Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1969
Kappale: Un jour, un enfant
Esittäjä: Frida Boccara
Säveltäjä: Émile Stern
Sanoittaja: Eddy Marnay
Kapellimestari: Franck Pourcel
Sijoitus: 1./16
Pisteet: 18
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1969fr


Frida Boccaran (s. 29.10.1940, k. 1.8.1996) ääni ja tulkinta saapuvat tänään Viisulaan. Marokkolaissyntyinen artisti omasi jo kansallisen karsinnan ansiosta Eurovisio-taustaakin. Viisi kevättä aiemmin ehdokkuudesta kisannut "Autrefois"-sävelmä ei kuitenkaan ollut Ranskan valinta Kööpenhaminaan. Mutta Madridissa 1969 oli Fridan vuoro laulaa Ranskan nimissä.

"Un jour, un enfant" ("Yksi päivä, yksi lapsi")-kappaleessa kerrotaan maailmasta viattoman lapsen silmin. Madridissa Frida Boccara esiintyi tunteellisen äidillisesti ja varmasti. Kaunis melodia ja ajatuksia herättävä teksti olivatkin moniin mieliin. Tämä kilpailuhan päättyi pienoiseen skandaaliin 4 maan voittaessa jaetuilla pisteillä kilpailun. Fridasta tuli onnekseen eräs illan voittajista! Ja sävelmästä myöskin yksi illan suurimmista hiteistä. Kappaletta versioitiin useassa maassa. Muiden muassa Ruotsissa Agnetha Fältskog levytti kappaleen ruotsiksi ja ennenkin euroviisuja hyödyntänyt Paul Mariat käytti kappaleen instrumentaaliversiota televisiosarjan tunnusteemana.

Frida Boccara osallistui Ranskan kansallisiin laulukilpailukarsintoihin vielä 1980 ja 1981, mutta tuolloin toiset solistit äänestettiin kisamatkoille. Frida kunnioitti osaltaan myöskin Euroviisujen 25-vuotisjuhlaa Norjassa vuonna 1981. Ja tuolloin kuultiin tietenkin jälleen maailmasta lapsen silmin.

Frida Boccara menehtyi vuonna 1996 keuhkosairauteen. Mutta hänen äänensä soi elävästi yhä. Tässä siitä esimerkkinä voittoisa sävelmä Madridin keväältä 1969, "Un jour, un enfant".

Frida Boccara Ranskan karsinnoissa

Frida Boccara - Un Enfant de France (1980)
Frida Boccara - Voila Comment Je T'aime (1981)

Frida Boccara Spotifyssa

Viis pistettä, tietysti...

... tämä... eräs kauneimmista euroviisuista kautta aikojen ja mm. JariMJKoikkalaisen (joka siis perusti aikoinaan OGAE-klubin v. -84 toisen (lähes) saman nimisen eli Jari Pekka Koikkalaisen (!!!!!!!!) kanssa ... Jari Matti otti siis ensin yhteyttä Jari Pekkaan.... kerho lienee siis ensimmäistä laatuaan Euroopassa, aikoinaan!!???? joissakin asioissa Suomikin on sentään joskus edelläkävijöitä!) suosikki numero 1 .... (ja yhä... !?) no mutta, siis nyt tähän erääseen huippuviisuun...


Päivä - Lapsi tai siis Päivä, Lapsi (tosi suora käännös!) tai Eräänä Päivänä Eräs Lapsi ... (tää on käännösnimenä/muotona ehdottomasti mun suosikkini, --- aatelkaa nyt : Eräänä päivänä Eräs lapsi .... :huh, melkein kylmiä värinöitä!: tuttu nimikäännösversio siitä Katso-lehden artikkelista jossa esiteltiin nämä laulut mustavalkoisina kuvina, mm. Lennie Kuhr myös niin JanisJoplinmaisen hauraan persoonallisen ilmeikkäänä... ...!) ja tuo viim. mainittu on siis tämän kappaleen nimen suomennoksia joita olemme kuulleet mm. Lauantain Toivotut Levyt -konserteissa ....
erikoisen harmonisen kaunis, kappale. Täydellinen!


