Viisukuppila

Maa: Balgia
Vuosi: 1988
Kappale: Laissez briller le soleil
Esittäjä: Reynaert
Säveltäjä: Joseph Reynaerts, Dany Willem
Sanoittaja: Joseph Reynaerts, Philippe Anciaux
Kapellimestari: Dany Willem
Sijoitus: 18./21
Pisteet: 5
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1988be
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/Belgium1988.html

Belgian ranskankielinen televisioyhtiö oli edustusvuorossa vuonna 1988, kun maan edustuskappaletta Lausannen Euroviisufinaaliin ryhdyttiin etsimään. Pienen budjetin finaali järjestettiin helmikuun lopulla Brysselissä ja mukana oli kaiken kaikkiaan 12 kilpailukappaletta. Asiantuntijoista sekä tavan rahvaasta koostunut raati valitsi Lausanneen 33-vuotiaan Joseph "Reynaert" Reynaertsin itse säveltämällään mystisellä laululla "Laissez briller le soleil" (Antaa auringon paistaa). Karsinnan esiintyjälista koostui lähinnä musiikkiviihteen tuntemattomammista nimistä, joista voittaja Reynaert oli ehkä tunnetuimmasta päästä.

Joseph Reynaerts syntyi vuonna 1955 Valloniassa, Seraingin pikkukaupungissa. Reynaert ansaitsi taskurahaa teini-iässä katulaulajana. Vuonna 1978 mies osallistui vuosittaiseen Spa-kaupungissa järjestettyyn laulukilpailuun laululla nimeltä "Cerf-volant". Osallistuminen poiki myös ensisinglen. Toinen single "Pas assez" ilmestyi vasta vuonna 1982 ja myös albumia tehtiin verkkaiseen tahtiin. Ensialbumi tuli myyntiin vuonna 1984. Kuinka Reynaert löysi tiensä Belgian Euroviisukarsintaan, sitä tarina ei kerro.

Dublinin myöhäisillassa Reynaert esiintyi kilpailunumerolla 16. Reynaert esitti mustassa nahkatakissaan Euroopalle melko erikoisen ja sanoitukseltaan pessimistissävyisen laulun, jonka sanoituksen voisi päätellä kertovan vaikkapa ajasta ydinsodan jälkeen. Illan taidepaukku jäi muulle Euroopalle pääosin vieraaksi. Belgian delegaatio sai odottaa pisteitään pitkään, sillä vasta kolmanneksi viimeisenä pisteitä antanut Ranska sai Belgian nollan rikki. Ranskan raati antoi Belgialle peräti viisi pistettä ja niiden turvin Reynaert ohitti pistelistassa mm. Suomen Boulevardin. "Laissez briller le soleil" -singlen myynti jäi hyvin heikoksi eikä Reynaertista ole juuri kuultu sen koommin Belgiassa kuin maan ulkopuolellakaan.

Belgian karsinta 1988

Cap Segal - Les couleurs de tes nuits
Gil Cassan - Fragile
Yannick Darkman & Samantha Gilles - Exister pour aimer
Nathalie D - S'évader
Marianne Eden & Nico Zangardi - L'oeil médiatique
Frank Michael & Martine Laurent - Mélodie
Chantal Nicaise - On a ...
Gianni Polizzi - Betty Blue
Joseph Reynaerts - Laisser briller le soleil
Frederic Ruymen - Puisque l'amour ne suffit pas
Fabienne Sevrin - Laissez nous croire
Toxic - Perdu dans l'infini

Todella tylsä kappale. Ei mitään koukkua. Heikon vuotensa huonoimmistoa. Heikot kaksi tähteä.

Minusta taas tässä on jotain ihan kiehtovaakin, mutta tietyillä sovituksilla kikoilla sen kiehtovuuden olisi voinut saada vähän selkeämmin esiin. Jotain etnoakin löytyy, mutta lähinnä tämä esitys ja kappale nostaa esiin kysymyksiä, kuten "Täh?". Kaksi tähteä, kun on sentään edes vähän yritystä.

Tylsyyden lisäksi tämäkin on suhteellisen rasittava kappale, en pidä sitten yhtään. Yksi tähti.

Ei tämä oikein ole milloinkaan minuakaan sykähdyttänyt. Ihan kivoja osia ja omanlaisensa tunnelma, mutta kokonaisuus jää vaillinaiseksi. Solistikaan ei saa pauloihinsa.

