Viisukuppila

Maa: Itävalta
Vuosi: 2007
Kappale: Get a life, get alive
Esittäjä: Eric Papilaya
Säveltäjä: Greg Usek
Sanoittaja: Austin Howard
Sijoitus semifinaalissa: 27./28
Pisteet semifinaalissa: 4
Sanat: http://www.diggiloo.net/?2007at

Eric Papilaya syntyi 9. kesäkuuta vuonna 1978 Vöcklabruckissa, Itävallassa. Eksoottiset piirteet periytyivät indonesialaiselta isältä. Ennen musiikkiuraansa hän opiskeli graafikoksi. Laulu-unelmaansa Eric alkoi toteuttaa perustamalla bändin nimeltä Milk ja myöhemmin osallistumalla soolona paikalliseen Starmania-kykykilpailuun sen kolmannella kaudella. Tuloksena oli viides sija, joka poiki myös edustustehtävän euroviisuihin.

Itävallan yleisradioyhtiö ORF valitsi Ericin ilman julkista karsintaa maan viisuedustajaksi. Kappale "Get a life, get alive" oli alun perin sävelletty amerikkalaistähti Anastacialle, joka kuitenkin sairastui rintasyöpään ja levytys peruuntui. Kappale toimi myös Itävallan suurimman AIDSin vastaisen tapahtuman tunnuslauluna. Huolimatta toiseksi viimeisestä esiintymisnumerosta ja Swarovskin kristallein päällystetystä Vivien Westwoodin suunnittelemasta esiintymisasusta kappale keräsi Helsingissä vain neljä pistettä ja sijoituksena oli vaatimaton 27. sija.

Euroviisujen jälkeen Eric on julkaissut yhden oman singlen ja ollut mukana yhdessä hyväntekeväisyyssinglessä. Tällä hetkellä hän käy keikoilla myös bändinsä kanssa.

Eric Papilaya Spotifyssa
http://www.ericpapilaya.com/

Tämäkin jäi liian alas. Tarttuva rockviisu, iskevä kertsi ja sopivasti rauhoittavat säkeistöt. Olen aina pitänyt tästä, ja kyllä nytkin annan tälle näljä tähteä.

Hyvällä asiallahan tämä Erkki oli. Mutta biisi aika keskivertokamaa. Eipä ole tullut luukutettua Helsingin viisuviikkojen jälkeen. KOLME!

Tämä kuulosti nyt paremmalta kuin silloin Areenalla istuessani. Ehkä 27. laulu putkeen jo vähän turrutti tätä kuulijaa? No ei nyt sentään . Itse Swarowski ja Vivian Westwood esiintymisasun teossa "Names, names" (Edina Monsoonin äänellä ) . Siitä iso plussa ja hienoltahan se näyttikin. Ei ollut Itävalta lähelläkään finaalikamaa puntarissani, mutta annetaan nyt kolmonen kuitenkin.

Yksi kaikkien aikojen hirveimmistä viisuista. Hermoille käyvää melusaastetta ja laulajakin tökkii pahasti. Vielä huonompi kuin Itävallan viisut 2002 ja 2012. Yksi pakkotähti.

Ihan kuunneltava biisi. Tällaista keskitason kamaa.

*** tähteä.

Keikkuu sillä reunalla, että olisi enemmänkin hyvä.
Mutta vähintään kolmonen.
Nelosolutta saisi niskaan, jos hiukkasen olisi sähköistetty ja lurautettu laatua mielenkiintoisemmaksi.
Kakka haju jäi, kun eivät tahtoneet viedä tätä loppukilpailuun.
Kevytbluesia ja autorockia amerikasta. Funkahtavaakin.
Jätkällä jalkojamiellyttävä lauluväri.
Lordin voimalla Itävalta heitti pikkurokkarin Helsinkiin.