Tosin Kaikki eivät tämänkään laulun kohdalla mene polvilleen ... "-ikivanhaa tyyliä, keskiaikaista...!" oli kuulemma Ossi Runne tyytymättömänä tuhahtanut artistilämpiössä pisteiden jaon aikaan... ja joku hänen lähellään huoahti myötätuntoisena : "Kumpa Hollannin Trupadour olisi saanut vielä yhden pisteen enemmän..." nohhhh, seuraavan vuoden kisat olivat(kin) sitten siellä noihin aikoihin ehkä yhdessä euroviisumyönteisimmässä valtiossa (?) eli Hollannissa ....


Kumma kyllä, tästä laulusta en ole kuullut suomenkielistä versiota.... hmm, joo, hollannin laulu meni Ankille, englannin Lisbethille sekä jaaa, espanjan josta pidän ehkä eniten näistä 1. pallille äänestetyistä neljästä... ja siis nimenomaan sinä alkuperäisenä vinyylilevytysversiona, Punaisen Ristin ESC-voittajat -kokoelmalevylle (v. 1981) tuli sitten se nopeampi lähinnä salsamuotoinen versio, se ei ole olleskaan niin hyvä ja jämäkkä ja viisumainen kuin tuo edellä mainitsemani lähempänä vinaali-live-esitystä oleva versio eli siis se originelli, mieskuoroineen, ahhh !) vauhtihirmu jäi myös vaille härmäläistulkintaa...., en ehkä niin suuri yllätys kuin se että ohitimme ranskan coveroimisen ... !!!


nohh, siis tuo noiden kahden minun mielestä mieluisimpien "voittopiisien" coveroimatta jättäminen kertoneekin ehkä jotain laulujen tasosta, niiden haaaaastavuudesta, vaateliaisuudesta, korkeatasoisuudesta, ja hmm, molemmat ovat vieläpä katolisten maitten lauluja, etelä-eurooppaa, selvästi.... pohjois-eurooppalaisten ja skandinaavien musiikkimaku on, kuten monesti äänestyksissä on huomattu, varsin erilaista tai oli ainakin ennen, aika erilaisempaa kuin etelän jannujen ja leidien maku.... ! 5 pist. tietysti, persettä räpäyttämättä.... buah.... :eikä itkukaan ole kaukana kun tuota laulua kuuntelee varsinkin siinä tietyssä mielentilassa:


jk. Frida oli myös v. -80 francen loppukarsinnoissa ja lauloi silloinkin yhä upeasti. Kelpoisen hieno esiintymisasu hänellä oli myös Madrigin vinaalisa, ja olkoon sitten vaikkapa a-look-alike- liberaalimman katolisen tyttökoulun rehtorska.
Tuosa versiossa soivat sellot ja muutkin jousisoittimet upeasti, ... :huoh: ....

Todella hyvä esimerkki siitä, että kyllä iän karttuessa oppii arvostamaan musiikin hienouksia. Joskus olen pitänyt tätä yhtenä kaikkien aikojen huonoimmista voittajista, mutta nykyään... Että on kaunista. Tätä kuunnellessa voi vain upottautua melodioiden ikuisuuksiin ja antaa kaiken mennä. Tämän kuultuaan voi vain istua useita minuutteja paikallaan ja hengittää tasaisesti. Täydellistä. Vuoden neljästä voittajasta ehdottomasti paras. Ehdottomasti viisi tähteä.

Eräs kaikkien aikojen voittajista, ehdottomasti. Kappale joka kasvaa vieläkin sitä kuunnellessa.

Hienoutta. VIISI!

Minä vain en voi antaa tälle yhtä tähteä enempää vaikka toisaalta ehkä haluaisinkin. En vain jaksa tälläistä, unettavaa ja sitäkin tylsempää.

Madridin neljästä voittajasta minulle se paras. Kaunis, vaikkakin vähän alakuloinen melodia on saanut huikean hienon livesovituksen. Levyllähän kuuluu lähinnä piano ja jouset. Frida Boccara on Laulaja ja Tulkitsija ja se oli valttia silloin, kun kisassa vielä sellaista arvostettiin. Kahden vaiheilla, mutta viitoseen kiepsahtaa.

