Viisukuppila

Maa: Luxemburg
Vuosi: 1966
Kappale: Ce soir je t'attendais
Esittäjä: Michèle Torr
Säveltäjä: Bernard Kesslair
Sanoittaja: Jacques Chaumelle
Kapellimestari: Jean Roderes
Sijoitus: 10./18
Pisteet: 7
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1966lu

Jos joku on jo ehtinyt odottaa tämän päivän Viisula-esittelyä, niin hän pystyy varmasti samaistumaan päivän kappaleeseen, jonka nimi on Ce soir je t'attendais eli suomeksi Sinä iltana odotin sinua.

Vajaa kuukausi sitten tutustuimme Viisulassa Michèle Torriin (oik. Michelle Cléberte Tort, s. 7. huhtikuuta 1947), joka on nähty euroviisulavoilla kaksi kertaa. Vuonna 1977 hän edusti Monacoa laululla Une petite française, joka sai tuolloin esittelyvuoronsa Viisulassa. Tänään tutustumme Michèlen ensimmäiseen euroviisuesiintymiseen vuodelta 1966.

Vuonna 1966 Michèle Torr oli juuri kokenut läpimurtonsa, ja monet hänen levytyksistään nousivat hiteiksi ranskankielisissä maissa. Niinpä Luxemburgin yleisradio kutsui hänet sisäisesti maansa euroviisuedustajaksi vuoden 1966 Eurovision laulukilpailuihin, jotka Luxemburg itse isännöi. Michèle Torr sai esitettäväkseen laulun Ce soir je t'attendais. Aikakirjojen mukaan tämä menevä ranskankielinen laulu kuului jonkinasteisiin ennakkosuosikkeihin, mutta menestys jäi yllättävän vaatimattomaksi, sillä isäntämaa Luxemburg sijoittui kilpailussa jaetulle kymmenennelle sijalle yhdessä Suomen ja Saksan liittotasavallan kanssa. Ruotsalaiset olivat äänestäneet laulun koko illan parhaaksi eli viiden pisteen arvoiseksi. Lisäksi laulu keräsi pisteen Itävallalta ja Ranskalta. (Vuoden 1966 Euroviisuissa raadit antoivat pisteitä kolmelle parhaalle asteikoilla 5-3-1).

Michèle Torrin urasta voi lukea tarkemmin lisää hänen edellisestä Viisula-esittelystään.

Michèle Torr – Ce soir je t'attendais (1966)

Laila Kinnunen - Odotin sinua

Michèle Torr Spotifyssa

Aiemmin Viisulassa: Monaco 1977: Michèle Torr – Une petite française
http://www.micheletorr.com/

Ihan ok ja pirteä iskelmä.

Aika dramaattissävyinen oli Michèlen ensimmäinen viisu. Toistoa oli aika paljon, etenkin lopussa tuo nimisanan toisto alkoi häiritä kun se vielä yhdistyi huutamisen rajamaille yltyneeseen laulamiseen. Eniten pidin niistä säkeistön rauhallisimmista, tummasävyisistä kohdista.

Jännä muuten miten erilaisia kuvakulmia vuosien mittaan on viisuissa nähty, tässä oli kovasti käytetty lähikuvausta, ehdin jo ihmetellä, eikö kokovartalokuvaa tule lainkaan - kannatti odottaa, Michèlen asu oli tyylikkään hieno. Joinakin vuosina taas on lähes pelkkää kaukokuvaa, jossa esiintyjät hukkuvat lavaan.

Kolme tähteä.

Tomjones-musiikkia, naksuvat rummut ovat tulleet viisuihin, räiskyvyys siis. Olisi kelvannut Dannyn ohjelmistoon, vai oliko tuo vielä olemassakaan silloin. Tuntuu, että olisin kuullut tämän suomeksi, en ole lukenut vielä alustusta. Mutta siis, hyväntuulen rallatus, pumppaava tunnelma, ajan bilemusiikkia. Puhaltimet luovat pumppaavuuden, esidiskoa. 3 papukaijan merkkiä tatuointina.

