Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1958
Kappale: Ma petite chatte
Esittäjä: Fud Leclerc
Säveltäjä: André Dohet
Sanoittaja: André Dohet
Kapellimestari: Dolf van der Linden
Sijoitus: 5./10
Pisteet: 8
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1958be
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Belgium1958.html

Tämä on jo kolmas kerta kun Fud Leclerc (Fernand Urbain Dominic Leclercq, syntynyt 1924) pääsee Viisulassamme päivän tähdeksi. Tänään vuorossa on herran toinen viisuedustus, André Dohetin säveltämä ja sanoittama ranskankielinen "Ma petite chatte" (suom. Pieni kultani), joka kisasi Hollannin Hilversumissa vuonna 1958.

"Ma petite chatte" on yllätys yllätys kertomus naisesta ja rakkaudesta. Onnellisen lopun omaava kappale miellytti eniten Saksan tuomaristoa, jolta kappale sai yhteensä viisi pistettä eli puolet kaikista Saksan pisteistä. Tanskan, Ruotsin ja Sveitsin tuomarit muistivat kappaletta jokainen yhdellä pisteellä. Tällä kahdeksan pisteen pistesaldolla Belgia sijoittui kisassa viidenneksi kymmenen kilpailukappaleen joukossa.

Musiikki uransa jälkeen Fud Leclerc ryhtyi rakennusurakoitsijaksi ja viihtyi alalla aina eläkepäiviinsä saakka. Ansaittuja eläkepäivään hän vietti maan pääkaupungissa Brysselissä, jossa menehtyi kaksi vuotta sitten.


Aiemmin Viisulassa:

Belgia 1960: Fud Leclerc – Mon amour pour toi
Belgia 1962: Fud Leclerc – Ton nom

1950-luvun charmia ja svengaavuutta kolmen tähden edestä.

Ihan mukava pikku laulelmahan tämä oli. Kolme tähteä.

Perushyvää aikansa iskelmää. Ei välttämättä sieltä tarttuvimmasta päästä, mutta ihan helppo kuunneltava.

KOLME!

Ihan letkeää, mutta kaipasi kyllä vielä jotain yltääkseen edes kolmeen tähteen.

Todella unettava kappale.

** tähteä.

Nautin kovasti tästä . Fudin ilmeikäs esitys oli jo sinänsä hauskaa viihdettä . Alku tosin lupaili sellaista peruschansonia, mutta kertosäe herätti koko biisin. Ihanaa svengiä ja hieno orkesterisovitus. Liian usein tulee vanhoille kappaleille räpsäistyä peruskolmonen, mutta tämä nousee kyllä kirkkaasti tavanomaisuuden yläpuolelle: viitonen!

joooo ... tämä "Belgian Olavi Virta" oli siis hirveee megatähti ja miestä vietiin tilaisuudesta toiseen kuin sitä kuuluisaa pesuluutua.... pyyhettä... Wiledaa.... ja mä antaisin vaikka mitä jos saisin tuollaiset tuuheat komeat kulmakarvat...kuin Fud pojalla.... ja ääni on varsin samettisen upea... kivan svengaava on tämäkin laulu häneltä... ainoastaan parhaat säveltäjät ja sanasepot asetettiin tämän belgian kuninkaallisen laulajan kieseille...
Mites siinä Apu-lehden v. -62 Luxembug-reportaashissa sanottiinkaan... jotenkin sinnepain kuin etta "Fud asetti oman lyhistyneen olemuksensa mikrofonin varteen ja pysyi siinä etukenoasennossaan aina kappaleen loppuun asti...." suunnilleen kutakuinkin noin ... tuon tapaisesti "ja laulu jossa ei ollut muuta kuin huutoa ja voimakkaita nousuja..." nohh... näkökulmansa itse kullakin .... ! :hmpph: ..... (hynkäisy, tuhahdus -hymiö) tälle tänään ... noin 3.8 pist. ...? varmaan hanen viisuistaan se eniten minunkin korvaani miellyttava...

Kaunis laulelma, joka soljuu kevyesti svengaten eteenpäin. Hivenen aikansa perusballadeja mielenkiintoisempi, sanoisin.

Vahvat kolme tähteä.

Tulin hyvälle tuulelle, mainio esitys. Alku tosiaan lupaili aikakauden imelähköä perushuttua, mutta vaikken ymmärrä ranskaa yhtään, tässä tunnuttiinkin kerrottavan kiva tarina, joka kuulosti pointikkaalta. Neljä.