En ole koskaan pitänyt tästä tylsäkkeestä. Ja jokin tuon ihmisen esiintymisessäkin nyt häiritsi.

** tähteä.

Kappaleessa on ihan mukavasti dramatiikkaa.

No tota ... tykkään tummista äänistä ja vahvasta tunnelmasta, mutta jostain syystä nyt Fridan soundi ei sytytä. Kuulostaa laiskalle ja jähmeälle, poskien osalta ylirennolle ja lespaavalle. Laahaako myös liiaksi , mutta vaikutelma on jotenkin karkea ja yksinkertainen, eikä sellaisella voimakkaalla ja mielenkiintoisella tavalla. Biisi on nätti. Kolme.

Upea voimaballadi, jossa on aivan älyttömän hienot nostot. Mutta en nyt kuitenkaan laske tätä täydellisten viisujen joukkoon, vaikka sävellys sellainen kieltämättä onkin. Fridan tulkinta on toki taitava, mutta hänen äänessään on jotain sellaista, mikä ei saa minua syttymään, hyvin pitkälti samaa mieltä ta1jan kanssa.

ta1ja kirjoitti: Laahaako myös liiaksi

Ehdottomasti!

Vuoden voittajista sijoitan De Troubadourin tämän edelle.

Vahvat neljä tähteä.

Yksi kaikkien aikojen parhaista. Järkyttävän kaunis. Jos yrittäisin jotain listaa väsätä, Un jour, un enfant olisi ihan kärkisijoilla. Myös Taina West nimesi tämän joskus radiossa suosikkiviisukseen, kun vain yksi piti valita. Ranska olisi tuskin voittanut nykypisteytyksellä, joten tasapeli ei ollut skandaali vaan onnekas tulos.

romualdo kirjoitti:Kumma kyllä, tästä laulusta en ole kuullut suomenkielistä versiota....

Kääntämättömät-listan mukaan sellaista ei olekaan. Pitäisi ehdottaa käännöskilpailuihin.

no tuon toki tiesinkin jo silloin -70 luvun loppupuolilla jolloin ESC-fundamentalismikauteni oli kaikkein kiivaimmillaan.... pitkään luulin myös että Danny oli tehnyt Monacon -69 viisun erään kaverin vinkkaamalla tiedolla : ELI MUKAMAS NIMELLÄ, Tahdon kuunnella neuvoja äidin, mikä tietysti olisi oikein hyvin sopinut siihen aiheeseen : Maman Maman ... mut vasta viime vuosina tuon laulun radiosta kuulleena totesin ettei se nyt ihan noin ollutkaan tai ei siis lainkaan noin! .... ....


Kääntämättömät -listalta löysin ainakin yhden virheen, kun pääsin v. -73 ... Markku Arohan esitti Tourada -laulun, ( oma muistikuvani osoittautui siis oikeaksi, kiitos sen erään valveutuneen Kuppilalaisen, ... Iharju? tms.) mutta siis vain ihan kerta-live-esityksenä silloisessa neilikkavallankumouksesta (?) kertoneessa ajankohtais ohjelmassa.... !


"Vie oikea kämmenesi vasemman hartiasi taakse ja vasen kämmenesi oikean hartiasi taakse. Sulje sitten silmäsi ja tunne lämpö kun nyt näin mielessäni halaan sinua lujaa." kummitätini lähettämä synt.-kortti, kuva hiirestä silmät kiinni... (huom: kortin teksti/originaali : kämmensi = panovirhepaholainen joka oli ujuttautunut tuohon korttiinkin!)

Niin kaunista. Tässä sävelmässä on jotain ajatonta. Vahvat viisi tähteä ja ehdottomasti iltansa paras voittobiisi!

Vaikka viisu onkin kaunis, ei se sytytä minua. 3/5

'



Nukuttava kappale.

