Viisukuppila

Maa: Espanja
Vuosi: 1966
Kappale: Yo soy aquél
Esittäjä: Raphael
Säveltäjä: Manuel Alejandro
Sanoittaja: Manuel Alejandro
Kapellimestari: Rafael de Ibarbia Serra
Sijoitus: 7./18
Pisteet: 9
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966es

Tve valitsi Raphaelin edustajakseen Luxemburgin vuoden 1966 Eurovision laulukilpailuun. Raphael oli herättänyt huomiota majesteettisella äänellään ja omalaatuisella tavallaan tulkita konsertissa marraskuussa 1965 Teatro de la Zarzuelassa Madridissa. Konserttia seurannut pienen rumpalipojan sisältänyt joululevy on yksi Espanjan nopeimmin myyneitä albumeja. Raphael oli jo aiemmin osallistunut Benidormin laulukilpailuihin, mutta varusmiespalveluksen takia läpimurron aika oli vasta nyt.

Manuel Alejandron säveltämä ja sanoittama Yo soy aquél oli ennakkosuosikki viisuviikolla. Jokaisen maan jury antoi parhaalle laululle viisi, kakkoselle kolme ja kolmannelle yhden pisteen. Espanja sai Portugalilta viisi, Isolta-Britannialta kolme ja Jugoslavialta yhden pisteen sijoittuen vasta seitsemänneksi. Raphael julistikin pistelaskun päätyttyä dramaattisesti: "Festivaali on kuollut". Ranskalainen Le Figaro -lehti nimesi äänestyksen viikinkien kostoksi mitalisijoille päätyneinen Pohjoismaiden äänestettyä toisiaan.

Seuraavan vuoden kilpailuun pistejärjestelmää muutettiin. Raphael pääsi toistamiseen edustusmatkalle, tällä kertaa kappaleella Hablemos del amor. Tuosta edustuksesta ja lisää Raphalin urasta voi lukea linkistä alla. 50-vuotis taiteilijajuhlaansa marraskuussa 2009 viettänyt Raphael duetoi Viisulassa perjantaina esittelyssä olleen Tallinnan taustakuorolaisen David Bisbalin kanssa Madridissa. Molemmat menestyneimpiä espanjalaisia edustajia Latinalaisessa Amerikassa Julio Iglesiasin ohella.

Raphael – Yo soy aquél (Cuando tu no estás 1966)

Raphael – Yo soy aquél (1973)

Raphael – Yo soy aquél (1980)

Raphael – Yo soy aquél (1982)

Don Johnsons - Yo soy aquél (2011)

Raphael Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa: Espanja 1967: Raphael – Hablemos del amor
http://www.raphaelnet.com/

Dramaattinen espanjalainen viisuklassikkoiskelmä, jonka jylhyys vakuuttaa minua neljän tähden verran.

Liekö Espanjassa suurikin klassikko, kun on katsottu Youtubesta lähes 10 miljoonaa kertaa?

Kyseessä on klassikko , jota tulkitaan tenavatähtitasollakin

Dramaattinen sävellys ja lähes yli-sellainen esitys. Komeasti Raphael laulaa, mutta minua häiritsi tuo kovin teatraalinen esitystapa, kappale olisi tehonnut paljon paremmin, jos hänen esiintymisensä olisi ollut hivenen vähäeleisempää. Seuraavan vuoden viisunsa oli minusta parempi.

Kolme vahvaa tähteä.

Mun tähänastiset Viisulasijoitukset:
Kokonaissijoitus 70./682, vuosi 1966 1./12, 1960-luku 5./106, Espanja 7./29

Harvat 50-60-luvun viisuista saavat mut aidosti innostumaan, mutta nämä Raphaelin ehdokkaat ovat niitä loistavia viisuja. Se seuraavan vuoden Hablemos del amor on todella vahva viiden tähden biisi ja tästä vuoden aikaisemmasta vähän feminiinisestä Raphaelista oli kuoriutunut hurmaava nuori mies. Tulkinta tässäkin biisissä oli jo vahvaa, mutta Hablemoksessa vieläkin vahvempaa ja sävellys tarttuvampi.

Tässä biisissä ei melodia jää ihan helpolla päähän, mutta paisuttelu loppua kohden kuulostaa sitäkin vaikuttavammalta. Hieno oli myös tuo tenavatähden tulkinta.

Viisi tähteä tällekin, mutta himmeämmät kuin seuraavan vuoden tulkinnalle.