Niin kolmen ja puolen tähden kamaa kuin olla voi. Kertsi nostaa muuten keskinkertaista biisiä. Olkoon tänään nelonen, niin saadaan symmetrinen tähtijakauma . Onhan asut hienot, ja ajatus. Pidän Punavalkoisesta, tai punahopeisesta. Meni sinne finaaliin joku huonompikin, tosin ei kovin monia.

Tämä on kuivan kappaleen miltei paras mahdollinen esimerkki. En osaa sen tarkemmin selittää.

Tarttuva sävel ja pätevä laulaja, sovituksesta en voi kovin paljon positiivista sanoa. Esityskin jäi epäselväksi. Tälle on vaikea antaa pisteitä, sillä ei tämä mitenkään huono ole, mutten myöskään voi antaa tälle samoja tähtimääriä kuin kappaleille X, Y ja Ö vuodelta 1944. Saakoon tällä kertaa kaksi ja puoli, pyöristetään ylös kolmeen sillä Viisula ei puolikkaita salli.

Rasittava kappale hyvästä sanomastaan huolimatta. En pidä erityisesti laulajan äänestäkään, mutta esityksen visuaalinen toteutus oli hieno.

Kaksi tähteä.

Ericin äänessä on makeaa särmää ja biisissä on aivan mahtava kertosäe! En ole koskaan tajunnut vain nuiden tanssijoiden asuja..ihan kuin papukaijat olisi ryöstetty Korkeasaaresta. Huomenna olisi luvassa paluu Helsingin kisoihin,joten katsotaan,miten Itävalta sijoittuu.

Mitäänsanomaton rokahdus. Kaksi tähteä.

no oli oli oli oli ... täydelliset kisat joo mut silti toivois tai olis toivonut ett lavasteet eivät olisi olleet IHAN noin hienot... olis vedetty sinne solistien taustalle vaan sellainen pirun raskas iso paksu tumma satiiniverho ja muutama tuikku vaan roikkumaan lasilyhdyissä... sinne tänne. Tai paikalliset Martat ja Martit ja Lions Clubin harmaat pantterit olisivat keränneet kaikki ylimääräiset riippumatot, paimentolaismatot ym. lattioiden lämmikkeet (ja lisäks vielä paikallisista kirppatoreilta vaikka loput rievut) ... ja ne vaikka sitten olis yhdistetty silleen kivasti matto-maisemaksi... siis hei aatelkaa, ennennäkemätöntä! ... mutkuei, Lordi oli laittanut tuon pommi-efekti-touhut liikkeelle raskaimman ja näyttävimmän kautta...eikä innoitusta voitu enää mitenkään peitellä, ... ... :hmm: että tämmösiä MarkusKajomaisia (Ajatusten miljoonalaatikko, kts. netistä) ajatuksia tämäkin discovalomirkelimigreeni-valomäiske nyt synnytti.... Siis mua vaan ärsytti miten tämäkin esitys meni pilalle kun keskityttiin vain lähes kokonaan noihin haahuileviin, rauhattomiin kaukokuviin... eli lähikuvat solistista, soittajista ja noista upeista rokkitulilintu-tanssijoista jäivät tässäkin tosi lapsipuolen asemahan... biisi on ihan mukavahko... jos tämän tyyppisistä pitää... n. 1.4 - 1.9 pist.

Tämä biisi on jäänyt tosi vähälle kuuntelulle. En edes muistanut sen olemassaoloa. Eric laulaa hyvin, mutta siihen ne ansiot jäävätkin. Kaksi tähteä tälle keskinkertaisuudelle.

Paljon mieluummin olisin tämän kelpuuttanut Helsingin finaaliin kuin vaikkapa Slovenian, Bulgarian tai Moldovan. Mitäpä sitä. Omassa vuosikerrasaan jopa sijalla 7. nykyään. Neljä tähteä. Rokkaahan tämä.

Uskomattoman laimea kappale, yritti olla paljon enemmän mitä on. Semiheikko kakkonen ja Helsingin huippuviisujen ehdotonta huonoimmistoa.

Tämä on ihan hyvä...... Aina kertosäkeeseen asti