Viisukuppila

Maa: Ranska
Vuosi: 1987
Kappale: Les mots d'amour n'ont pas de dimanche
Esittäjä: Christine Minier
Säveltäjä: Gerard Curci
Sanoittaja: Marc Minier
Kapellimestari: Jean-Claude Petit
Sijoitus: 14./22
Pisteet: 44
Sanat: http://www.diggiloo.net/?1987fr
Karsinnan tulos: http://natfinals.webuda.com/70s_80s/France1987.html

Ranskan karsinta vuoden 1987 Brysselin Eurovision laulukilpailuun järjestettiin neljäs huhtikuuta. Iltaa emännöi Marie-Ange Nardi ja isännöi Patrick Simpson. Voittaja valittiin soittamalla joukolle tv-katsojia. He valitsivat voittajaksi 23-vuotiaan Saint-Raphaëlissa syntyneen kampaajana työskennelleen Christine Minierin kappaleella Les mots d'amour n'ont pas de dimanche (Rakkauden sanoilla ei ole sunnuntaita). Antenna 2:n järjestämä karsinta oli viimeinen laatuaan kahteentoista vuoteen.

Reilua kuukautta myöhemmin Christine Minier purjehti Brysselissä Palais du Centenairen lavalle Christian Diorin pinkki-oranssisessa luomuksessa. Christine on myöhemmin todennut esiintymisasustaan: "Näytin karkilta!". Ranska sai Luxemburgin raadilta täydet kaksitoista ja illan voittajamaalta Irlanniltakin kymmenen pistettä. Suomesta ei pisteitä Ranskaan matkannut. Lopulta ääniä kertyi 44 oikeuttaen 14. sijaan. Christine jatkoi myöhemmin laulu-uraansa La Bande à Basile yhtyeen riveissä.

Karsinnan kakkonen: Marilyne et Marina - Marilyne et Marina

.

Liian väpättävä laulutyyli minun makuuni, eikä sävellyskään ollut oikein hurmaava. Mutta noistakin vioista huolimatta 3/5

alakusoitto eli alkusoitto eli intro on tosiaan ehkä kaunein koko ESC-historiassa tai ainakin siellä noin Top 4:ssa yhdessä Monaco ja Belgia -74:n ohella... ja mitä niitä kaikki ihania nyt onkaan, joo Sveitsi -78 vois lukea näihin Kauneimpiin Aloituksiin kans... ja Ranska -78 ... voihh niitähän löytyis vaikka miten ... pitääkin tehä joskus niistä oma Top-Lista ... ! Tehkää tekin!
suloinen olis ollut tuo karsinnoissa 2. tullutkin ja olisi kyl menestyny, tehokeinoinaan noi pahviset mikkeihin kiinnitetyt puhekuplat. Ihania olivat myös mm. Vivre pour sekä viimeinen karsintapiisi Vivre.... mut koska äänestäjinä ovat kaikenikäiset niin edustuskappale on pakostakin tai lähes aina sitten ns. keskiverto... tämä on toki sen yläpuolella, viehko, herkkä biisi, "kauniskin" kuten Virve Rosti kommentoi lyhyen ytimekkäästi erääsä lehtijutussa kilpailijoitaan... ihanasti väpättävä ääni, tosiaankin... mut kovin tuntui laulajatyttö ujolta ja kuin "hieman väärässä paikassa..." ... "a-anteeks ny vaan ku määä oon tuppautunu tänne, mut hei, leikitäänks ett miee oon osa tuota kukkatapettia...!?"
a-osa on tosi viehko, eikä kertsissäkään löydy moitteen sijaa... vaikkakin hieman levottoman poukkoileva ja tunnustelevan arka onkin... TEKSTI on tietysti aivan mojova, ranskikset kun osaavat tehdä ehkäpä koskettavimmat euroviisusanoitukset! (MYÖS!) ...
niin ja c-osa on kans hieno,... voi voi tuolloin ranska oli vielä erityisen voimissaan... 2001 ja VARSINKIN 2002 taisivat olla ja taatusti olivatkin viimeisimmät super-upeat ranskaviisuvuodet... ja yleensäkin viimeiset kuuneltavat. SEN JÄLKEEN ihmetys ja pettymys ja hämmennys on ollut vähintään yhtä suuri kuin brittienkin kohdalla... !?
tälle noin 3.4 - 3.9 - 4.3 pist. ei hitto, menköön 5 pistettä, oli se sen verran muka "heikohko" laser&muovi vuosikerta kuitenkin....
jk. niimpä tietysti, alkusoitto ei tullut kokonaisena esikatse-ranskanfinaali-versiossa .... !

jk. 4.11-18 nohh noin 4 pist riittää tällekin ehkä.... jos vähennetään tunnetta ja otan enemmän järkeä m mukaan....

Vähän laahaava, pikkukiva kappale sympaattisella esittäjällä. Vahvat kaksi tähteä.

Onpa unettava jollotus. En välitä tällaisista.

** tähteä.

En jaksa kuunnella. Kaksi tähteä.

Ihan nätti, mutta ei mitenkään säväyttävä (ellei tuota Christinen karkkiasua sellaiseksi lasketa ) viisu, varsin tyypillistä ranskalaislaulelmaa. Oli hautautunut viisumuistini perukoille ja pelkäänpä, että palaa sinne aika pian taas.

Heikot kolme tähteä.

Vuosi 1987 on nyt kokonaisuudessaan nähty, kuultu ja arvioitu täällä Viisulassa. Oma tähtikeskiarvoni on 2,73. Ainoa viiden tähden viisu oli Suomen Vicky Rostin Sata salamaa.

Kaunis sävel kuuluu vuotensa parhaimmistoon. Tälle ranskalaisballadille neljä tähteä.

Omintakeinen vibrato, todella. Itse sävelmä on ihan nätti perusviisu. Näitä on kuultu monena vuosikymmenenä ja kuullaan varmaan vastakin. Solisti ei saa minua pauloihinsa ja tähdetkin jäävät heikkoon KOLMEEN.

Harvinaisen turha jollotelma. Eihän tää mitenkään ärsyttänyt, joten kakkonen.

Olipas Ranskan viisulla pitkä nimi ja Christinen vibrato on liiallisuudessaan aika kauhea. Hieno alkuintro, sitten unettavaa ponnetonta säettä ja kertsiä aina siihen asti kunnes loistava c-osa saapuu herättelemään jo melkein nukahtanutta kuulijaa. Ja tämäkin mukamas Suomea parempi . Heikko kolmonen.

Vaikka kertosäe onkin mukavan melodinen, kokonaisuus jättää kylmäksi. Kaksi tähteä.