2, ei mun mieleen

No jaa. Ei innosta. Mahtipontisuutta kyllä löytyy.

Vaivaton NELONEN! Molemmat Raphaelin esitykset ovat kieltämättä jääneet mieleen. Eivät ole ohkaisinta pintaa.

Vahvaa eläytymistä on mukavaa katsella ja kuunnella, kun sävellyskin on hyvä. 4/5

Muistelin tätä paljon epäkiinnostavammaksi, mutta tämähän kuulostikin aika hyvältä! Jokin tässä pitää tiukasti otteessaan. Täytynee perehtyä tähän tarkemmin ajan kanssa.

*** tähteä.

joooo, yksi hienoimpia espanjalaisviisuja, Spanskien top 12:sta mahtuupi...liukkaasti... tämä "kaikkensa antanut Raphael... mutta ehkäpä häntä onnistaa paremmin joskus toiste." (Katso-lehti 12/1966) huippu solisti, suosikkejani myös sillä saralla... oliko se Luxemburgin mikäliesali jälleen niin pieni ettei sinne ollut mahtunut tarpeeksi esim. alttoviulisteja... ero levytysversioon on varsin huomattava...tässäkin! ... ja nimenomaan nyt levytysversio on siis täydellisemmän upeampi kuin tämä hieman riisutumpi (ymmärrettävistäkin syistä!) live-versio..... säkeistössä nimittäin alttoviulut luovat upean maagisen ja tahallisen vahvasti surumielisen y paatoksellisen sävyn.... ja Raphaelin ääni on todellakin ainutlaatuisen hieno ja herkkä! 5 pist. Ja tietysti vuotensa TOP 1 - 3:ssa, yhdessä loistavan ratkiriemukkaan Ruotsin sekä tunnelmallisen Itävallan kera...

Mahtipontisuuden ystävänä pidän kovastikin tästä, hieno kappale. Vahvat neljä tähteä.

Todella upea ja erikoinen kappale, viisi tähteä.

mpappa kirjoitti:Vahvaa eläytymistä on mukavaa katsella ja kuunnella, kun sävellyskin on hyvä.

jälleen täysin samaa mieltä. Ei paljon lisättävää, paitsi että muistuttaa kaikin tavoin kovasti sitä Italian Dio, come ti amoa, oliko se samalta vuodelta? - Taisivat syödä toistensa pisteitä - tai tehoja. Molemmat upeita, mutta taidan pitää aavistuksen verran Diosta enemmän. Viisi.

Kelpo paatosta. Mutta tykkään samaisen esittäjän toisesta viisusta selvästi enemmän. Kolme tähteä tälle.

Olipas hienolla paatoksella esitetty, neljä!

Erityisesti pidin kertosäkeestä, se oli mahtavan mahtipontinen. Raphaelin ääni on myös komea ja hän käyttää sen kaikkia vivahteita. Kaikkia ulottuvuuksia hän käyttää myös esittämisessään, joka minusta menee teatraalisuudessaan jo vähän yli. Vähempi olisi ollut enempi tällä kertaa. Mutta neljä miinus lohkeaa.

Hyvä kappale, löytyy draamaa ja sitä jotain mahtipointisuutta
Lisäksi Raphael eläytyy tuohon kappaleeseen upeasti, ja lisäksi hänellä on niin ihana lauluääni
Vuotensa ehdottomasti paras.

¨^ no ei varmaan ole... aiettttttää mä nautin myös erityisesti näistä nm. Zigetin paljon puhuvista älykkö-vaikkakin-monesti-ehkä-turhan-tiukkapipoisen-oloisista viesteistä....

Olisi saanut voittaa viisut Espanjalle 1966! Vuotensa ykkönen. Vahvaa ja väkevää. Hieno biisi. Viisi tähteä.

Kaunista kuin puliukon oksentamisen ääni. Ei voisi koskaan tavoitella yhtä huumaavaa hattua kuin on tämän biisin tasapainoisuus. Hiukkasen oopperaa, pontiuspilateksen vuolemaa rytinää, hitlerin peräkarvahajua, ulappaa, jossa purjehtia pulputtaa paperiveneitä. Laulaja on täyttynyt pullistuneesta paatoksesta, että repeää pieruun juuri biisin loputtua. Kolme äs-vikaista leppäkerttua.

Onhan tässä ihan kaunis melodia ja Raphael laulaa komeasti. Vähän liikaa menee huutamiseksi kuitenkin, mutta ainakin on tunteella mukana esityksessä. Kolme tähteä.