Jos kappaleesta ei ymmärrä, mitä siinä lauletaan, niin silloin ei voi kovin tarkasti perustella, mutta arvosanat riittävät minulla vain kahteen tähteen, lisäksi oli aika kiinnostava vuosi. Hyvät muistot.

Kolme ja puoli tähteä jää arkistoihin kolmosena. Pelkästään kuunneltuna ei mitenkään mieleenjäävä. Taitava artisti kuitenkin esittää sen pirteästi.

Et tout ce qu'on n'peut pas dire en chansons (And all you can't say in songs)

Pelkuri! Kerro heti!

Liiasta häveliäisyydestä huolimatta suhteellisen mainio esitys. Käsien käyttö oli erityisen oivallista. Ilman kuvaa ehkä vähemmän muistettava eikä niin korostetusti vitsikäs kuin Lys Assian Giorgio. Neljä silti.

sziget kirjoitti:Et tout ce qu'on n'peut pas dire en chansons (And all you can't say in songs)

Pelkuri! Kerro heti!

Liiasta häveliäisyydestä huolimatta suhteellisen mainio esitys. Käsien käyttö oli erityisen oivallista. Ilman kuvaa ehkä vähemmän muistettava eikä niin korostetusti vitsikäs kuin Lys Assian Giorgio. Neljä silti.

...


"laulut...." en nyt ihan ymmärtänyt edellistä kovan luokan suosikkini nm. S:n viestiä !? .... on tietysti komeata kirjoittaa aina ulkomaan kielellä, niin voi olla melko varma ettei vähemmän kouluja käyneet ainakaan sitä ymmärrä ja pääse kärryille ja lonksuville rattaille .... ... siis ei mil pahalla mut ärsyttäähän tuo kielillä snoppbbailu.... (siis kun se menee ns. mahdottomuuksiin...) ! toki ....




jk. kiitos nm. ziketti, tuo laulajan esitys oli yksi viisuhistorian ilmeikkaimpia, ... ennenhan solistit olivat kuin toiselta planeetalta... ennen laulessa ilmeiltiin niin paljon paljon enemman... nykyajan karaokekisoissa olhaan ilme enempi ja vahempi peruslukemissa ja tuijotethaan kaukaisuuteen ja eiliseen....

romualdo kirjoitti:.... on tietysti komeata kirjoittaa aina ulkomaan kielellä, niin voi olla melko varma ettei vähemmän kouluja käyneet ainakaan sitä ymmärrä ja pääse kärryille ja lonksuville rattaille ....

Lainasin viimeisen rivin ja Diggiloon sille antaman käännöksen. Ehkä se olisi pitänyt kääntää edelleen suomeksi ja ohittaa englanti. Se ei ole aina oikein siistiä, kun todellisuudessa luen useimmat tekstit englannin kautta. Sitaatin antaminen kolmikielisenä taas olisi vielä enemmän snobbailua niiden mielestä, joita englanti ei häiritse. No, yritän vastedes suosia suomea, paitsi jos lainaus on pitkä ja/tai vaikeasti käännettävä.

Et tout ce qu'on n'peut pas dire en chansons (Ja kaikki se mitä ei voi sanoa lauluissa)

Fud Leclerc siis ylistää kultamurunsa taitoja ja muita ominaisuuksia. Tytöllä on kujeilevat silmät, niin kuin lauluissa sanotaan, ja kaikki mitä tarvitaan poikien miellyttämiseen, ja kaikki mikä voi saada toisen järjiltään, ja kaikki mitä ei voi sanoa lauluissa. 1950-luvun viisuissa seksistä ja seksikkyydestä ei voinut sanoa tuon enempää.

Perus vanha viisu, josta ei saanut otetta. Kaksi.

Kohtaus elokuvasta, musikaalista, jossa seeprajalkainen mies tanssahtelee yksin kartanonsa vintillä, lauleskelee siellä tangoista roikkuville vanhoille mantteleilleen, höpsöttelee niille, puhuttelee niitä. Kevytswingi kajahtelee narskuvina lattiata painavien kenkien koroista, torvisoitto päättömien takkien puhaltamista suista, jossain kipittelee ja huitoilee kapellimestari, se vintin aave. Sitten kaikki pimenee. 2 kuolemaa, toinen maan alla, toinen maan takana.

Tämä on niitä harvoja mustavalkoviisuja, josta saa kunnolla otteen.

Tämä alkaa todella mahtipontisesti, mutta sitten tästä taas tulee vähän aikakaudelleen tyypillinen. Erittäin huono ryhti Fudilla näyttää olevan. Kertosäe on ihan kivasti svengaava. On tämä mielenkiintoisempi kuin usea saman vuoden viisu. Kolme tähteä.