Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1962
Kappale: Un premier amour
Esittäjä: Isabelle Aubret
Säveltäjä: Claude-Henri Vic
Sanoittaja: Roland Stephane Valade
Kapellimestari: Franck Pourcel
Sijoitus: 1./16
Pisteet: 26
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1962fr

Vuonna 1962 Ranska osallistui Eurovision laulukilpailuun seitsemättä kertaa ja voitti sen jo kolmatta kertaa. Vuosi oli ranskankielisten esitysten juhlaa, sillä koko kärkikolmikko lauloi ranskaksi. Vaalea Isabelle Aubret otti voiton kuitenkin selvin pistein laulamalla unohtumattomasta ensirakkaudesta, 'Un premier amour'.

EBUn määräyksestä oli ensimmäistä kertaa käytössä uusi äänestystapa, jossa tuomaristot antoivat pisteitä kolmelle suosikilleen sen sijaan, että olisivat nimenneet vain yhden suosikin. Tästä huolimatta Ranska johti kilpailua alusta loppuun. Voitettuaan maan tv-yhtiö ei suostunut järjestämään kilpailua enää kolmatta kertaa viiden vuoden sisällä, vaan britit saivat kunnian seuraavana vuonna.

Isabelle Aubret'n ura akoi jo 50-luvun puolella, ja kuten Viisulasta olemme aiemmin voineet lukea, hän edusti Ranskaa myös kuusi vuotta myöhemmin Eurovision laulukilpailussa. Hänen uransa jatkuu muutenkin aktiivisena ja nimetäänpä hänet myös päärooliin Cherbourgin sateenvarjoissa, josta hänen täytyy kuitenkin vetäytyä jouduttuaan auto-onnettomuuteen.

Aubret'n ura on jatkunut Ranskassa läpi vuosikymmenten, viimeisin levy ilmestyi 2006.

Vieno Kekkonen on levyttänyt Ranskan voittokappaleen nimellä Ensimmäinen rakkaus.

Isabelle Aubret – Un premier amour (voittoesitys)

Isabelle Aubret – Un premier amour (1962)

Isabelle Aubret – France, France (1983)

Vieno Kekkonen - Ensimmäinen rakkaus

Isabelle Aubret Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa: Ranska 1968: Isabelle Aubret - La source
http://www.isabelle-aubret.com/

Kyllähän tämä eräänlainen klassikkokappale on. Minä vain en ole tälle syttynyt, vaikka olen yrittänyt. Kappaleessa on melodiaa ja haaveellisuutta, mutta minulle päällimmäiseksi nousevat monotonisuus, toistaminen ja se jää etäiseksi. Isabellen v. 1968 ehdokkaasta olen sen sijaan haltioissani, viitosen sille räpsäytin. Tämä saa vain kakkosen, pardon Mme Aubret .

Aivan huikean kaunis. Mystinen tunnelma tuntui olevan tuolloin muodissa. Ainakin vuosien 1961-1963 ja miksei 1964:kin voittajaviisut olivat tunnelmaltaan mystisiä. Hieno sovitus, joka kestää kuuntelua. Ja solistin upea tulkinta. Ihana tarina ja melodiankuljetus. Ehdottomasti VIISI tähteä.

Aika unettava kappale. Ei todellakaan suosikkivoittajiani. Tälle ilman hypnoottisuutta jäävälle hypnoottiselle balladille kaksi.

En yleensä hauku mitään kieltä rumaksi, mutta tässä meillä on kappale, jonka kohdalla haluaisin sen tehdä. Nuo ranskalaiset ärrät kuulostavat aivan kamalalta! Tekisi mieli mönkiä piiloon.

Muuten kappale on hyvin mitäänsanomaton.

** tähteä.

Mielestäni vanha kappale ei ole automaattisesti klassikko. En pidä tästä juurikaan. 1/5

Mystistä, suorastaan maagista! (Erkki Pohjanheimon äänellä) Oikein oli hyvä laulu ja laulaja. Viisi tähteä.

Mystinen on tunnelma, mutta tämä ei kyllä ranskankielisyydestään huolimatta (ihanat ärrät ) oikein sytytä. Luulenpa että eniten minua häiritsevät nuo monet kolminkertaiset saman sanan toistot, ihan kuin vanha levy juuttuisi paikalleen.

Kolme tähteä.

Leo kirjoitti:Tämä saa vain kakkosen, pardon Mme Aubret .

Hui. Tälle 2 tähteä ja Sou Fräille 4. Tämä Viisulan seuraaminen on mielenkiintoista.

Hapa kirjoitti:

Leo kirjoitti:Tämä saa vain kakkosen, pardon Mme Aubret .

Hui. Tälle 2 tähteä ja Sou Fräille 4. Tämä Viisulan seuraaminen on mielenkiintoista.

Olen kai ymmärtänyt väärin, kun olen luullut, että täällä saa olla omaa mieltään eri kappaleista.
Hapa voisi minun pisteytysteni lisäksi listata muidenkin nimimerkkien sellaisia pisteytyksiä, jotka Hapaa ihmetyttävät, noin niin kuin tasapuolisuuden vuoksi, eikö vain? Muuten en ylläolevaa lainausta ymmärrä, sori.

No kunhan nyt jotain kirjoitin että tulee tännekin kirjoitettua. Pakostakin näitä vertauksia tulee tehtyä kun tätä palstaa lukee. Sori.

Ps. Minun mielipiteitäni saa kyllä vapaasti verrata ja pähkäillä, jos joku vaan niitä joskus lukee...

Ensimmäinen hyvä euroviisuvoittokappale. Olen laskenut, lueskellut, että tämä biisi vaikutti aika paljonkin tulevien vuosien viisukappaleisiin, muidenkin maiden kuin ranskankielisten. Haaveileva tunnelma, kaipaava, öinen. Painava rakkauslaulu, painava lemmestäkärsivä sydän, ei heitetä tunteita tuuleen, pidetään niitä sydämessä ja kärsitään. Kyllä minä tälle viisi sydäntä annan. Ne rakkautensa tähden itsemurhan tehneitten ihmisten sydämet, ja nekin vain öisinä unikuvina.

.

Jonkin verran jo unholaan painunut viisuvoittaja - ainakin omalla kohdallani.
Ei tätä useinkaan tule kuunneltua.

Onhan tässä ranskalaista hienostuneisuutta ja wanhan ajan tyylikkyyttä - sekä laulussa että esityksessä.
Haaveileva, rauhallinen kappale, jossa on paikoin ihan kaunista, tarttuvaa melodiaa.
Ja Isabelle on kyllä nätti, vaalea, ranskatar, jolla on kivan pehmeä lauluääni.

Mutta toisto sanoituksessa osin häiritsee tässä viisussa.
Minusta tämä on jo myös vähän ajan kuluttama - kuulostaa ehkä jo liiankin vanhahtavalta.
Isabellen esitys jää myös jossain määrin vaisuksi, pliisuksi.

Kolme vahvaa tähteä

.

Mystinen ja hypnoottinen vanhan ajan kappale, viisi tähteä.

Tässä on kivaa mystiikkaa, ihan mukava kappale. Kolme tähteä.

Hypnootinen kipale. Olisi saanut olla vakuutavammin esitetty. Ansaittu voitto kuitenkin. Viisi tähteä.

Yksi huonoimmista voittajista ikinä. En ole tästä koskaan pitänyt ja tämä ärsyttää jo ihan ensimmäisistä sekunneista. Vuotensa huonoin kappale ja yksi tähti.