak kirjoitti:Teatterinäyttelijän tointakin kokeiltuaan

Minusta tämä on miljoonastibiljoonasti hassusti sanottu Ihana toimi

Toni kirjoitti:Minä taas kuulun siihen vähemmistöön, jolla tämä ei ihan täysillä kolahda.

Minäkin Ihanaa etten ole ihan yksin
Si(is) onhan tämä hieno, mutta minusta paljoltikin kyse on tästä onnistuneesta esityksestä ja siitä, kuin Kikliola osaa tulkita niin veretseisauttavasti. Oikea orkesteri siihen vielä päälle! Levyltä ei tule juurikaan kuunneltua ja viimeistään suomenkielinen tulkinta sen kalsan naisen vetämänä paljastaa, että itse sävellys ei ole kummoinenkaan. Annan silti tuolle Brightonin esitykselle neljä Levyversiolle olisin antanut kolmosen
Donna Summerin englanninkieliselle danceremixille voisin hyvänä päivänä antaa vaikka vitosen

Kaikkien aikojen suosikkiviisuni, tai ainakin jaetulla ykkössijalla (yhden ihan toisen viisun kanssa). Herkkä ja upea. Gigliolalla on käsittämättömän kauniin värinen ääni, ja haltioitunut katse ja olemus täydellistävät esityksen. Joskus vähän vierastin taustakuoron ihan toisen väristä (=sinapinkeltaista) ääntä, mutta ehkä kontrastia haetaankin? Ilman muuta viisi säkenöivän kirkasta tähteä!

Oikein ylevää musiikkia. Tämähän voisi olla ilman lauluosuuksia klassista musiikkia?

Vuodessaan minulla vasta toisena Monacon melodraaman jälkeen, mutta siltikin helpot VIISI tähteä. Etenkin lavaesiintyminen on hienovaraisesti virittynyt.

Toni kirjoitti: Melodia on toki mukava, mutta ei mitenkään ylimaallisen erityinen. Voisi tosin olla kyllä jostain Fellinin elokuvasta.

Samaa mieltä melodiasta -ainakin kertosäkeen osalta. Minulle on tullut nimenomaan tuosta B-osasta aina elokuvamusiikki fiilis, mutta pikemmin ranskalainen elokuva kuin italialainen! Tai jos italialainen, niin ainakin viihteellisempi elokuva kuin Fellinin teokset.
Lauluperformanssista en ole aivan yhtä vakuuttunut kuin useimmat, eli "hönkäilevyys" hieman häiritsee. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin niin hieno kappale ja esitys, että viisi tähteä on selviö.

Eipä tässä paljon enää jää jäljelle sellaista ylistystä, mitä joku ei olisi jo sanonut. Aivan mahtava dramaattinen tunnelma alusta loppuun. Taivaallisen upea kokonaisuus - sävellys, tulkinta, esiintymisasu. Gigliola sai vain kokea saman kohtalon kuin Dima Bilan v. 2006 - ilmiö tuli ja voitti. Sinänsä hauska sattuma, että kumpikin näistä ilmiön jyräämistä kuitenkin on viisuvoittaja.

Täydet viisi tähteä, totta kai!

Voi voi, kun Abba oli samana vuonna mukana, muuten tää olisi ollut selvä voittaja. Yksinkertaisesti kaunis kappale

Toni kirjoitti:Melodia on toki mukava, mutta ei mitenkään ylimaallisen erityinen.

Ylimaallinen onkin juuri oikea sana kuvaamaan tätä pakettia! Luin juuri tekstin käännöksen ensi kertaa eläissäni (en osaa italiaa), ja tuli mieleen että sanathan voisivat kuvata uskonnollistakin kääntymystä.

Minua kyllä huvittaa taustakuorolaisten ryhti: Tuolla tavoin hartiat lysyssä ja käsivarret vartaloa vasten "supussa" kuului 70-luvun teinin kulkea, tai ainakin juuri tuollaisia olivat amisgimmat siinä koulussa, jossa vanhempani työskentelivät. Kuorolaiset ovat niin aikansa näköisiä!

Olenko toitottanut tarpeeksi, miten VIHAAN juuri tällaisia kappaleita? Todennäköisesti olen, joten tyydyn sanomaan: yksi.

Täysin samaa mieltä TomppaJr:n kanssa. Tälläistä vain en voi sietää, yksi tähti.

Taas näitä yliarvostettuja Italian viisuja.

tonywerner kirjoitti: Levyltä ei tule juurikaan kuunneltua ja viimeistään suomenkielinen tulkinta sen kalsan naisen vetämänä paljastaa, että itse sävellys ei ole kummoinenkaan.

Nyt on myös vähemman kalsan versio ilmestynyt internetin ihmeelliseen maailmaan

.

Kaikkien aikojen paras euroviisu
Now and forever!

Onhan tuo Roopen linkittämä Anneli Pasasen versio kiva ja mukiinmenevä.
Mutta Gigliola Cinquettin alkuperäinen italiankielinen versio voittaa Annelin version puhtaasti 6 - 0.

Gigliola levytti tämän upean laulun myös muilla kuin italian kielellä. Hän levytti sen myös ranskaksi, saksaksi, englanniksi, espanjaksi.

Tässä saksankielinen versio. Hyvin toimii silläkin kielellä.

Ihana kappale!
Viisi tähteä!