KAKSI! Seuraava!

ai mahtava, urkumusiikin tuella pauhaava lopunaikojen ilmoituslaulu, belgian viisuhistorian hienoimpia, ja muutenkin yks vaikuttavimpia ja tietysti videokin on yksi viisuhistorian hurmeen (= veren) seisottavimpia lasiseen laulukirjaan sortuneine rantojen reinoineen ym. ahdistavine metrotunnelmineen.... erikoisen helpot 5 pist. ...
se vuosi olikin melko tai erikoisen kahtiajakoinen, Janus-kasvoinen.... oli mukana sekä kaikkien aikojen heikoimpia lauluja (itävalta,islanti) että sitten näitä erityisen häikäiseviä napakymppilauluja, kärjessä luonnollisesti tämä, israel, sveitsi, ... ... etc. ... öö...? ... ai-jai... kuinka pelkialaiset osaavatkin olla näin hävyttömän taitavia sydämen herkimpien kielien soittajia... ja koskettajia.....

Yksi kaikkien aikojen upeimmista kappaleista, jopa Belgian yleisen viisutason mittapuulla. Hieno, tunkkainen ja ainutlaatuisen ahdistava tunnelma. Pysäyttävä kokemus. Kuusi tähteä.

Tässä on jotakin pienesti kiinnostavaakin, mutta noin yleisesti ottaen en koe tätä järin miellyttävänä musiikkielämyksenä.

** tähteä.

Outo auringonpalvontalaulu. Sävelmässä on paikoin kiehtoviakin kohtia, mutta pääosin kappale vain etenee epämääräisesti. Reynaertin lauluäänestä en pitänyt lainkaan enkä stailaustakaan menisi kehumaan. Rasittava kokonaisuus.

Olin jo antamassa kaksi heikkoa tähteä, mutta kappaleen loppu oli niin raastavaa, että yhteen jää.

Ahaa, mitähän minä juuri äsken kuuntelin? No en tiedä, mutta en tahdo kyllä kuunnella sitä uudelleen, yksi.

Tjaa -muistelin paremmaksi. Tyylikäs ja melodinen wallooni-viisu. Laulaja ei minun(kaan) suosikkejani. Kolme tähteä.

helveten, tämä jakaa mielipiteitä aika rajusti kuten arveltiin jo taannoin... Viisulan vuosikokouksessa... mutta, onhan tämä toki taviksille ja tavistaviksille hieman liian kovaa ja korkeatasoista kamaa... ei siis millään pahalla, mutta mm. meihin Linkolalaisiin tämä taas uppoaa ihan kypällä... tämän piisin sukulaisia ja serkkuja ovat varmaankin mm. Kirkan Varrella Virran, sekä Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - yhtyeen Kymmenen tikkua laudalla, jossa ... tai hetkonen... sen nimi lienee kuitenkin Viimeisellä rannalla, joka sai innoituksensa ilmeisesti silloin siitä Australiaan sijoitetusta Maailman loppua ja Ydinsäteilyä kuvaavasta elokuvasta, siis siitä, joooh muistatte varmaan missä säteilyyn sairastuneet ihmiset jonottivat loputtoman pitkinä jonoina viimeisiä jodi- ja armonpiikki-eutanasia-myrkkyannoksiaan... ...
"radio / tv- uutisten lukijan kuulen itkevän... naapurista en ole kuullut moneen päivään, verhot ovat olleet kiinni jo monta päivää... näyttää sinne asuntoonsa linnottautuneen... " tai noin jotenkin suunnilleen meni sen varsin synkkäsävyisen biisin teksti.... sangen vaikuttava kappale siis tämäkin...
ja ymmärrän toisaalta hyvin tahi jotenkuten miksi varsinkin konservatiivisen maailmankuvaan tämä kappale yleensä tökkii.... ihmetellään tai kyetään ehkä lähinnä vaan ihmettelemään että miksi tuo laulaja vetää huulet tötteröllä : "uuuuuuu - entä jollei tämä ihmisten murhaava hulluus lopukkaan...." entä jos useimpien ainoa jumala onkin edelleen raha, money, pengar, kesem, jota olemme palvoneet sokeasti jo liian monet... monet vuosikymmenet.... Entäpä jos lapsemme eivät saa nähdä aurinkoa enää luonnollisen värisenä ...... mmmmmmahtavaaaaaaaa, kiitos Belgia tästäkin orgastisesta taidenautinnosta! .......

Ihan tykkään virtaavasta tunnelmasta, mutta paksut kasarielementit etenkin kamalan rumpusoundin, Reynaertin lopun Cocker-raspin muodossa vähentävät pisteitä. Sinällään tyypithän näyttävät yllättävän hillityiltä ja tyylikkäiltä lavalla, ottaen huomioon mikä horror-vuosikymmen käynnissä. Staili siis jopa onnistunut. Kolme.