Jk. Olihan Laila tämän sitten huulahtanutkin.

Löytyy esittelyssä olevan Lailan upean version lisäksi myös Marionin tulkinta

Kolome.

60-luvun riemuvoitto.
Ajalleen tyypillinen poljento, joka lupsakasti, mutta samalla takakireästi menee eteenpäin. Kovan oloinen ja soinnuton lauluääni. Tää on varmaan silloin kuulostanut hienolta. Kaksi tähteä, tosin en tiedä miksi.

Ihan mukavan pirteä iskelmä. Ei kuitenkaan mitenkään ihmeellinen, ja ehkä Luxembourg lähti vähän liikaa kopioimaan edellisvuoden voittoviisuaan. Kolme.

Vuotensa ehdotonta parhaimmistoa, ja olisi saanut menestyä odotusten mukaisesti.

Solistin toisinaan kovahko äänenkäyttö veroittaa yhden tähden, joten annetaan VAHVA NELONEN!

^ Juu, kovin on kovaa Michelen äänenkäyttö tällä(kin) kerralla, vaikka ilmeikkäästi esiintyykin. Melodiassa on herkullisia käänteitä ja hienoja sointuja, jotka nostavat kokonaisuuden neljään tähteen.

Joskus olen tästä melkein pitänyt, mutta enää en moiseen erehdy. Tämähän on jopa aika kamala! Periaatteessa kaikki sujuu ihan mukavasti siihen asti, kunnes Michèle alkaa huutaa - sitten kaikki menee pieleen. Ei tuollaista jaksa oikein kuunnella... Ja oikeastaan kappale on melkoisen yksitoikkoinenkin, vaikkakin sinänsä ihan vauhdikas.

** tähteä.

upea herkistely johon Michelen ääni tuo aina oman ainutlaatuisen extra-sävähdyksensä, olisi tietysti kuulunut korkeammalle. Solisti kun oli vielä noihin aikoihin menettänyt äitinsä liikennekolarissa ja siinä samasa rytäkäsä meni laulajattaren oma kaarakin tuhannen päreiksi. 4.4 pist.

Björkmäinen ääni, vaikka parempi tekniikka, en pidä. Biisi on toisaalta aikansa peruskauraa toisaalta ei, en saa otetta. Muttei kiinnostakaan. Kaksi.

Ihan mukavasti etenevää musaa. Tänään kolme tähteä. 11 vuotta myöhemmin hän oli vakuuttavampi, kaikin puolin.

Ai kun tää täti ei osannut laulaa. Yksi.

Oli tässä jotain kiehtovuutta, mutta melko harmaaksi jää. Kolme tähteä.

Tämä on taas näitä, jotka jäävät helposti päähäni soimaan. Siitä huolimatta pidän tästä kyllä paljonkin, neljä tähteä.

Kertosäkeeseen asti aika tylsä, mutta kertosäe on ihan menevä. Michéle on myös todella kaunis. Surkeiden säkeistöjen takia kuitenkin vain kaksi tähteä.

Leonardo kirjoitti: ↑

11 Maalis 2013, 22:41

Aika dramaattissävyinen oli Michèlen ensimmäinen viisu. Toistoa oli aika paljon, etenkin lopussa tuo nimisanan toisto alkoi häiritä kun se vielä yhdistyi huutamisen rajamaille yltyneeseen laulamiseen. Eniten pidin niistä säkeistön rauhallisimmista, tummasävyisistä kohdista.

Jännä muuten miten erilaisia kuvakulmia vuosien mittaan on viisuissa nähty, tässä oli kovasti käytetty lähikuvausta, ehdin jo ihmetellä, eikö kokovartalokuvaa tule lainkaan - kannatti odottaa, Michèlen asu oli tyylikkään hieno. Joinakin vuosina taas on lähes pelkkää kaukokuvaa, jossa esiintyjät hukkuvat lavaan.

Kolme tähteä.

---




Joo, ootte te waan laittaneet hienoja ajatuksia ja mielipiteitä, näistä suuri kiitos... näihin palaa aina silloin tällöin ... uuestaan ....