Viisukuppila

Maa: Alankomaat
Vuosi: 1956
Kappale: Voor goed voor bij
Esittäjä: Corry Brokken
Säveltäjä: Jelle de Vries
Sanoittaja: Jelle de Vries
Kapellimestari: Fernando Paggi
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1956nl2
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Net ... s1956.html

Tänään Viisulassa tavataan tuttu hahmo, hollantilainen Corry Brokken, joka edusti kotimaatansa kolme kertaa euroviisuissa 1950-luvulla. Kaksi niistä on esitelty jo Viisulassa, tänään vuorossa on Corryn ensimmäinen viisu kautta aikojen ensimmäisistä euroviisuista.

Historian ensimmäiset viisuthan muistetaan viisuhistorian ainoina kisoina, joissa osallistujamailla on ollut kaksi kilpailukappaletta. Vuonna 1956 Alankomaiden ensimmäisen kappaleen esitti Jetty Paerl ja toisen tuolloin 23-vuotias Corry Broken. Hänen kilpailukappaleensa oli Jelle de Vriesin säveltämä ja sanoittama chanson "Voor goed voor bij" (suom. Lopullisesti ohi), jossa Corry haikailee rakkaussuhteensa perään. Vuoden 1956 julkaistiin ainoastaan voittaja, joten Corryn sijoitusta voi vain veikkailla.

Jo 1970-luvulla laulajattaren uransa lopettanut Corry palasi hetkellisesti viisujen parrasvaloihin jopa vielä vuonna 1997, jolloin hän toimi kotimaansa pisteidenantajana. Enemmän Corryn elämästä voi lukea kahdesta aikaisemmasta Viisula-esittelystä.

Alankomaat 1957: Corry Brokken - Net als toen
Alankomaat 1958: Corry Brokken - Heel de wereld

Melko tylsä iskelmä; vaikka taustamelodia on ihan leppoisa, sitä ei jaksa koko aikaa. Corryllä kyllä hyvä ääni. Vahvat kaksi tähteä.

Oikein kaunista ajan kuvaahan tässä. Viehättää hetkensä, muttei oikein tartu.

KOLME!

Varsin viehättävä viisu ja Corryn ääni miellyttää minua. Neljä tähteä.

Aika tylsä jollotus, ei ollut oikein minun mieleeni. Kaksi tähteä.

En oikein jaksa näitä 50-luvun viisuja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämäkin on vain "ihan jees", en vapaaehtoisesti kuuntele. Siitä hyvästä kaksi tähteä.

Joo, ei tämmöstä tosiaankaan jaksa.

Kaunis, ajalleen tyypillinen viisuiskelmä. Orkesterin soittoa on aina kiva kuunnella, eikä Corryn laulussakaan mitään vikaa ole. Sellainen ihan kiva kokonaisuus siis.

Kolme tähteä.

Minusta oikein asiallinen ja kiva sävelmä, kolme.

Mielestäni Corryn viisuista paras. Hyvä sävellys ja kokonaisuus. 4 tähteä.

selvästi hienoin Corryn esityksistä ouujeeeee! ..., varsinkin tuo kertsi eli kertosäe eli nimirefrenki on upea! 5 pist. Muistelin ett Corry olisi juontanut v -76 finaalin Haagissa... !?

Enemmän Corryn elämästä voi lukea kahdesta aikaisemmasta Viisula-esittelystä.

Alankomaat 1957: Corry Brokken - Net als toen
Alankomaat 1958: Corry Brokken - Heel de wereld

Kerrattakoon tässä yhteydessä vielä Corry Brokkenista sen verran, että hän toimi aikoinaan myöskin Eurovision laulukilpailuiden juontajan ominaisuudessa. Kevät oli 1976 ja tapahtumapaikkana Haag.

Corry valittiin juontamaan vuoden 1975 Alankomaiden euroviisukarsintaa sekä myöhemmin vuoden 1976 kansainvälistä eurovisiokilpailua kotikentällä.

Täysin geneerinen aikansa veisu. Ei erityisiä koukkuja aikakautena, jolloin hyvää laulua ja kauniita melodioita oli tarjolla. Yksi kun en keksi yhtäkään syytä kuunnella uudelleen tai tutustua artistiin ja loppuunkin alle kolmen minuutin kestossa on pitkä matka.

Mitäänsanomatonta ja unohdettavaa. Taas kerran.

** tähteä.

Taitavasti tehtyä hömppää. Orkesterisovituksen kliseet vähän ärsyttävät. Corrylla on hyvä ääni, joka pelastaa tämän kolmoseen. Ei tästä kyllä mitään mieleen jää, mutta kuuntelin ihan sujuvasti sen aikaa kun biisiä kesti. (Edit: Ei jäänyt mieleen edes sen vertaa, että olen jo tähdittänyt tämän )

Nätti. Tangoko tämä nyt sitten on? Tykkään. Kaunis melodia ja hyvä laulaja. Neljä tähteä.

Syrjitty Heel de wereld nousi aikoinaan unohduksista Viisula-esittelyn myötä ja mietin taas, pitäisikö käydä nostamassa se neljästä viiteen tähteen.

Tämä sykähdyttää vähemmän kuin se ja Net als toen. Jotenkin tavallisempi. Kolmonen on silti perustaso 1950-luvun viisuille, siitä en helposti lipsu alaspäin.

Kaunis viiskytluvun viisu tässä. Corry omaa nuoresta iästään huolimatta kypsän ja koulutetun äänen. Kappaleessa ei ole erityisiä koukkuja, mutta kokonaisvaikutelmasta kolmonen.

Mitä tämmöiselle orkesteritempulle voi antaa. Ehkä yhden pisteen, joka tulee nuhaisesta lauluäänestä. Ehkä kaksi pistettä, jotka tulevat mahdottomasta sovinnaisuudesta, jota sivistynyt perheenisä vaalii ja hellii. Ehkä kolmas piste siitä, että jaksavat urakalla vetää biisin loppuun. Kaukana ollaan musassa samaan aikaan kitaroita hajottavasta Eddie Cochranesta. Joka sitten kuoli auto-onnettomuudessa.

Tässä on ihan kivat instrumentit ja pimputukset, mutta muuten en saa juuri mitään irti. Maan toinen viisu samalta vuodelta on parempi. En tiedä, mitä mieltä olen tuosta instrumentaalisesta väliosasta. Sinänsä se on ihan kiva, mutta toisaalta alkaa se alkaa nopeasti tylsistyttää. Kaksi tähteä.