Kaksi tähteä!

Puuduttavan tylsä. Alku antaa toivoa hyvästä, mutta sitten kyllä lässähtää kuin pannukakku.

Viisulan esittelytekstissä mainitaan virheellisesti, että

Lausannen myöhäisillassa Reynaert esiintyi kilpailunumerolla 16

Dublin oli kuitenkin viisujen pitopaikka vuonna 1988, joten Dublinin myöhäisillassa Reynaert esiintyi

Tässä kappaleessa on jotenkin viehättävän painostava tunnelma. Mainettaan parempi, mielestäni. Kolme tähteä.

akuankka13 kirjoitti:Yksi kaikkien aikojen upeimmista kappaleista, jopa Belgian yleisen viisutason mittapuulla. Hieno, tunkkainen ja ainutlaatuisen ahdistava tunnelma. Pysäyttävä kokemus. Kuusi tähteä.

Ahh, miten herkullisen viehättävä kommentti, akuankka 13! Oma tunnelmani kappaleesta on ilmava, raikas ja eteerinen. Viisi tähteä.

Yksi kaikkien aikojen hirveimmistä kappaleista yhtenä kaikkien aikojen parhaista vuosista. Hyi.

Yllätän itsenikin ja annan tälle peräti neljä! Tämähän oli paljon parempi kuin muistelin. Juurovissöniä lainatakseni tämä on juurikin ilmava ja raikas. Toisaalta tämän rauhallisen soljuvaa tunnelmaa rikkovat Reynaertin rouhea ääni ja synkän pohdiskeleva sanoitus. Kokonaisuutena hyvinkin kiehtova.

Kylläpä oli tuskaisaa tämän auringon paistaminen , sijoitus häntäpäähän oli helppo arvata, mutta yllättävän paljon pisteitä kuitenkin sai .
Piiiitkä kuuntelutauko tämän kipaleen kohdalla teki terää ja itsenikin yllättäen annan kaksikin tähteä.

'
Tässä lainaus viime viikon maanantain viisun Viisulan esittelytekstistä. Kyseessä Belgian viisu vuodelta 1956:

Joulua vietetäänkin Viisulassa hyvin synkissä tunnelmissa. Belgian kaikkien aikojen ensimmäinen euroviisu Messieurs les noyés de la Seine (suom. Seineen hukkuneet herrat) kertoo epätoivoisesta pariisilaismiehestä, joka on niin pettynyt ja kyllästynyt elämään, että pyytää Seine-jokeen hukkuneita herroja tekemään hänellekin tilaa. Laulun mies on ollut oman kuvailunsa mukaan naimisissa vain kurjuuden kanssa, eikä ole kokenut koskaan rakkautta. Hänen rakastamansa nainen ei rakastanut häntä takaisin, ja ystävätkin jättivät hänet.

Tässä lainaus tämän viisun esittelyteksistä - kyseessä myös Belgian viisu:

Dublinin myöhäisillassa Reynaert esiintyi kilpailunumerolla 16. Reynaert esitti mustassa nahkatakissaan Euroopalle melko erikoisen ja sanoitukseltaan pessimistissävyisen laulun, jonka sanoituksen voisi päätellä kertovan vaikkapa ajasta ydinsodan jälkeen.

Onpas Viisulassa viime viikolla - ainakin osin - ollut synkkäsävyisiä viisuja

Molemmat ovat Belgian viisuja.
Ovatko belgialaiset keskimääräistä enemmän taipuvaisia synkkämielisyyteen, pessimistisyyteen ?
No, lienee liian suoraviivainen johtopäätös.

Tässä viisussa oli kyllä jotain kiehtovaa - kiehtovaa tunnelmaa.
Kivaa melodisuutta. Ja kappale soljuu mukavasti eteenpäin.
Mutta on yleisilmeeltään jotenkin liiankin raskas.

Pyörii kolmen ja neljän tähden välillä.........?

Kolme vahvaa tähteä

'

Siis massiveattackmaisia syntsasävyjä ennen kuin mokomat ovat tehneet unfinished sympathyn. Bonomaisia huudahteluja, villieläinten kutsuhuhuiluja. Levyltä kuunneltuna ihan hyvä biisi. Ei-euroviisukappale. Eihän tämä pane porukkaa heiluttelemaan sytkäreitään, kun katsomossa on vallittava hieno ja sivistynyt tunnelma. Minä lyön neljä kertaa yhden pisteen.

Hyvä luoja kun on tarpeeton kappale. Sinänsä hajuton ja mauton, mutta silti saa vähän voimaan pahoin. Yksi tähti.