Viisukuppila

Maa: Belgia
Vuosi: 1956
Kappale: Messieurs les noyés de la Seine
Esittäjä: Fud Leclerc
Säveltäjä: Jean Miret, Jacques Say
Sanoittaja: Robert Montal
Kapellimestari: Léo Souris
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1956be1

Joulua vietetäänkin Viisulassa hyvin synkissä tunnelmissa. Belgian kaikkien aikojen ensimmäinen euroviisu Messieurs les noyés de la Seine (suom. Seineen hukkuneet herrat) kertoo epätoivoisesta pariisilaismiehestä, joka on niin pettynyt ja kyllästynyt elämään, että pyytää Seine-jokeen hukkuneita herroja tekemään hänellekin tilaa. Laulun mies on ollut oman kuvailunsa mukaan naimisissa vain kurjuuden kanssa, eikä ole kokenut koskaan rakkautta. Hänen rakastamansa nainen ei rakastanut häntä takaisin, ja ystävätkin jättivät hänet.

Laulun esitti Fud Leclerc, joka oli Belgian ranskankielisen yleisradioyhtiön luottolaulaja euroviisuyhteyksissä, sillä hän esitti myös Belgian euroviisut vuosina 1958, 1960 ja 1962. Näissä vuoden 1956 viisuissa oli mukana myös toinen belgialainen artisti, Mony Marc, joka lauloi Belgian toisen edustussävelmän.

Vuoden 1956 Eurovision laulukilpailusta ei ole jäänyt jäljelle minkäänlaista livetaltiointia, joten allaolevan YouTube-linkin myötä voimme vain kuunnella Belgian debyyttiviisun esitystä Luganon viisuista. Vuoden 1956 tuloksia ei ole myöskään tiedossa, joten emme tiedä, mille sijalle Belgian esikoisviisu sijoittui.


Aiemmin Viisulassa:

Belgia 1958: Fud Leclerc – Ma petite chatte
Belgia 1960: Fud Leclerc – Mon amour pour toi
Belgia 1962: Fud Leclerc – Ton nom

lharju kirjoitti:Belgian kaikkien aikojen ensimmäinen euroviisu Messieurs les noyés de la Seine (suom. Seineen hukkuneet herrat) kertoo epätoivoisesta pariisilaismiehestä, joka on niin pettynyt ja kyllästynyt elämään, että pyytää Seine-jokeen hukkuneita herroja tekemään hänellekin tilaa. Laulun mies on ollut oman kuvailunsa mukaan naimisissa vain kurjuuden kanssa, eikä ole kokenut koskaan rakkautta. Hänen rakastamansa nainen ei rakastanut häntä takaisin, ja ystävätkin jättivät hänet.

Hui, onpa tosiaan synkät sanat. Tästä on iloinen joulumieli kaukana.

Valitettavasti en voi sanoa pitäväni tästä kappaleesta. Kuunneltuna tämä on sitä samaa tylsäkemassaa kuin niin monet muutkin aikalaisviisunsa.

** tähteä.

Masentava viisu.

Tässä oli jotain ihan hienoakin kyllä, vaikka vähän tylsyyteenkin vaipui. Kolme tähteä kuitenkin.

Tämähän on hieno! Enkä tiennyt tekstin olevan noin traaginen. NELJÄ!

Masentava viisu ei tuo ollenkaan joulutunnelmaa. Kappale ei muutenkaan innosta. Kaksi.

Synkkää oli ja raskassoutuista, tuska voi parhaimmillaan olla hienous, mutta tässä kappaleessa näin ei ollut. Olihan tuossa jänniä sävelkulkuja, mutta tuo raskassoutuisuus oli niin läpitunkevaa, että mielenkiintoiset nyanssit hukkuivat sen alle.

Kaksi tähteä.

Vuoden 1956 I-viisut on nyt sitten kaikki kuultu Viisulassa. Tähtikeskiarvokseni muodostui 2,71 eli hieman heikkotasoinen kattaus oli kyseessä. Parhaimmaksi arvioin Alankomaiden De Vogels Van Hollandin, jolle näistä ainoana annoin neljä tähteä.