Itselleni tuli - jostain syystä - mielikuva Fridan esityksestä, että hän oli kuin olisi ollut laulamassa Marseljeesia.
Johtui kai siitä, että hän veti niin totisen vakavan juhlallisen mahtipontisesti tätä kappaletta.
Toisinaan minusta tällaiset esitykset, kun laulaja paikoilleen jämähtäneenä esittää totisen vakavan pateettisesti ja asiaansa (lauluunsa) kovasti uskovan / luottavan näköisesti, ovat jollain tavoin siinä rajamailla, ettei esitys osittain lipsahda tahattoman komiikan puolelle.

Kolme uneliasta tähteä.

'

Yksi kaikkien aikojen euroviisu ja euroviisuvoittaja. Koskettava, kaunis ja kuten Aintsu sanoi, ajattomalta kuulostava. Toimii tässäkin päivässä. Erittäin, erittäin helpot viisi tähteä!

Hieno, mutta ei ihan täysillä kolahda. Fridan äänen soundissa tai laulamisessa tai tulkinnassa en koe olevan mitään vikaa, biisi alkaa viiden tähden arvoisesti, mutta sitten tulee orkesterisovitukseen mukaan ajalle niin tyypillisiä imeliä viuluja ja huilulurituksia, jotka latistavat vaikutelman neloseen.

Kaunis kappale, mutta ehkä vähän turhan disneymäisen sliipattu. Neljä tähteä.

Täysin keskinkertainen jollotus, joka ei pitänyt otteessaan sitten lainkaan. Yksi.

Yksi monista päänravistelijoista Ranskasta. Olen minä tästä tykännytkin, mutta sitten, kun näin voittoesityksen, huomasin, että samat liikkeet, ravistelut, mikinpuristelut toistuvat ja ymmärrän, että tämähän on näyttelemistä. Rakenne tuttu ranskalainen. Hissutellaan, pauhataan, hissutellaan ja pauhataan vieläkin enemmän ja kerätään huokausääniä. En minä tätä tietokonetta ja siinä olevaa kuolleen naislaulajan kuvaa heitä ikkunasta pellolle, mutta kyllä minä pisteen laitan ja neljä viineriä sen päälle.

Kaunista, niin kaunista

.

Neljästä voittajasta se paras, kai. Hienosti etenevä melodia ja koskettava tausta. Selloko se siellä niin kauniisti väräjää ihan sieluun asti..? Oon varmaankin kranttuuntunut mutta neljä erittäin vahvaa saa - ei sitä viidennettä. Aitous jää uupumaan. 4/5.

Hivelevän kaunis melodia, lämmin tumma ääni, joka toimii upeasti sellojen kanssa - kyllä, tämä on hieno! Joku mainitsikin jo mikrofonin näpräämisen ja muut näytellyn tuntuiset elkeet, jotka hieman häiritsevät kokonaisuutta. Neljä tähteä, melkein viisi.

Ehdottomasti huonoin näistä vuoden neljästä voittajasta ja itseasiassa yksi huonoimmista voittajista ikinä. Arvatenkin yksi tähti.

Leonardo kirjoitti: ↑

19 Marras 2012, 21:35

Upea voimaballadi, jossa on aivan älyttömän hienot nostot. Mutta en nyt kuitenkaan laske tätä täydellisten viisujen joukkoon, vaikka sävellys sellainen kieltämättä onkin. Fridan tulkinta on toki taitava, mutta hänen äänessään on jotain sellaista, mikä ei saa minua syttymään, hyvin pitkälti samaa mieltä ta1jan kanssa.

ta1ja kirjoitti: Laahaako myös liiaksi

Ehdottomasti!




Romun lissäys; Korj.
Nostan tämän kuppilalaisen millainen... onkohan Fridan äänessä tosiaankin sitten ehkä himpun werran liikaa, paatoksellisuutta... tosikkomaisuutta..., dramaa... ?

Vuoden voittajista sijoitan De Troubadourin tämän edelle.

Vahvat neljä tähteä.

Noh, ny mun viesti meni hieman vikaan eli tuonne ao. Kommentoijan sanallisen arkun eli laatikon sisälle...



Hitto! Heleijaa, eteenpäin... !