Viisukuppila

Maa: Sveitsi
Vuosi: 1957
Kappale: L'enfant que j'étais
Esittäjä: Lys Assia
Säveltäjä: Géo Voumard
Sanoittaja: Émile Gardaz
Kapellimestari: Willy Berking
Sijoitus: 8./10
Pisteet: 5
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1957ch
Karsinnan tulos: http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Swi ... d1957.html

Koska Lys Assia pääsee nyt jo neljännen kerran Viisulassa päivän tähdeksi, lienee turha enää kerrata ladyn ansioitunutta elämää ja meritteejä. Siirtykäämme siis suoraan päivän aiheeseen eli Sveitsin vuoden 1957 edustuskappaleeseen "L'enfant que j'étais", joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa "lapsi, joka olin". Maan edustusviisu oli tuolloin ratkaistu yhdentoista kilpailukappaleen ja kolmen artistin karsinnassa. Lys Assia esitti karsinnoissa viisi kappaletta ja Jo Roland sekä Gianni Ferraresi kumpainenkin kolme. Kilpailun ratkaisi tuolloin neljä alueraatia ja heidän päätöksellä tämä Géo Voumardin säveltämä ja Émile Gardazin sanoittama kappale lähti puolustamaan Sveitsin edellisvuoden voittoa Frankfurtin viisuihin.

Frankfurtin euroviisuihin osallistui jo kymmenen maata. Lys sai kappaleineen kunnian olla illan viimeinen esiintyjä. Menestys ei kuitenkaan ollut edellisvuoden luokkaa vaan Sveitsi jäi tuloslistalla jaetulle kahdeksannelle sijalle viidellä pisteellä.

Mutta niin kuin me kaikki tiedämme, tämä ei aiheuttanut Lysille elinikäisiä traumoja euroviisujen suhteen. Nyt jo 88-vuotias Lys on muutaman viime vuoden aikana tavoitellut yli 50 vuoden tauon jälkeen Sveitsin viisuedustajan pestiä. Ja vaikka karsinatvoittoa ei olekaan näillä kerroilla Lysille suotu, on hän hyvinkin tuttu näky kansainvälisten kilpailuiden tapahtumissa.

Aiemmin Viisulassa:

Sveitsi I 1956: Lys Assia – Das alte Karussell
Sveitsi II 1956: Lys Assia - Refrain
Sveitsi 1958: Lys Assia - Giorgio
Sveitsi 1961: Franca di Rienzo – Nous aurons demain
Sveitsi 1962: Jean Philippe – Le retour
Sveitsi 1963: Esther Ofarim – T'en vas pas

Lys Assia Spotifyssa
http://www.lys-assia.de/

Aivan ihastuttava viisu tämä puolustavan mestarin Lysin toinen viisu . Kaunis, kaihoisa ja silti valoisa. Lysin täyteläinen ääni soi kauniisti. Orkesteri ja piano soivat upeasti. Ensikuulemalta neljä kirkasta tähteä.

On kyllä niin sovinnainen rouvalaulu, ei likaa kynsien alla, moitteeton tukka. Inhottava laulu. Samana vuonna Chuck Berry vetäisi raisun Rock'n' roll music -biisinsä, joka on siis vereltään ihmistä ja eläintä, kun tämä on siro pöytäliina, jonka päällä ei saa pitää edes kukkaruukkua. Lautan Juma, että risoo tämä kireä siisteys. 1 pommi.

Lysin viisuista heikoin. Laimeaksi ja tylsäksi tämä jää. En saa juuri mitään irti. Heikot kaksi.

Siinähän tuo soljuu, muttei herätä uinuvaa mielenkiintoa.

** tähteä.

Ihan kiva, keskinkertainen aikansa chansonhan tässä. Lysillä karismaa ja tulkintaa piisaa, mutta itse kappale tosiaankin hyvin helposti unohtuvaa sorttia.

KOLME!

Oikein kaunis, mutta hivenen pitkäveteinen kappale - vaikutelmaa lisäsi vielä se, että tämän kesto oli absoluuttisestikin viisuviiteryhmässä pitkä. Kerronnalliset osuudet olisi voinut jättää pois, olisi jämäköittänyt ja lyhentänyt kappaletta sopivasti. Itse pidän tätä Lysin toiseksi parhaana viisuna voittoisan Refrainin jälkeen.

Vahvat kolme tähteä.

Ihan nättiä ja viehkeää laulantaa, mutta aika puuduttavaksi käy loppua kohden. Kamppailee Das alte Karussellin kanssa Lysin huonoimman viisun tittelistä. Vahvahko kakkonen tälle.

Eipä olisi lähtenyt ulkomuistista, eikä lähde muistinverestämisen jälkeenkään. Kaksi ja puoli.

Vahvat kolme! Ei paras Lys Assian viisuista, mutta minä tykkään näistä vanhan ajan biiseistä. Niissä on ankan sanoin semmoista vanhan ajan viehätystä.

Ihan nätti kappale, mutta ei ole niinkään hyvä kuin Lysin voittoviisu. Tässä on sama ongelma kuin monissa 50-luvun viisuissa, tämä on aivan liian puuduttava pituudensa vuoksi. Kaksi tähteä.