Aika kiehtova viisu, annetaan aluksi kolme tähteä.

Kuinka huikean masentava ja ahdistava viisu! Olen aivan järkyttynyt, ällistyttävän yksinkertaisella tavalla vangitsevia taustakilkutuksia myöten tämä viisu kietoi minut todella tiukkaan pakettiin ja pakotti kuuntelemaan. Uskokaa tai älkää: VIISI!

Komppaan taas Tomppaa. Tämä ei ole tylsä, tämä on huikaisevaa draamapläjäys. Vangitseva, raastava ja jopa raaka balladi veretseisauttavasti tulkittuna. Viisi tähteä.

nojoo, viis pinnaa multakin, vangitsi heti ensi kuulemalla... Vanhat herrat Seinen rannalla, siis älyttömän hieno kieli-kuva.... kaksi Belgia helmeä ollutkin ny peräkanaa... randon-tietokonekin on sitä mieltä että laitetaan vaan nämä parhaimmat ja mielenkiintoisimmat viisut eli siis belgian(kin) kappaleet tulemaan ihan etujoukoissa tässä Viisula-sarjassa....

Kyllä minä tykkään ... tai olisin tykännyt, jos viisu olisi kaiken sen rakentamisen jälkeen jossain kohdassa päässyt lentoon. Mutta kertosäe ei vastaa alkuunkaan luotuja odotuksia. Kuristuu hihnaansa ja tukehtuu. Kaksi

Olipas hieno sävellys Belgian viisuna ja komea oli Fud Leclercin tulkintakin. Sanat olivat ihan Tuska-festivaali -osastoa, onneksi ei tarvinnut aattona tätä kuunnella. Sanoitus on se tähtimäärää alentava tekijä, nyt päädyn neloseen.

Kappaleen alku oli hieno. Vajottiin Seinen pinnan alle... Mutta loppu ei sitten tarjonnutkaan mitään kovin mieleenjäävää. Mutta vahvat kolme tähteä tälle sävelmälle tänään minun näppikseltäni.

Kaihoisa kapakkalaulu, eräänlaista runonlaulantaa. Brellin lapsosiako. Marssi ei tahdo lähteä käyntiin. Seine on sitten kaunis joki laulajan mielestä. Sateisuutta, hieman sotaisuutta. Elokuvan taustalle. Kävellään öistä Seinenrantaa, heitetään hyvästit ja sukelletaan joen pohjalle ja sinne jäädään. 3 pistettä ja pelastusrengas.

Olen pitänyt tätä yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista mestariteoksista, mutta täytenä yllätksenä minulle tuli, että tällä on näin synkät sanat.

TomppaJr kirjoitti:Kuinka huikean masentava ja ahdistava viisu! Olen aivan järkyttynyt, ällistyttävän yksinkertaisella tavalla vangitsevia taustakilkutuksia myöten tämä viisu kietoi minut todella tiukkaan pakettiin ja pakotti kuuntelemaan. Uskokaa tai älkää: VIISI!

Voi ei minua. Ihanaa lukea näitä vanhoja kommentteja. Olemme siis Samiasdin kanssa aloittelemassa viisujenkoluamisprojektia, jonka yhteydessä kirjoittelen Viisulaan myös kommentteja uusiksi, jos mielipiteet on kauheasti vaihdelleet. Ja tämän kohdalla kyllä vaihtui aika voimakkaastikin. Viidestä tähdestä valahti heikkoon kakkoseen. Kyllä mä tavallaan ymmärrän, mitä tässä olen nähnyt, mutta ei nyt kosketa enää.

Tämä on niin mystinen ja alkuosa on kaunis. Väliosa kyllä pilaa tunnelman täysin, vaikka vähän siihen pääsee takaisin loppua kohden. On tämä silti vuotensa parhaimpia. Neljä tähteä.